Me aloitamme vauvauinnin!

Vihdoinkin! Jonotus on päättynyt ja pääsemme vauvauintiin toukokuun alusta! Jee :)

Olin jo menettää toivoni koko vauvauinnin suhteen ja harmittelin kovasti sitä, etten kerta kaikkiaan tajunnut, että vauvauintijonoon tulisi ilmottautua suunnilleen heti, kun on plussannut. Itse ajattelin, että lapsen tulisi olla jo kohdun tällä puolen ja kasvanutkin hivenen ennen uintiryhmään ilmottautumista. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Poitsu on tuolloin jo 7kk, joten saattaa olla, että refleksit ovat osin jo hävinneet, mutta nykysuositusten mukaan vauvauinnin voi kyllä hyvin aloittaa vielä vähän vanhempanakin. 

Tästä tulee nyt siis perheen ensimmäinen yhteinen harrastus. En malta odottaa :)

Tuunattu Tripp Trapp

Moni on varmasti sitä mieltä, että Tripp Trappin tuunaus on sama kuin kirjoittelisi spray-maalilla kirkon seinään. Mielestäni syöttötuolin tuunaus ei suinkaan ole pyhäinhäväistys, joten niimpä tartuin tuumasta toimeen. Kirsikan värinen, kirjavilla pehmusteilla varustettu, tuoli sai uuden ilmeen. 

Tässä Tripp Trappin makeover kuvina :)

Ja valmista tuli :)

"On teidän vuoro" - asiaa appivanhemmista

Sanottuani miehelleni Tahdon vajaa kaksi vuotta sitten ajattelin, että sain naimakaupassa superhyvät appivanhemmat kaupan päälle. Ajattelen näin edelleen, mutta silti välillä kiehuu. 

Minulla on hyvät välit appivanhempieni kanssa. Anopille voin soittaa milloin vain ja kysyä neuvoja tai ihan vain kuulumisia. Viikottain puhummekin tunnin puheluita ja kahvittelemme myös päiväaikaan, kun appiukko ja mieheni ovat töissä. Keskustelun aiheet syntyvät luonnollisesti, olipa kyse sitten seksistä tai ompelusta. 

Pojan syntymän jälkeen appivanhemmista tuli siis luonnollisesti myös isovanhempia. Poikamme on heidän ensimmäinen lapsenlapsensa, minun isälleni jo yhdestoista. Pojan syntymän jälkeen mieheni äiti, eli mummo, on kuitenkin keksinyt jostakin, että vierailujen tulisi tapahtua vuorotellen. Tämä ei kuulosta ollenkaan pahalle näin ensi kuulemalta, mutta antakaahan kun selitän. 

Mieheni tekee arkisin kymmenen, yhdentoista tunnin työpäiviä. Hän ehtii olla tunnin kaksi viikolla poikamme kanssa, sillä pojan sisäinen kello on mieheni ajantajuakin täsmällisempi; poju menee sänkyyn klo 19:15 ja nukkumatti saapuu juuri, kun Salkkareiden tunnari alkaa soida. Perheenä emme siis liiku viikolla minnekään, kun yhteistä aikaa on koko viikolla vain työpäivän verran. 

Kun tekee reilut viiskyt tuntia viikossa töitä, mieheni ei ole innokas viikonloppuisin liikkumaan kotoa Matkusta pidemmälle. Luonteeltaan hän on muutenkin kotihiiri: jos hän saa valita, hän viettää kaiken mahdollisen ajan kotona. Viikonloppuisin mieheni haluaa ylipäätään vain olla mukana niissä arjen rutiineissa, joista hän viikolla jää paitsi. Meillä on paljon ystäviä ja onnekseni he tietävät, että mieheni on kotihiiri ja tulevat useimmiten meille. Muutoin treffailut jäisivät aika vähiin. Silloin tällöin viikonloppuisin kyläilläänkin, mutta useimmiten isännöidään ja emännöidään. Mieheni sanoo usein minulle, että vieraita saa tulla, kunhan hänen ei tarvitse lähteä mihinkään. Päivisin pojan kanssa kyllä kyläilemme paljon kahdestaan, minä kun olen tunnetusti "kyläluuta". 

Mutta, niihin appivanhempiin. Viikonloput ovat arvokasta yhteistä aikaa, eikä mieheni halua siis joka viikonloppu reissata jossakin. Jotta voidaan nähdä suhteellisen tasapuolisesti lukuisia ystäviämme, minun suurta perhettäni sekä mieheni sisarta puolisoineen, on viikonloput aika pitkälti bookattu pitkälle etukäteen. Silti meidän mummo ei ymmärrä, miksi ei suunnilleen joka viikonloppu voida ravata heidän luonaan. Hän on sitä mieltä, että kun he käyvät meillä kerran, seuraavan kerran meidän on mentävä heidän luokseen. Kun matkaa kertyy reilu sata kilometriä yhteensä, tarkoittaa kylään lähtö käytännössä, ettei mummolapäivänä muuta ehditäkään. Viikolla visiitit ei myöskään onnistu, kun pienen miehen uniaika painaa päälle. Mummo ja pappa sen sijaan ravaavat kotikaupungissamme monta kertaa viikossa.

