Viime viikot

Arki soljuu täällä tasaista rataa. Poikien kanssa puuhaillaan kaikenlaista, tänään mm ohjelmassa oli leikkipuistossa ja kirjastossa käynti, iltapäivällä ulkoilua ja sitten illaksi vaarilaan. Vuosi vuodelta arvostan omaa perhettäni ja sen tapoja yhä enemmän. Tänäänkin lampsittiin valmiiden patojen äärelle ja samalla sain autonpesunkin kaupan päälle. Meillä on perheessä ollut tapana sanojen sijaan osoittaa rakkautta pienillä teoilla. Tyypillinen esimerkki on se, että yli 70v isäni joka kerta tulee saattamaan meidät autolle ja kantaa hoitokassin ja muut tavarat tai on vastassa kun saavutaan. Pyytämättä. Voi miten paljon kahden pienen lapsen äidin sydäntä yksi lisäkäsipari voikaan lämmittää. <3

Ollaan saatu nauttia myös luonnon antimista. Pihapiirissä kasvaa mustikoita, vadelmia ja herukoita. Mehut on tehty ja pakkanen täyttyy hiljalleen. Puolukat vielä kypsyvät, mutta niitäkin päästään pian poimimaan. Lasten kanssa poimiminen tapahtuu pienissä erissä, esim välipala- tai iltapalamarjat kerrallaan. Hyvin uppoavat :)

Odotan kovasti jo kerhojen alkua, jotta saadaan jotakin säännöllisyyttä tähän elämään. Töihin palaan vuoden alusta, joten hetki on jäljellä vielä tätä kotiäidin arkea. Lauantaina tapahtuu pieni muutos arkeen, sillä lähdemme mieheni kanssa yrityksemme juhliin kahdestaan - ensimmäistä kertaa! ihana ystävä tulee hätiin, jotta voimme lähteä <3 Samalla ihanaa, mutta niin jännittävää ja pelottavaakin. Toivottavasti kaikki menisi kaikilla osapuolilla hyvin ;)

Hei, olen kotiäiti.

Olen ollut kotona nyt vuoden. Esikoiselta olin kotona 1v 3kk ja poikien välissä 8kk töissä. Ulkona "tuulettumassa" olen käynyt viimeksi mieheni kanssa 8/2015. 

Ja sen kyllä huomaa. Pystyn kyllä raportoimaan monesko kakka keltäkin tänään tuli tai kuka kiukutteli eniten, mutta kotipihamme nurkkien ulkopuolelta en tiedä mitään. En tiedä vallitsevasta taloustilanteesta, kuumimmasta juorusta tai edes säästä. Tiedän lapsista ja koirista ja tekemättömistä kotitöistä. Päivän kohokohta on hitaat aamut ja aamupala ilman kiukkukohtausta. Oikea hailaitti on vaikkapa lattian pesu rauhassa. 

Tiedän, että tämä on vaihe. Mutta vähän jo kaipaan sivistystä. Että osaisin taas jutella ihmisille. Vaikka eniten olen nyt oppinut elämässäni, on tämä sellainen elämänkoulu ollut. Räkäposkella huutava uhmaikäinen taapero on saanut aikaan sellaiset lehmänhermot etten olisi voinut koskaan uskoa omalla temperamentillani. Tästä jos selviää, selviää mistä vain. Välillä tulee kirjaimellisesti turpaan tai pikkuautosta naamaan, mutta silti on jakswttava antaa itsestään 110%. Olipa takana yöunia tai ei. 

Tässä hommassa olen venynyt enemmän kuin koskaan. Myös ihan fyysisesti, kun olen jalallani kurkotellut, ettei pieni pää kopsahtaisi lattiaan kaatuessaan. Palkkana on onneksi rakkaus. Se, kun pieni kapsahtaa kaulaan tai sanoo "äiti, minä rakastan sinua". Silloin unohtuu se, ettei pissi mennyt tarkoituksella pönttöön vaan wc harjaan tai että puuro lentää kaarisyljessä juuri pestylle lattialle tai koiran turkkiin. Tai, että pallo tulee potkaistua vahingossa takaraivoon kahvipöydässä. Ne pienet hetket palkitsevat siitä, kun koko päivä tulee juostua hikihatussa ja leikittyä diplomaattia. :)

Diy peräkärry

Meidän esikoinen on varsinainen työmies. Tykkää kovasti kaikista härveleistä ja työkaluista, kottikärryistä jne. Bongasin facen ryhmästä idean mönkkärin peräkärriin ja tänään lähti idea toteutukseen. Hintaa kärrille tuli vajaa 5€ kun ostin Ikeasta tuon laatikon. Kaljakärri löytyi varastosta. Laatikon kiinnitin laatikon värisillä nippusiteillä, jotka kiinnitin porattujen reikien läpi kaljakärrin runkoon. Itse kärri on tällä hetkellä koirien talutushihnalla kiinni, kun muutakaan kiinnitystä en löytänyt tähän hätään. Klipsikiinnitys jokatapauksessa, jotta kärri on helppo irrottaa. 

