Vuosi 2016 oli rankka. Sekä fyysisesti että henkisesti. Olin vuodesta raskaana todennäköisesti jopa 43 viikkoa, sillä lääkäri arvioi loppumetreillä että raskaus olisi ollut viikon pidemmällä kuin luulimme. Vuoden 2016 alusta palasin töihin ja elokuun lopussa jäin taas äitiyslomalle. Ero esikoisesta alkuvuodesta oli kova paikka. Myös jatkuva sairastelu siivitti lapsiperheen arkeamme. Tuntui, ettei mitään ehdi kun 8h työpäivien lisäksi kului pari tuntia työ- ja hoitomatkoihin. Työpaikalla oli valtavasti töitä ja tuntui mahdottomalta odottaa äitiyslomaa. Myös mies teki ennätysmäärää töitä saatuaan ylennyksen.
Kaikessa härdellissä yritimme myydä taloamme. Järjestimme näyttöjä, siivosimme, kuurasimme ja sisustimme. Kunnostimme kiipeilytelineen, rakensimme leikkimökin, poreallas vaihtui paljuun ja kaadoimme puita. Minua supisteli paljon keskiraskaudessa ja huolestuneena kävin lääkärissä. Lopulta vauva syntyi käynnistyksellä kaksiviikkoa yli lasketun ajan, joten ei olisi tarvinnut pelätä ennen aikaista syntymää :') Pidin viikon kesälomaa ja reissasimme. Kasvimaan kasvit kuihtuivat paikoilleen, kun en jaksanut niistä huolehtia.
Tänä vuonna emme tainneet saada uusia ystäviä. Lähennyimme tiettyjen kanssa ja toiset suhteet erkaantuivat. Läheisille tapahtui hyviä ja pahoja asioita. Itkin monet itkut sekä surusta että ilosta. Olin tukihenkilö alkoholismissa läheiselle ja vuosi huipentui siihen, että puin rakkaan ihmisen päälle ja talutin hänet meidän molempien hervottomasti itkiessä katkaisuun. Lopulta sain hänelle hoitopaikan ja toivon, että tästä alkaa uusi aika.
Kaikkinensa vuosi 2016 jätti varmaan vuoden 2001 jälkeen syvimmät jälkensä minuun. Mutta samalla se oli myös yksi onnellisimmista elämäni vuosista, kun niin pitkään odotettu toinen lapsistamme syntyi <3