Mummo ja pappa kyläilivät meillä eilen viimeksi. Hyvä, että eteisestä oltiin sisälle päästy, kun mummo kajautti ilmoille: "me tultiin taas teille. Nyt me ei kyllä enää tulla tänne, kun on teidän vuoro". Onneksi poju antoi pihalla äänimerkkiä, että minäkin hääsin suurempia höyryjä ilmaan laskemaan, enkä lasketellut niitä sisällä. 

Toisella kertaa mieheni pyysi isovanhempia meille kyläilemään, kun he sattuivat samalla jo kotikaupungissamme olemaan. Mummo kuitenkin ehdotti tuolloin, että ajetaan peräkanaa heille kahville, kun oli taas "meidän vuoro" mennä heille kahville. Eihän siinä nyt olisi järjen häivääkään! Mutta, olihan meidän vuoro.. Silti saatiin heidät taivuteltua meille, mutta sama laulu jatkui meillä kotona: "nyt me ei enää tulla". Ja sitten todella seurasikin parin kolmen, saattoipa olla neljänkin, viikon tauko. 

Miksi tämä ärsyttää minua? Ensinnäkin, jos isovanhemmat haluavat tavata lapsenlastaan useammin, kun me olemme valmiit mummolassa vierailemaan, heidän vain on tultava meille, vaikka se olisi sitten sata kertaa peräkkäin. Toiseksi, heidän on helpompi kaksistaan liikkua ja he voisivat aivan hyvin piipahtaa meillä myös arki-iltaisin tai ylipäätään visiiteillään kotikaupunkiimme. Kolmanneksi, tällainen vuorottelu tai vuorottelun puuttuessa tietoinen kyläilyn vältteleminen, on hemmetin lapsellista. 

Toki jonkinlainen vuorottelu on aina ihan hyvästä, mutta jatkuva vuorojen kyttääminen ja suoranainen kyläilyyn painostaminen ottaa aivoon. Minusta tuntuu, että se aiheuttaa vain päinvastaisen reaktion: minua ei yhtään huvita lähteä kyläilemään, kun olo tuntuu pakotetulta. 

Appivanhemmista kauhutarinoita kuunnellessa omat kokemukset tuntuvat todella vähäpätöisiltä. Silti sappeni kiehuu joka kerta, kun kuulen mummon sanovan "on teidän vuoro". Huoh. 

Laukkuhaaste, day 1

Kaamea keli! Räntää tulee sivusuunnassa ja tuulee niin, että tukka lähtee. Onneksi ei ole mitään menoja sovittuna eli ei ole mitään tekemistä, kun poika on aamupäiväunilla. Lenkille siis.

Koko matka kehtuuttaa niin, ettei ole tosikaan. Hiekkatien pätkällä vaunut muljuavat liejussa ja vastatuuli tekee kaikkensa, jotta kääntäisin kärryni ja kiiruhtaisin kotiin. Katson SportTrackerista: huimat 1,5km menty. Kurkku on kipeä, joten lihaskuntoakaan ei huvita tehdä. Matkan on jatkuttava siis. 

Asetan itselleni koko ajan välitavoitteita: vielä tuon puun luo, no tuonne risteykseen asti, tuolle postilaatikolle.. Kävelen reilut 3km ja käännyn. 

Paluumatkalla kävelen kotiin vievän tien risteyksen ohi. Vähän matkaa vielä tätä tietä. Seuraavaan risteykseen. Sitten kun tuo auto on mennyt ohi, jne. 

Kotiin tullessa fiilis on hyvä. Tahti ei päätä huimannut loskassa ja tuolla tuulessa, mutta tulipahan käytyä. Kotona SportTracker näyttää 9,36km. Luulin kävelleeni noin kahdeksan kilometriä. Olisinpa kurkannut näyttöä ennen kotipihaa, niin olisin saanut kympin rikki!! No, näissä olosuhteissa reilu ysikin oli jees :)

Sporttinen laukkuhaaste

Mieheni kanssa olemme jutelleet paljon minun motivaatio-ongelmista liikunnan suhteen. Ei tarvittu, kuin pikkuinen nuha ja jumpat taas jäi. Yoogaian testijaksosta käytin sen ensimmäiset kolme päivää. Toki jumppatauoilla on välillä ollut ihan pätevä syykin: minun polvet kipeytyivät, kun rasitus kävi tarpeeksi suureksi. Lepo on parasta lääkettä, mutta voihan silloin toki aina työstää myös muita lihasryhmiä kuin jalkojen lihaksia.. Huoh. 

No nyt sitten on haastetta kohdallaan: motivaation ruokkimiseksi tehtiin miehen kanssa minulle sporttinen laukkuhaaste! 