Ja kylläpä poika tykkäsi :)

Pienin 10kk

Meidän kuopus täytti tänään 10kk. Ihana aurinkoinen poika, joka kerkeää _joka_paikkaan. Kiipeää portaita kauheaa kyytiä, jos huomaa, että joku on tulossa hakemaan häntä pois. Ja sitten yleensä suuttuu.

Nostaa jalkaansa koko ajan ja koittaa kiivetä kaiken päälle. Syöttötuoliin, isoveljen junnutuoliin, sohvalle, takkaan, siis ihan kaikkialle. Tänään jätkä kiipesi astianpesukoneen avoimen kannen päälle ja nakkeli pöytätasoilta laseja kivilattialle. Kaksi ehti heittää - ilman että ilmekään värähti - ennenkuin ehdin hätiin. Huh. Ja jos tuulikaapin ovi jää auki, on alta aikayksikön imeskelemässä kenkiä. Kyllä. Vähän vastustuskykyä ja pihalta hiekkaa ja kiviä päälle. 

Jäbä nauraa hekottaa palloleikeille ja rakastaa mersuajeluita sekä nykyään myös kylpyä. Jos joku menee kylpyhuoneeseen, niin tämä kärppä hiihtää heti perässä; minäkin! Tänään jäbä oli niin väsy, että nukahti kun ajoi isin kanssa ruohoa. Uskomatonta, että lapsi voi nukahtaa kesken touhun (ei meinaan ole käynyt esikoisen kohdalla!!!) 

Kuopus tykkää leikkiä kovasti eikä edelleenkään vierasta. Hampaita on neljä ja niitä välillä teroitellaan äidin tissiin. Hiustyyli on pysynyt helppohoitoisena koko 10kk. 

Nyt on ruvettu harjoittelemaan omassa sängyssä nukkumista, sillä kukaan ei nuku jos jäbä on keskessä. Ensinnäkin hän haluaisi nukkua vaan tissi suussa ja itkeskelee siksi vähän väliä. Pyörii ja hyörii eikä tilaa ole tarpeeksi. Omassa sängyssään taas heräilee parin tunnin välein, välillä jopa 3-5h päästä vasta. Keskessä varmaan 2min välein. 

Kuopus väläyttelee valloittavaa hymyänsä (=Hugo irvistystänsä) auliisti ja narskuttelee hampaitaan sekä - valitettavasti - syleskelee ruokapöydässä. Osaa vähän jo varoa isoveljeään, mutta lähtökohtaisesti tykkää kun isoveli paijaa (tai painii). Osoittelee käsillään, kun haluaa syliin ja syödessään önisee, jotta tarjoiluväki toimisi pikkaisen nopeammin. Inhoaa vaipan laittoa ja pukemista. Päristelee auton ääntä matkien. Rakastaa xylitolitabletteja mutta inhoaa hampaan pesua. Meidän ihana kuopus, niin omanlaisensa <3

Pieni

Onko täydellisempää paikkaa, kuin tässä vierelläsi. 

Kuunnella tuhinaasi, maiskuttavia huuliasi. 

Katsella kauniita kasvojasi. Kohoilevaa masuasi. 

Vain hetken olet niin pieni. Niin pieni ja haavoittuvainen. 

Samalla niin täynnä tarmoa, iloa, tahtoa ja voimaa. Niin pieni ja täydellinen. Meidän poikamme. Kiitos, että olet<3

Piimäkokkare wtf?!

Niinkuin äitiydessä yleensäkin, myös tässä asiassa olen joutunut syömään sanani. Tai siis ajatukseni. Omat ennakkoluuloni asiasta, josta minulla on mielipide vaikken tiedä siitä mitään. Olen kuullut piimäkokkareesta, mutta ajatellut jotenkin että se liittyy siihen, että tekee jotakin väärin. Ei huolehdi hygieniasta tms. No, eilen se iski minuun. Perkeleen piimäkokkare. 

Yöllä jo tunsin rinnassa, että nyt tulee paha tukos tai tulehdus. Ihmettelin kovasti, sillä jotenkin päässäni yhdistin, että tulehdukset kuuluvat pikkuvauva-aikaan. Ei kohta 10kk imetettävän aikaan. Noh, olo muuttui kurjemmaksi ja kurjemmaksi ja päivän aikaan nänniin muodostui valkea kohta. Ei siis mikään patti tai kohouma, vaan nänni oli pienen pieneltä kohtaa vain valkoinen väriltään. Niimpä selvitin asiaa. Toisin kuin parissa aiemmassa rintatulehduksessa, tässä rinta kasvoi ja kasvoi ja kasvoi ja kipeytyi. Vauveli hylki rintaa täysin. Kun sieltä ei tule, hän ei halua sitä. Kun hän vihdoin suostui rinnalle neljän aikaan, olo helpotti valtavasti. Sitä ennen olinkin kokeillut kaikki niksit. 

Piimäkokkare on siis rintatulehdus, jossa tulehdus on aivan tiehyen päässä ja estää maidon virtauksen ulos. Huhhuh. Todella kivulias. Mikäli kokkare ei lähde pois, tulehdus voi uusiutua. Nyt jään seurailemaan, kuinka käy. Olempa taas viisaampi, vaikka mielummin olisin tämänkin kokemuksen skipannut :'D