Takana isitön viikonloppu

Täällä vietettiin tilapäisen yksinhuoltajan elämää torstaista sunnuntaihin, kun isi oli perinteisellä poikien vaellusreissulla. 

Viikonvaihteeseen mahtui niin työhommia, vaarilassa käyntiä, huippu vauvauintia, poreallasiltaa naapurin rouvan kanssa, pipokauppa, shoppailua ystävän kera, kirpparilöytöjä sekä paljon leikkiä ja muuta touhua. :) Aika hurahti todella nopeaan, vaikka paljon etukäteen jännitinkin, että miten me pärjätään ja miten mun hermojen käy;) Päivät kuluivat nopsaan eikä aika tuntunut missään vaiheessa pitkältä. Aamulehti aamukahvin kanssa jäi kyllä muutamana aamuna lukematta, kun heti herättyä ei tietenkään päästy ulos. Meillä kun mies käyttää aamulla koirat ja hakee samalla päivän lehden.

Miten jätkä sitten suhtautui isin paluuseen? Pelkäsin, että hirveä huutohan siitä syntyy, mutta päin vastoin; jättihymyt ja isin syliin! Hitto miten hellyyttävää <3 Äidilläkin oli jätti-ikävä hja on ihana saada nukkua ensi yö rakkaansa vieressä. Kuinka onnekas sitä onkaan, kun on oma ihana perhe <3

Toivottavasti teilläkin on ollut huippu viikonloppu! 

Vauvauintikuulumisia

Olen täällä blogissa kertonutkin, että olemme mukana vauvauinnissa. Päätös lähteä ja ennenkaikkea päästä haluttuun uintiryhmään mukaan on ollut niin oikea kuin vain voi olla. Olen tyytyväinen, että vajaa 4kk jonotettiin ja että lopulta myös päästiin mukaan. 

Vauvauinti aloitettiin meillä toukokuun alussa, kun poika oli jo 6kk. Tarkoitus oli alunperin aloittaa jo aiemmin, mutta paikkoja ei ollut tuolloin yhtään vapaana. Jälkeen päin ajateltuna tuo oli oikein hyvä ikä, muuten puolen tunnin uintisessio olisi ollut ihan liian rankka. Toukokuusta kesäkuuhun uitiin kerran viikkoon aina perjantai-aamuisin ja heinäkuusta elokuulle oli taukoa. Nyt uintikertoja on ollut elokuulla kaksi ja uinnit on meillä tätä nykyä lauantai-aamuisin klo 8. Tykkäsin arkiaamuista enemmän, sillä silloin ei tarvinnut viikonlopun menojen kannalta vauvauintia miettiä. Meillä uinti tulee kuitenkin ensin ja muut suunnitelmat vasta sitten, jotta uimaan varmasti päästään. 

Meillä poika on tykännyt vesielementistä alusta asti ja nauttinut aina uimaan pääsystä. Itkua ei ole uidessa tullut, ei edes ekoilla kerroilla. Jäbä on vedessä kuin kotonaan ja nauttii uusista jutuista. Yleensä hän onkin uintiryhmässä jutun pari muita edellä ja nauttii uusista haasteista, mutta ennen kaikkea vedessä hauskanpidosta. Toki meidän poreallasuinneilla sekä jätkän omalla altaalla on varmasti osansa siinä, että jätkä tuntee veden elementikseen ja on tottunut olemaan paljon vedessä. Poika tykkää uinnista niin paljon, että kotonakin vilahtaa kylpyammeeseen tai ulkoaltaaseen vaatteet päällä istumaan ja odottaa, että vettä laitetaan! Paristi allasta täyttäessäni on pieni uintimaisteri kiihdyttänyt vaatteet päällä altaaseen, kun on niin kiire ollut ettei äitikään ole väliin ehtinyt. Aikamoinen vahdittava siis, kun niin kovasti uinnista tykkää!

No mitä siellä vauvauinnissa sitten tehdään? Mitä ollaan opittu ja mistä aloitettu? Joka uintikerralla on alku- ja loppuleikit sekä laulut, jotka toistuvat samanlaisina ja tuovat jatkuvuutta uintiharrastukseen. Joka kerralla sukellellaan, uidaan vatsaa ja selkää. Uintikerran lopussa on mahdollista mm. tutkia leluja, katsella peilistä, käydä vesisuihkun alla, köllötellä patjalla ja niin edelleen. Uintikerroilla ollaan edetty koko ajan ja tuntuu uskomattomalta, että uusia juttuja vaan tulee koko ajan lisää eikä uinti ainakaan tässä vaiheessa, kun jäbä on ihan just 10kk, ole tuntunut meille tylsältä pakkopullalta. 