Säännöt ovat yksinkertaiset: kun 28.6.15 on kasassa 700km niin mieheni ostaa minulle Luis Vuittonin Neverfullin. Yksi kilometri vastaa ikään kuin yhtä euroa, jolloin kokoon pitää saada laukun hinta, siis noin 700€. Yksi tunti lihaskuntoa vastaa kuutta kilometriä (eli samalla myös euroa). Aikaa on siis 12 viikkoa, alkaen maanantaista. Kuuden päivän treenitahdilla ko. matka tarkoittaa siis noin kymmentä kilometriä per päivä. Välissä vaan on pääsiäiset, helatorstait, vappu ja juhannuskin! O-ou! :O 

12 viikon uurastuksen jälkeen palkintona olisi tämä ihanuus:

Nyt siis vaan liikkumaan :)

Viikonloppu vieraita täynnä :)

Tulevalle viikonlopulle onkin ohjelmaa! Huomenna meille tulee uusi tuttavamme miehensä ja tyttärensä kanssa illalla ensimmäistä kertaa syömään. Lapsukaisilla on kaksi kuukautta ikäeroa. Tuon pienen tähtisilmä tyttösen takia meillä on jo itkut itketty ja tänään kun nähtiin kahvittelujen merkeissä niin poitsu kerkesi tuota tyttöä jo tukasta vetämään ;) Tästä se alkaa..!

Huomenna on myös kerho ja vaari puolisoineen tulee kylään päiväsiltään. Lauantaina meille tulee jo päivällä miehen työkaveri puolisoineen ja masuasukkeineen. Suunniteilla on ulkoilua, laavulla oloa ja illalla saunaa ja illallinen. Mieheni ei ole tavannut huomenna meille tulevaa pariskuntaa enkä minä lauantain vieraan puolisoa. Paljon siis uusia ihmisiä mahtuu tähän viikonloppuun! 

Sunnuntaille on suunnitteilla, että voisimme käydä sukuloimassa mieheni kummisedän luona. Saa nähdä, onko sellaiset "ihmisöverit", että sunnuntai vietetään lopulta perheen kesken kotosalla. 

Nyt lähdetään pojan kummien luokse iltakahveille. Mukavaa torstain jatkoa kaikille :)

Uuden ystävän luona

Tänään käytiin pojan kanssa erään äidin ja hänen 3-vuotiaan tyttärensä luona ensi kertaa. Olemme tutustuneet heihin vauvakerhossa. Aika kului kahvittelujen merkeissä kuin siivillä ja illemmasta käytiin yhdessä vielä parin tunnin kävelylenkillä porukalla. Mukava tietää, että lähellä asuu noin mukavia ihmisiä :)

Tähän päivään on kuulunut myös siivoilua ja ompelua. Ompelumotivaatiota syö ompelukone, joka ei toimi 100%:sti. 15min hommaan kului tänään 3h, kun kone heittää kesken ompelun itsensä puolaukselle. Huollossa kone on käytetty, mutta vikaa ei löydy. Liekö vika siis käyttäjässä, huoh. :(

Poika on vieläkin räkäinen, mutta viime yö oli jo parempi. Toivottavasti tämä tauti olisi pian jo selätetty! Itsellä myös kurkku kipeä, joten kohta saunaan Eucalyptus tuoksun hoidettavaksi :)

Pieni mies sairastaa

Niin, meillä on pikkuisen elämässä toinen flunssa meneillään. Olen aina ennen omaa lasta ihmetellyt, miten a) lapsiperheissä jatkuvasti sairastetaan b) mitä se haittaa menoa, jos lapsi vähän sairastaa. Jälleen kerraan olen ollut ihan puupää ja saanut kantapään kautta oppia nämäkin asiat.

Ensinnäkin, flunssat tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Flunssa alkaa yks kaks yllättäen ja vieläpä yöllä. Flunssa on myös välitön seuraus, jos ympäristössä on joku flunssainen ihminen. Meidän viikonlopun vieraissa oli flunssaa ja jos sen olisin tiennyt, en olisi flunssaisia vieraita meille ottanut kylään. Flunssa leviää tällaiseen pienokaiseen kuin kulovalkea. Itseäni suututtaa, etteivät ihmiset yhtään ajattele, kun tulevat flunssaisena vauvan lähelle. Tämä oli jo toinen kerta, kun flunssa saadaan ilmeisesti suoraan kahvivieraalta - tai ainakin flunssa ilmestyy sattumoisin juuri pari päivää flunssaisen kahvivieraan käynnin jälkeen.

Toiseksi, kun lapsi sairastaa, tuntuu, että on itsekin koko ajan pöhnässä, eikä saa aikaiseksi mitään. Yöunet ovat yhtä tyhjän kanssa, kun yöt ovat itkua ja levotonta nukkumista täynnä. Samoin ovat päivät: nukkuminen ei meinaa onnistua, vaikka pientä kuinka väsyttäisi. Normaalisti pieni mies nukkuu päivisin n 3h unet aamupäivällä ja n 2h iltapäivällä sekä päivän unirytmistä riippuen vielä illalla tehopäikkärit n 15 min. Kuumeisena en uskalla poikaa ulkona nukuttaa, joten pitkät unijaksot ovat senkin takia mennyttä: poika nukkuu noin pitkiä yhtä jaksoisia unia vain ulkona. Sisällä poika ei osaa nukkua kuin kantorepussa, jollei kyse sitten ole yöunista. Niinpä itse tulee valvottua  yöt, eikä päivälläkään ole mahdollisuutta kuitata univelkaa - ellei sitten osaa nukkua seisaallaan. Poika nimittäin herää heti, jos hänet siirtää pois kantorepusta... No, onneksi on edes yksi keino saada poika sisälläkin nukkumaan.

