Mitä tuore äiti tarvitsee? .. Ystäviä!

Muistan lukeneeni joskus jutun siitä, että tuore äiti tarvitsee monenlaisia ystäviä ympärilleen: niitä, jotka haluavat lapsia; niitä, joilla jo on lapsia sekä niitä, jotka eivät todellakaan halua lapsia. Tämä siksi, että välillä on tärkeää puhua siitä, kuinka suloista kuolan valuminen pikkupupuliinilta on, ja joskus on hyvä kirkastaa ajattelua ja havahtua, ettei pikkupupunen olekaan se maailman napa! Vaikka itse ei enää riekukaan kaikenmaailman kissanristiäisissä, on silti hyvää tietää, mitä tapahtuu oman postilaatikon tai -luukun tuolla puolen. 

Itse olen laiminlyönyt niitä ystäviäni, jotka eivät halua lapsia - tai ainakaan ihan vielä. Olen keskittynyt omaan pikkupallerooni niin tiiviisti, että olen halunnut suu vaahdossa paapattaa ainoastaan siitä, mitä pikkumussumme nyt jo osaa. Voin kuvitella, että kuolaava, piereskelevä ja pulautteleva lattialla liikkumaton möntti näyttäytyy näille ystävilleni kaikkena muuna, kuin pikkumussuna - saati sitten koko elämän keskipisteenä. 

Tässä vauvakuplassani olen keskittynyt niihin ihmisiin, joita kiinnostaa, miten bataatti on maistunut ja mitä mieltä olen hyppykiikusta. Tunnen piston sydämessäni, kun ajattelen sitä, miten omaperhekeskeinen olen ollut. Mutta silti, samalla en tunne katumusta yhtään. Tätä minä tarvitsen nyt, tämä kaikki on niin uutta ja outoa ja ihanaa vielä. 

Sitten on ne ystävät, joilla on jo lapsia. Raskausaikana mietin, että mistä ihmeestä saan "äitiystäviä" ympärilleni, eli niitä naisia, joilta voin kysyä ohjeistusta ja neuvoa sekä vinkkejä lapsiin liittyviin asioihin. Tämä oli minulle erityisen tärkeää, sillä oma äitini on siirtynyt tuon puoleiseen aikoja sitten ja omassa tyttöporukassani ei ole vielä lapsia. Äitinä tunnen voimakasta tarvetta jakaa äitiasioita toisten äitien kanssa. Niille äideille, jotka miettivät samaa, kuin minä raskausaikana, tämä on lohdutuksena teille: äitiystäviä on jokapuolella. Olen tutustunut todella paljon uusiin ihmisiin, syventänyt suhdetta niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ennen tuntunut olevan mitään yhteyttä sekä löytänyt aivan täysin uusia keskustelunmaailmoja jo olemassa olevien ystävieni kanssa. Esimerkiksi siskoni kanssa on löytynyt ihan täysin uusi keskustelunaihe: lapset ja vanhemmuus. Toki olemme keskustelleet paljon näistä jo aiemminkin, mutta nyt minullakin on ikään kuin sisäpiiritietoa. Ja se on siistiä!

No, mistä niitä uusia ystäviä sitten on löytynyt? Joka paikasta! Vauvakerhosta, kirpparilta, entisistä luokkakavereista jne. Sieltä, mistä vähiten odottaa ystäviä löytyvän, kuten juuri kirpputoreilta. Ihmiset tulevat juttelemaan paljon helpommin, kun liikkuu lapsen kanssa. Koiranomistajat tietävät tämän tunteen, kun ovat joskus liikkuneet koiranpennun kanssa: tämä vain on sama, mutta potenssiin sata. 

Olipa kyse sitten uusista tai vanhoista ystävistä, ystävien merkitys tietyllä tapaa kasvaa, kun aikaa on yhtäkkiä enemmän päivisin. Samalla ystävien merkitys kuitenkin tietyllä tapaa "vähenee" - tai no, ainakin muuttuu totaalisesti. Jatkossa mukana roikkuu yksi tahdin määräävä kuolakalle tai sitten on kyse niistä harvoista hetkistä, kun voidaan olla ihan vain aikuisten kesken. Heti, kun äiti vain on siihen valmis.