Aluksi sukellukset aloitettiin kannuttamalla. Aluksi ei siis edes menty pinnan alle, vaan vettä vain kaadettiin kannulla päähän. Kannuttamisessa toistuvat tietyt merkit, joiden kautta lapsi oppii tunnistamaan, milloin hengitystiet on suljettava. Kannuttamalla siirryttiin pinnan alle sukelluksiin, siitä edelleen torpedosukelluksiin, puolikaarisukelluksiin, puolikaareen istualtaan sekä nyt viimeisimpänä sukelluksiin laudalta, jossa lapsi siis itse sukeltaa veteen päästäkseen esim. Äidin luo. Kannutus on jätetty yksilölliseen tahtiin pois, kun vauva on hoksannut että veden alle menness hengitystiet on suljettava (siis ilman kannuttamiseen liittyviä merkkejä). Viimeisimmällä kerralla tuntui todella uskomattomalta, että lapsi todella lähtee laudan päältä sukeltamaan luokse niin pyydettäessä eikä vedä sulketaessaan vettä henkeen tai hätäänny. Meillä oli kummitäti tämän viikon uinnisaa mukana ja poika viihtyi kummin kanssa tosi hyvin (mm alku- ja loppulaulut tekivät yhdessä), mutta eipä sukeltanutkaan laudalta kummin luo pyydettäessä. Sen sijaan äidin luo hän tuli heti. Tämä vahvisti todellakin sen, ettei sukeltamaan lähtö ollut vahinko, vaan tietoinen valinta. Paljon lapset kyllä voivat oppia ja nopeaan tahtiin!! Olen tyytyväinen, että ryhmään lähdettiin ja uintia jatketaan ainakin niin pitkään kun hoitovapaani kestää. Halpaahan lystiä tuo ei ole (68€/kk), mutta joka pennin arvoista! 

Meidän ihana vesipeto <3 

Tunnettehan jo Ipanapan?

Ipanapa on Ipanapa Recordsin tuottamaa musiikkia koko perheelle. Levyillä on mukana aina kasa eturivin artisteja ja laulut koskettavat ajankohtaisia asioita. Ne ovat huippua kuunneltavaa ja sopivat loistavasti niin pienille kuin isoillekin korville :)

Olen itse tutustunut Ipanapaan Ipanapan liikenneturvallisuuskampanjan kautta toimiessani kuljetusalalla ja tehdessäni liikenneturvatyötä ala-asteilla. Ehdoton Ipanapa suosikkini on Jonna Tervomaan Hän kävelee (kurkkaa nuotit täältä). Liikenneturva-asiat koskettavat omaa sydäntäni ja tuossa laulussa on ihan käsittämättömän uskomattomat sanat. Joka kerta tulee kyyneleet...

Tutustukaahan Ipanapaan täältä! Musaa löytyy esim. Spotifyn kautta ja Hän kävelee biisin voit kuunnella täältä. Aivan mahtavia kappaleita! Näitä meillä soitettiin jo masu-asukille ja nyt kappaleita jammataan pikkumiehen kanssa <3

Tarjoiluehdotus katkarapujen ystäville

Tässäpä ihana ystäväni joskus minulle jakama resepti, joka toimii tilanteessa kun tilanteessa ja on helppo, halpa sekä yksinkertainen ja ah niin hyvää :) Mutta vain katkarapujen ystäville!

Nämä - vaikka nyt sitten katkarapukääröt nimeltään - on helppo valmistaa, mutta vaativat valmistuksen jo tarjoilua edeltävänä päivänä. Itse suosin reseptejä, joita ei tarvitse valmistaa samana päivänä, vaan että tarjottavat saa tehdä rauhassa edeltä käsin. Valmistelin jo tänään kääröt, sillä huomenna vietämme naapurin rouvan kanssa tyttöjen iltaa. Naapuri lupasi tuoda skumpan ja minä puolestaan valmistaa pikkunaposteltavaa. Kääröjen kaverina tarjoan ceasar salaattia, sipsejä ja pistaasipähkinöitä. Alla resepti kaikille herkkusuille:)

(Puna-)sipulia

Katkarapuja

Tuorejuustoa (esim katkarapu, aurinkokuivattu tomaatti jne)

Sweet chili kastiketta

Tortilloja

Tortillat voidellaan tuorejuustolla ja päälle laitetaan pieneksi hienonnettu sipuli, katkaravut ja sweet chili kastike. Tortillat kääritään rullalle ja laitetaan tiiviisti folioon tekeytymään yön yli. Tortillat leikataan suupaloiksi ennen tarjoilua ja tarvittaessa voi laittaa vaikkapa hammastikut syömistä helpottamaan! Nam, hyvää ;)

Ohhhoh, painonpudotus uutisia!