Kuumetta pojalla ei ole, mutta kamala räkätauti.. Ja sehän itkettää niin vietävästi, kun missään asennossa ei oikein ole hyvä olla ja äiti on koko ajan kiusaamassa nenänpyyhintätouhilla. Toivottavasti tämä lähtisi pian pois ja toivottavasti emme eilen tartuttaneet pientä vauvaa, jota kävimme katsomassa :(

Vauvaa katsomassa

Eilen käytiin poitsun kanssa katsomassa ystävän reilun kuukauden ikäistä vauvaa. Pienokaista katsellessa sitä tajusi, miten kovasti poikamme onkaan kasvanut! Tuntui, että pieni miehemme oli tooodella iso poika vauvaan verrattuna. "Vauvajutut" ovat tietyllä tapaa jääneet taakse: se öninä, sylissä torkkuminen, käsillä huitominen, vauvaitku... Tietyllä tapaa sitä ikävöi noita asioita, mutta tietyllä tapaa taas ei yhtään. Sitä väsymystä, harmaata sumua, epävarmuutta ja synnytyksen jälkeistä fyysistä kipuakaan ei ole ikävä. Sen sijaan sitä tuhinaa, pientä ja suloista kääröä on ikävä. Nopeasti aika kyllä kuluu, huh. 

Nyt meidän pieni mies on jo iso: syö kiinteitä, mönkii kuin rapu takaperin ollessaan lattialla, juttelee ja naureskelee ja on muutenkin ihan eri tavalla läsnä kuin sillon ihan pienenä. Pojan kanssa voi jo touhuilla, jutella, lukea kirjoja jne. Pieni on mukana siinä mitä tehdään, tahtoo nähdä kaiken ja koskea kaikkea. Se kaikki on uutta verrattuna ihan pikkuiseen vauvaan.

Kylätapahtumaa, ulkoilua, sukulaisia..

Viikonloppu on ollut täynnä kaikenlaista aktiviteettia. Eilen käytiin kylän talvitapahtumassa, haettiin meille Tripp Trapp ja meillä kävi vieraita kyläilemässä. Kylätapahtumassa oli buffet, kasvomaalausta, tanssia, arpajaisia jne. Arpaonni suosikin meitä: kolme arpaa, kolme kassillista voittoja. Tässä palkinnot: 

Kirjekuori sisältää parhaan palkinnon: peräkärrillisen multaa!! :) Sitä ensi kesänä tarvitaan, kun pihanrakennus on vielä kesken. Aika hyvin kolmen euron panostuksella :)

Pieni mies oli kiltisti kylätapahtumassa ja matkat syöttötuolia hakemaan hän nukkui. Illalla uni maistui, kun päivässä oli niin paljon touhua. 

Mummo ja pappa toivat pojulle eilen ensimmäisen nimipäivälahjan: ihanan kirjan. Sekä poika että koirat ovat kirjasta innoistaan, sillä siitä kuuluu maatilan ääniä :)

Tänään päivä alkoi pikkuherran aloitteesta 5:57. Aikaa onkin riittänyt kaikenlaiseen touhuiluun. Aamupäivällä käytiin pitkällä lenkillä. Täällä maalla on aivan mahtavat lenkkeilymaastot ja maisemat. Hankiainen kantoi hyvin, joten päästiin kulkemaan metsäreiteillä. 

Nyt tekeillä on pojalle päärynäsose kokeilua varten. Kiinteät maistuvat jo hurjan hyvin, joten tänään päätettiin kokeilla ekaa kertaa myös makeita soseita. Saa nähdä, miten ne maistuvat (tai enemminkin, miten ne ei-makeat sen jälkeen maistuvat!) :)

Meitä varten uunissa valmistuu myös omatekoinen pizza. Ruispohjalla tietty, että joku kuri tässä elämässä säilyy ;) Täytteenä pakkasesta joulukinkkua, tomaattia, suolakurkkua, ananasta, jalapenoja, turkkilaista jogurttia, bbq-kastiketta sekä tietty ketsuppia ja juustoa :)

Parin tunnin päästä saadaan myös pojan kummit kahvittelemaan meille. Loppuilta meneekin hyvästä seurasta nauttien :) 

Leppoista sunnuntaita :)

D-I-Y Tripp Trappin pehmusteet & vauvasetti

Eli seuraava projekti minulla olikin Tripp Trappiin vauvasetin ja pehmusteiden tuunaus. Etsiskelin pitkään sopivia, mutta mistään en kohtuuhintaisia käytettyjä löytänyt. Niinpä otin siitä itselleni projektin ;) Tässä tämän päivän saldoa :)

Setti ennen käsittelyä:

Ja tässä kuvat käsiteltyäni ja päällystettyäni osat:

Tuon turvakaaren saan maalattua vasta, kun saan haettua hiomakoneen vaarilta lainaan ja kun keli sallii, että ulkona voi taas hioa :) Huomenna haetaan meille myös oma Tripp Trapp, joka vaatii myös maalausta! Laitan lopulliset kuvat, kunhan projekti on valmis :)

Maaliskuinen perjantai

Tämä maaliskuinen perjantai on ollut todella mukava! Aamulla meillä oli kerho ja sitten tultiinkin kotiin viettämään päivää. Kerhossa poikamme sai ensi kertaa nimipäiväkortin ja vieläpä vanhemmalta tytöltä! 

Tyttö oli eilen pikkukakkosta katsellessaan kuullut, että tänään on poikamme nimipäivä. Hän oli välttämättä halunnut askarrella pojallemme nimipäiväkortin!! Hurrrrjan suloista :P ja isihän tykkäsi, kun poika on selvästi tehnyt jo nyt lähtemättömän vaikutuksen vanhempaan neitiin :D

Kotona poika pääsi vihdoin nukkumaan, kun kerhossa ei malttanut nukkua. Ja uskokaa tai älkää, poika nukkuikin kerhon jälkeen 4,5h yhtä kyytiä! Olisi nukkunut pidempäänkin, mutta en antanut, kun pelkäsin että yöunet menevät. Huh, taisi olla nimpparisankarilla rankka kerho ;) Minä sain rauhassa puuhastella uusimman projektini parissa, josta teille myöhemmin lisää. 

Kun isi tuli kotiin, poika sai nimipäivälahjan eli isin tilaamat aurinkolasit, Babiatorsit. Babiatorsit ovat tutut useiden julkkisten lasten silmiltä. Upeat vai mitä ;)

Saa nähdä, miten poika antaa lasien olla päässään, kun niissä ei ole pään takaa kulkevaa remmiä. Vuoden takuu noilla laseilla kuitenkin on, hävisivätpä tai hajosivatpa ne, niin takuu korvaa. Ihmeellistä :)

Illalla lähdettiin vielä raviontola Panco Villaan syömään. Olemme käyneet kerran aiemmin kyseisessä ravintolassa, pian sen jälkeen, kun ravintola avattiin Kuopioon. Tuolloin kokemus oli pöyristyttävä kaikilla osa-alueilla: palvelu tökki, ruokia sai odotella todella pitkään, ruoka oli huonoa ja henkilökunta sätti toisiaan. Parin vuoden tauon jälkeen päätimme antaa raflalle uuden mahdollisuuden ja se kannatti. Ruoka oli hyvää ja kaikki toimi jouhevasti. Palvelu oli hyvällä tasolla, vaikka erinomaisuuteen onkin vielä pitkä matka. Ravintola oli erityisesti lapsiperheiden suosiossa ja sehän sopi meille. Meidän poika hurmasi ravintolassa erään pienen tytön, joka kävi jatkuvasti ihastelemassa "ihanaa vauvaa". Poika olikin reissun todellinen hurmuri ja käyttäytyi oikein mallikkaasti. Ei itkenyt eikä edes kakkinut, kuten yleensä ravintolassa ;) Maha oli täynnä porkkanasosetta ja seura ilmeisesti kelvollista, niin mikäs siinä oli ollessa ;) 

Nyt meitä odottaa sauna, poika on nukkumassa ja edessä on lasillinen hyvää punaviiniä. Ah, se on viikonloppu eessä taas <3

Torstaikuulumiset!

Aurinko ei enää päättänyt näyttäytyä, kun manasin tarpeeksi :) Vaikka aurinko ei ollutkaan seuranamme, paineltiin pojan ja koirien kanssa aamulla heti lenkille. Lenkki kulki hyvin ja osa paluumatkasta tuli myös juostua. Voitteko kuvitella, minä joka inhoan juoksemista, vedätti tuolla vaunujen kanssa ;) Melkoinen näky! Lihaskunnon sijaan kävin pitkän lenkin, 1h 42min. 

Puolilta päivin saatiin kahvi- ja leikkiseuraa, kun ystäväni lapsineen tuli kylään. Muutama tuntinen hurahti nopeaan:) Täytyy kyllä todeta, että viisivuotiaan meno on jo aika hurjaa! Mietin jo, että missähän me ollaan muutaman vuoden päästä, o-ou :D

Viime yö oli outo ja ennen kaikkea vähäuninen. Jos yöt ovat jo jonkun aikaa olleet levottomia, viime yö oli edelliset yöt potenssiin n. Huh. Pojalla oli selvästi mahavaivoja, eikä kivuissaan suostunut tissiä ottamaan. Normaalisti meillä itketään öisin yhdet itkut kuuden aikaan, kun pieniherra on tissin sijaan pullomaitoa vailla, mutta viime yönä itkettiin suoraa huutoa neljästi. Kaksi kertaa taintui tutilla (normaalisti yöllä ei tuttia tarvita!) ja kaksi korvikkeella. Vaikka yösyönnit tissistä jäivät siis käytännössä väliin, ei rinnat tuntuneet aamulla täysiltä. Mieleen hiipi, että taitaa tissittelyt kohta loppua .. :(