Raskausaikana painoni nousi 19kg. En nyt syönyt kahden edestä, mutta enemmin söin kuin olin syömättä. Synnärille jäi 7kg ja pari kiloa nesteistä lähti pariin päivään pois kehosta. Loppu tulikin jäädäkseen - tai niin ainakin pelkäsin. En uskaltanut yhtään laihduttaa, ettei maidontuotanto kärsisi. Laihduttamisen puutteesta huolimatta kilot varisivat kuin itsekseen, sen kummempaa tekemättä. Toki keväällä tuli reippailtua laukkuhaasteen vuoksi tiiviiseen tahtiin, mutta käärmepelon vuoksi yksin lenkkeily sulan maan aikaan jäi. Tarkkailin kuitenkin syömisiäni ja tein myös lihaskuntoa.

Nyt en ole käynyt vaa'assa pariin viikkoon. Suuhun on kyllä tullut laitettua kaikenlaista: pizzaa, hampparia, pizzaa, taas hampparia ja pizzaa sekä tietty karkkia, suklaata ja kahvileipää. Mutta silti; vaaka näytti tänään 60,8kg. Raskaudenlähtöpaino oli 62kg, joten se on jossakin vaiheessa alitettu! Hääpainoon on vielä kolme kiloa matkaa ;) 

BMI on tällä hetkellä 21,4, eli hyvä. Nyt, kun saisi vähän lihastakin tähän kroppaan :) Mutta ei kai ne lihakset ompelemalla tule, vaan pitäisi kai liikkuakin ;) Vaikka kyllähän tuo käsipuntti koko ajan kasvaakin ;)

Ei pidä lannistua!!

Kirjoitin teille hetki sitten ihan spontaanisti, miltä tuntuu, kun joku kopioi kaikkea tekemistä. Viimeisin niitti oli ompelutöideni kopiointi tuote kerrallaan, yksi toisensa jälkeen. Miltä se oikein tuntui?

Ensimmäinen ajatus minulla oli, että lopetan ompelun. Myyn ompelukoneen, saumurin ja kaikki kankaat. Tuntui, että koko touhusta meni maku ja jutun juoni. Mies koitti puhua järkeä ja tsempata. Mutta kun ei huvittanut niin ei huvittanut. 

Etsin tsemppiä uusista kankaista. Kävin kahdesti kangaskaupassa, mutta en tehnyt ostoksistani mitään. Tänään ajattelin, että hitot. Kokeillaan. Sen jälkeen, kun ilmoitukset samoista pipoista samoille foorumeille tulivat, siis vielä pikkaisen minun tuotteitani halvemmalla, en ole myynyt pipon pipoa. Tuntui, ettei huvita edes blogia päivittää, vaikka eihän tällä ole mitään tekemistä blogin kanssa! Mietin, ettei jatkaminen kannata, tekemiseni on korvattavissa milloin vain. Lapsellisia ja typeriä ajatuksia siis. 

Tänään laitoin ilmoituksen parille tutulle/aiemmalle asiakkaalle ja puoleen tuntiin oli 6 pipoa myyty. Usko omaan tekemiseen palasi! On uskottava omaan juttuun, omaan tekemiseen, vaikka kuka kopioisi!! Voi, kun aina muistaisi uskoa itseensä! <3

Laitan teille myöhemmin lisää kuvamateriaalia, mutta tässä tuoreimmat :)

Kuulumisiin :)

Markkinoita, vauvauintia, treffi-ilta jne!

Takana on huikea viikonloppu. Ehdittiin touhuta vaikka mitä, vaikka vähän rennommin välillä otettiinkin :) Mukaan mahtui valitettavasti myös suru-uutisia, mutta elämän kiertokulku vain on sellainen.. Onneksi saatiin ystäväpiiristä myös positiivisia kuulumisia :)

Mutta mitä siis tänä viikonloppuna tehtiin?