Samoin aamupäiväunilla pikkuinen nukkui levottomasti, kun lenkin jälkeen jatkoi uniaan vaunuissa. Normaalisti poika nukahtaa heti uudelleen, kun vaunua käy heiluttamassa, mutta tänään ei heiluttaminen tai kävely auttanut. Vasta kun otin pojan syliin, hän rauhoittui. Huusi kurkkusuorana ja silmät kiinni, vaikka kuinka yritin ensin vaunuja heilutella. Meillä on ollut kokeilussa nyt viitisen päivää peruna, joten se nyt ainakin jää hetkiseksi paussille. Tänään kokeiluun siirtyykin porkkana. Toivottavasti pojalla ei ole mitään kummempaa ja tästä selvittiin viime yön valvomisilla. 

Mukavaa torstain jatkoa kaikille :)

Yoogaia - joogaa ja lihaskuntoa silloin kun sinulle sopii!

Liityin eilen Yoogaia- sivustolle kahden viikon tutustumisjaksolle. Yoogaia on painottunut joogaan, mutta sivustolta löytyy myös paljon lihaskuntotreenejä. Yoogaia-sivustolla voi siis katsoa videotallenteita tai osallistua live videotunneille. Pikkusintin äitinä on iso plussa että treenin voi tehdä kotosalla! 

Itse en ole tutustunut joogamaailmaan, joten niinpä olen sivustolla katsonut ja treenannut eilisestä lähtien pilatestunnin, venyttelyn ja coretunnin tahdissa. Livetunneille en ole osallistunut, sillä Yoogaian livetunnit eivät valitettavasti tue Applen mobiililaitteita. Tallenteiden katsominen Applen mobiililaitteella sen sijaan onnistuu. Tallenteiden katsominen on ollut kätevää, sillä meillä kotona saan Apple TV:n kautta heijastettua kännykän näytöltä videon isolle televisioruudulle. 

Vaikka suurinosa tallenteista on englanniksi, olen tähän asti ollut tyytyväinen tallenteisiin: ne ovat olleet ymmärrettäviä selvän artikulaation vuoksi. Olen myös erityisen mielissäni ohjatuista venyttelyvideoista, sillä oma kroppa on niin tukossa pojan hoitamisen ja imetyksen vuoksi. Itsenäisesti ei tule paljoa venyteltyä, vaikka pitäisi! Videon tahtiin sen sijaan on tullut nyt venyteltyä!

Kahden päivän kokeilun jälkeen en vielä osaa sanoa, liitynkö jäseneksi. Hintaa palvelulla on 20€/kk. Pidemmän aikavälin jäsenyydet ovat kuukausitasolla edullisemmat. Katsotaan, miten innostus tässä kahdenviikon jaksolla säilyy. 

Suosittelen lämpimästi teitäkin kokeilemaan palvelua :)

Kevät on täällä!

Ihana aurinko on ollut ilonamme nyt pari viikkoisen. Ilma täällä maalla on ihanan raikas ja siihen yhtyy millon polttopuiden, tuoreen hakkuun ja millon mikäkin huumaava tuoksu. Lintujen laulu kuuluu heti aamusta alkaen. Aamulla herätessä on myös valoisaa ja valoa riittääkin pitkälle iltaan asti. Piikkiulkoilukengät on vihdoin vaihtuneet lenkkareihin. Ja tulppaanit, ne ovat täällä!

Kevään tulossa on kuitenkin myös huonot puolensa:

- aamulla poikaa ulos nukkumaan laittaessa on pakkasta. Kolmen tunnin päikkäreiden aikaan lämpö kerkeää nousta reippaasti. Tämä asettaa todellakin haastetta pukemiselle. Muutenkin ulkona on "kylmä", mutta autossa, kaupassa jne on pojalla jumalattoman kuuma. Itkuhan siitä tulee, huoh. 

- lenkille on mentävä heti aamusta, jos mielii ottaa koirat sisään koko päivänä: ah, niin ihana tuo hiekkatie. Sinänsähän tässä ei ole ongelmaa, mutta: poika nukkuu aamupäivällä 3h unet ja iltapäivällä ei niinkään, jollei vaunuja ole koko ajan heiluttamassa. Niinpä aikaisemmin aamupäivän sain rauhassa touhuta omia juttujani, kun poika nukkui rauhassa ja iltapäivällä poika nukkui kiltisti lenkin ajan, kun vaunut olivat liikkeessä. Nyt hyvästi omat aamupäivän touhuilut. 