Perjantaina aamulla meillä alkoi muutaman kuukauden kesätauon jälkeen taas vauvakerho. Kerhossa oli tuttuja tyyppejä ja mukaan saatiin yksi uusi 4kk pieni mieskin äiteineen. Meidän jäbällä oli kova vauhti päällä ja se näkyikin kerhon jälkeen, kun jätkä huitasi kolmen tunnin päikkärit. Otettiin aurinkoa, jäbä uiskenteli altaassa (ehti sännätä sinne jopa vaatteet päällä!) ja illalla grillattiin ruishamppareita. Mentiin koko sakki aikaisin nukkumaan, sillä kesätauon jälkeen alkoi la-aamuna myös vauvauinti!

Kyllä, päästiin taas vauvauintiin polskimaan ja tällä kertaa meidän uintiaika on lauantai-aamuisin aina klo 8! Jäbää olisi hurjana väsyttänyt aamuherätyksen aikaan, mutta uinnissa ei ollut väsymyksestä tietoakaan! Jäbä tykkää uinnista ihan hulluna eikä pikkutauko haitannut yhtään. Äidille tyypilliseen tapaan minä olin ehtinyt jo hermoilla, että entä jos kaikki onkin unohtunut ja entä jos poitsu vaikka pelkääkin uintia kesätauon jälkeen? No höpö höpö, yhtä rempseää oli meno kuin ennenkin ja poika nautti uinnista kuin mitään taukoja ei ikinä olisi ollutkaan!

Kotona oltiinkin ysin aikoihin ja nautittiin päivän toinen aamupala rauhassa lehteä lukien. Sitten siirryttiin koko sakki ulos; jätkä vaunupäikkäreille ja me puuvajan kimppuun. Levennettiin räystäitä ja laitettiin muovinen pressu kattopellin alle. Nyt enää kattopellit ja vola! Lounaan jälkeen suunnistettiin koko sakki kansainvälisille suurmarkkinoille Kuopion torille ja nautittiin markkinahumusta. Piipahdettiinpa vielä pikku Pietarin torikujalla, mutta harmiksemme suuriosa putiikeista oli pistänyt lapun luukulleen elokuun puolivälin jälkeen. Tuo torikuja on kiva paikka, siellä kannattaa ehdottomasti käydä kesällä, jos Kuopion keskustassa liikkuu :) 

Markkinoilla mies ehdotti, että entä jos vietettäisiinkin kauniin kesäpäivän kunniaksi treffi-iltaa ja kutsuttaisiin naapuri lapsenvahdiksi. Niimpä illalla, markkinoiden ja päivän touhujen jälkeen laitettiin poika yöunille ja naapuri saapui lapsenvahdiksi. Me hurrautettiin miehen kanssa autolla keskustaan ja lähdettiin Cafe Satamaan syömään. Näin alkusyksystä ruokalista oli suppea, mutta kyllä sieltä suussasulavia herkkuja löytyi kummallekkin. Istuimme koko illan Cafe Sataman terassilla jutellen ja satamassa olleen Tivolin asiakaskuntaa seuraten. Tarkoitus oli käydä Tivolissa itsekkin, mutta aika vain hurahti hurjan nopeaan ja puolilta öin lähdettiin päästämään lapsenvahti nukkumaan. Istuttiin naapurin kanssa meillä vielä lasillisille ennen nukkumaan menoa ja kello pyörähtikin puoli kahteen ennen unille siirtymistä. Onni on kyllä tuollaiset naapurit <3

Tämä päivä onkin mennyt väsymystä potiessa. Siinä missä vauvauintiaamuna jäbä olisi nukkua porskuttanut ties kuinka kauan, tänä aamuna hän pomppasi pystyyn heti kuuden jälkeen. Lapsiperheissä ei armoa tunneta, vaikka illalla olisi maisteltukin jotakin vettä väkevämpää ;) Päivään on mahtunut päikkäreiden lisäksi isovanhempien vierailua, uintohommia, kotihommia ja vähän herkkujakin ;) Ihana viikonloppu kaikkiaan ja erityisesti tuo extempore treffi-ilta teki meille pariskuntana todella hyvää! Edelliset kunnon treffit olivat maaliskuussa, joten johan tuo oli aikakin ;)

Saa nähdä millainen viikko ensi vikkosta on tulossa; nyt jätkällä räkä valuu ja itsellä vissiin silmätulehdus. Mies lähtee myös loppuviikosta reissuun, joten viikosta on tulossa takuuvarmasti erilainen. Toivottavasti pysytään terveenä koko sakki! 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille:)

Rautasulfaatti

Meillä on tälle kesälle suunnitteilla vielä nuotiopaikan rakennus. Osa tarvikkeista ja materiaaleista on jo hommattu/saatu ja projekti aloitetaan kunhan puuvaja saadaan reilaan (sekin vihdoin kattoa vaille valmis!). Eilen aloitin nuotiopaikan penkkien käsittelyn rautasulfaatilla. Siis mitä ja miksi?