- liekö poika tulkinnut tämän valoisuuden niin, että nyt PITÄÄ herätä aikaisemmin. Tänäkin aamuna klo 6:15. Armoa ei tunneta, olipa arki tai viikonloppu. "Mene katsomaan piirrettyjä" kun ei vielä toimi. 

- sälekaihtimet on edelleen pidettävä kiinni, vaikka auringonpaiste suorastaan vaatii päästä sisään. Syitä on ainakin kolme: 

1) lika näkyy jokapaikassa! Vaikka kaikki meillä käyvät ovat yleensä sitä mieltä, että meillä on putipuhdasta, niin auringonvalo näyttää rikosdokkareista tutun uv-laitteen tavoin, missä lika luuraa. 

2) talo lämpiää kaihtimet auki kuin kasvihuone! 

3) poika sokaistuu pienimmästäkin auringonpilkahduksesta!

Siinäpä aasinsilta to do- listaan: pojalle pitää hankkia aurinkolasit. Olin ajatellut, että riittää, että lasit on hommattu kesäksi, mutta apua, niitä tarvitaankin jo nyt!! Eilen käytiin aurinkolaseja sovittelemassa Intersportissa. Siis kuka ihme on suunnitellut vauvojen aurinkolasit?! Poika näyttää kilpauimarilta lasit päässään. Vaikka uinnista pidänkin, en halua, että poikani näyttää maaliskuusta lähtien Jani Sieviseltä. Nou nou. Etsinnät siis jatkuvat, sillä tarvitaan tuote, jossa ulkonäkö JA auringolta suojaavat ominaisuudet todella yhdistyvät. 

Kuva täältä.

No mutta onhan keväässä hyviäkin puolia! Ihmiset heräilevät kammioistaan ja tulee nähtyä ihmisiä enemmän! Joka rautakauppa on täynnä sisustusaleja ja tämäkin mutsi kelailee jatkuvasti uusia DIY-projekteja. Ja mikä parasta, pojalle SAA vihdoin ruveta hankkimaan todenteolla kesävaatteita!! :) Tässä eilen hankitut ihanuudet:

 

Kesä, tule jo <3

Uutta ja vanhaa pojalle :)

Tänään käytiin kaupoilla ja kirppareilla ostelemassa pojalle kaikkea kivaa :) Kaapit ovat pullollaan pienen miehen vaatteita, mutta ainahan nyt joitakin ihanuuksia voi hamstratakin ;) herranjumala, jos meillä olisi tyttö, niin varmaan hukuttaisiin vaatteisiin! Tässä tämänpäivän löydöt:)

Uutena poju sai pipon, lippiksen ja jumpsuitin. Pipo oli niiin söpö, että se oli ihan pakko ostaa: small but loud :')

Kirpparilöytöjä olivat nämä, eli parit jumpsuitit, collegehousut ja pari yökkäriä:

Kuten kuvista huomaa, tämä äiti on nyt hurahtanut noihin jumpsuitteihin! Ovat niin käteviä :) 

Oikein mukavaa lauantai-iltaa kaikille, toivottavasti teillä on ollut yhtä kiva päivä kun minulla! :)

Imetyskuulumisia

Missä mennään imetyksen suhteen, kun poika on 4,5kk? 

Pidän edelleen sitkeästi kiinni imettämisestä. Päivisin poika saa lisämaidon imetysapulaitteen kautta. Arvelisin, että lisämaito on noin puolet pojan päivittäisestä maidonsaannista. Pullosta annan päivisin max yhden kerran, jos on aivan pakko. Muuten huolehdin siitä, että ollaan kotona rauhassa syömässä imetysapulaitteen turvin. Jossakin kohden minun olisi pitänyt voimakkaammin pyrkiä eroon imetysapulaitteesta eli esim antaa imeä rintaa pidempään ennen lisämaidon tarjoamista. Epäonnistumisen, rintaraivareiden ja lakkoilun pelossa en ole kuitenkaan niin toiminut. Mielummin enemmän lisämaitoa, kun imetystä pelko perseessä ja kyynel silmäkulmassa. 

Ennen meillä yöt sujuivat paljon paremmin. Poika söi muutamia kertoja yössä ja jatkoi uniaan. Nyt rinnalta syönti on muuttunut sellaiseksi, että klo 20-02 asti mennään ok muutamalla syönnillä, mutta sitten alkaa levoton nukkuminen. Poika ottaa otteen tissistä, mutta irrottaa saman tien. Samaa jatkuu parin, kolmen, neljän tunnin ajan, kunnes jompi kumpi meistä menettää hermonsa: joko poika huutaa kurkkusuorana nälkäänsä tai minä lähden  turhautuneena ja itseeni pettyneenä hakemaan lisämaitoa, kun maitoni ei riitä. Päivisin poika tarvitsee noin 120ml/ syömäkerta, mutta aamun pullomaidon määrä on lähemmäs 200ml. Kun masu on täynnä, poika nukahtaa saman tien ja nukkuu levollisesti aamuun asti. Mielessä käy väkisin, että onko poika saanut tissistä yhtään irti koko yönä. Ajatus sattuu, niin että kyynel vierähtää väkisin. 

Olen yrittänyt pitää imetyksestä kynsin hampain kiinni ja tehnyt siitä itselleni ongelman. Nyt huomaan, että yöimetykset, jotka tarkoittavat kymmeniä kertoja tissin vaihtamista yössä ja jatkuvaa hereillään oloa, väsyttävät minua toden teolla. Olo on kuin olisin hillittömässä krapulassa koko ajan, väsyttää, itkettää, suututtaa, pyörryttää, päätä särkee eikä mikään huvita. Jatkuvat asennon vaihdot ovat aiheuttaneet sen, että selkä ja hartiat ovat niin jumissa, että välillä ei pysty olemaan oikein mitenkään päin.  En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Jatkaminen tuntuu mahdottomalta, mutta lopettaminen vielä mahdottomammalta. 

HR:n haasteet - SoMe ohjeet

Tässä vähän fakta-osiota pitkilleen; skipatkaa, jos ei kiinnosta :)

Toimin ammatikseni henkilöstöpäällikkönä. Vaikka olen äitiyslomalla, olen yrityksemme toiminnassa mukana tietyllä tapaa "takapiruna". Kun mies on pojan kanssa, minulle jää silloin tällöin sunnuntaisin aikaa tehdä myös työhommia.  

Johtoryhmän kokouksessa päätimme, että laadimme yrityksellemme kirjalliset SoMe-ohjeet. Tarve ohjeistukselle syntyi käytännön kautta: erään työntekijän somettelun vuoksi yrityksemme menetti kaupan. Yritykselle tulisi siis laatia yhtenäiset ohjeet siitä, mitä oikein saa julkaista.  

Itse olin mielissäni ohjeistuksen laatimisesta, sillä se on mielestäni ammatillisesti houkutteleva tehtävä. Vaikka aivoni eivät ole äitihormonien vuoksi ihan täydessä terässä, silti SoMe-ohjeiden laatiminen oli mielestäni mielenkiintoinen, mutta samalla haasteellinen tehtävä. Yrityksemme kanta on, että SoMessa saa julkaista, kunhan miettii, mitä julkaisee. Miten sitten määritellä riittävän yksityiskohtaisesti, mitä saa julkaista? Missä menee raja yksityisen ja julkisen minän välillä? Määrittely on melkoisen hankalaa: ohjeet eivät voi olla ainoastaan ei-sanoja sisältäviä kieltolistoja.

SoMe-ohjeiden tulisi olla sellaisia, että niistä on konkreettista hyötyä. Niiden tulisi olla riittävän yksityiskohtaisia, mutta kaikkea ei voi työnantajakaan kieltää sananvapauden nimissä. Ohjeiden tulee myös ehdottomasti huomioida toimiala ja sen luonne, joten ohjeita ei voi "kopioidakaan" toisista yrityksistä. 

Mitä siis kannattaa ohjeistaa? Näihin tärppeihin minä päädyin ohjeistusta laatiessani. Tässä lyhennettynä siis ohjeistuksen ydinkohdat:

1. Asiallinen käytös sosiaalisessa mediassa

Työntekijä saa reagoida yritystä koskeviin asioihin sosiaalisessa mediassa, mutta käytöksen tulee olla kaikin puolin asiallista ja ammattimaista.

2. Lojaalius

Harkitse ennen kuin kirjoitat: älä julkaise mitään sellaista, joka voisi asettaa sinut tai yrityksemme kielteiseen valoon.

3. Yksityiskohtaisten tietojen julkaiseminen

Työntekijällä ei ole oikeutta julkaista yksityiskohtaisia tietoja yrityksestä, sen palveluista, tuotteista, sopimuskumppaneista tai muista vastaavista tahoista sosiaalisessa mediassa.  

4. Liike- ja ammattisalaisuudet

Työntekijä ei saa työsuhteen kestäessä käyttää hyödykseen tai ilmaista muille työnantajan ammatti- ja liikesalaisuuksia.

5. Työpaikan asioista "purnaaminen"

Sosiaalinen media ei ole oikea paikka työpaikan asioista purnaamiseen. Vältä kirjoittamasta muista negatiivisessa sävyssä ja vältä osallistumista keskusteluihin, joihin voi liittyä negatiiviseksi koettuja piirteitä.

6. Brändin rakentaminen

Kannustamme työntekijöitämme osallistumaan positiivisessa hengessä yrityskuvamme rakentamiseen. Älä kuitenkaan aloita tai osallistu keskusteluihin, jotka voivat olla yrityksemme kannalta haitallisia tai jotka voivat heikentää yrityskuvaamme.

7. Lainsäädännön noudattaminen

Noudata aina lainsäädäntöä kaikissa julkaisuissasi. Älä julkaise loukkaavia, virheellisiä tai valheellisia kirjoituksia internetissä.

8. Tietoturvasta huolehtiminen.

Muista, että jokaisen vastuulla on huolehtia tietoturvasta.

Aiheesta kiinnostuneille: 

Mielenkiintoinen ohjeistus SoMesta työelämässä löytyy täältä suomeksi.