Rautasulfaatilla saadaan puuhun luonnollinen, harmaa kelon väri suhteellisen nopeasti; kelottuminen kestää kahdesta neljään kuukauteen, mutta siis paranee koko ajan puun vanhetessa ja ollessa auringon kanssa tekemisissä. Rautasulfaattia sekoitetaan kuumaan veteen ja käsiteltävä pinta sivellään sulfaatti-vesi seoksella ja ihan reilulla kädellä. Todella helppoa, sillä sulfaatti liukenee veteen, joten seos levittyy todella helposti ja on siksi nopeaa. Aurinkoahan tämä homma vaatii, joten siksi onnistuu vain ulkotiloissa. 

Tässä siis ensin lähtötilanne ja sitten ero, kun toinen puoli pinnasta on käsitelty ja toinen käsittelyä vaille. Alimmassa kuvassa näkyy kuinka kelottuminen on alkanut sulfaatin imeytyessä puun päädystä käsin. 

Nyt siis puuosat on meillä kertaalleen käsitelty, katsotaan miltä nämä jossakin vaiheessa näyttävät. Kurkkaa sulfaatista enemmän esim. täältä. 

Kuulumisia

Ihanat viikonloput <3 Tämä viikonloppu on pitänyt sisällään sopivassa suhteessa työtä ja huvia. Maalaushommia ja puuvajaa on saatu eteenpäin, mutta on myös rentouduttu ystävien ja sukulaisten seurassa. Tässä vähän kuvamateriaalia :) Poika sai myös vaariltaan etukäteen synttärilahjaksi HIENON mersun, joten hymy on ollut pikkumiehellä herkässä :) Poika myös keksi tänä viikonloppuna portaat (leikkikaverin mallia seuraten tietty), joten turvaporttia asennetaan parhaillaan :) Sain myös ison säkillisen retrokankaita lahjaksi, näistä työstetään myöhemmin vaikka mitä ihanuuksia.

Leppoista sunnuntaita kaikille :)

Ps. Tein ihan loistavaa kanttarellikeittoa, kurkkaa resepti täältä. :) Koskenlaskijan tosin korvasin jääkaapista löytyneellä paprika -sipuli tuorejuustolla ja pippurikermalla. Lisäksi suurustin keittoa hieman :)

Aarteita metsästä

Näitä olen etsinyt, vuosi tolkulla ja tuntikaupalla - mutta tuloksetta! Varmaan johtuu siitä, että olen kävellyt aina vain onneni ohi tai jopa yli. Nyt vihdoin niitä löytyi, iso kasa ja OMALTA TAKAPIHALTA. Voitteko uskoa! Rakastan maalla asumista <3 Ja kiitokset ihanalle ystävälleni, joka toimi tunnistus- ja keräysapuna, kun minä pitelin vaan pikkumiestä sylissä. Huomenna herkutellaan, kun tämä ilta pyörähti naapurissa Me and I -kotikutsuilla.

Ps. Ihana tuo miikkarin malliston jakku, kurkkaa täältä <3

I love saumuri <3

Uutta satoa! <3 Kysy lisää pipoja ja jumppiksia :)

Täydellinen mustikkapiirakka

Poika on ollut tänään todella itkuinen ja kaikki on ollut huonosti. Meille oli tulossa vieraita ja olin ajatellut leipoa vieraita varten. Alkuilta itkuisen pojan kanssa muutti suunnitelmia kuitenkin niin, ettei leipomisesta tullut mitään. Niimpä, kun mies tuli töistä kotiin vartti ennen vieraita ja otti pojan hoitaakseen, minä pistin googleen "maailman helpoin mustikkapiirakka" ja löysin reseptin täältä. Summamutikassa kokeilin reseptiä. Klo 18:01 aloitin ja klo 18:09 piirakka oli uunissa. Puoli tuntia ja edessämme oli maisteltava ehkä paras mustikkapiirakka ikinä! Aivan mahtava resepti ja tätä kelpaa kiireisemmänkin emännän leipoa :)

Reseptiin tulee siis:

4 munaa

4 dl sokeria

6 dl jauhoja

2,5 tl leivinjauhetta

2,5 tl vaniljasokeria

200 g margariinia

2 dl maitoa. 

Ainekset laitetaan vain sekaisin, maito vasta lopussa, sitten vain mustikat pintaan ja 200 asteiseen uuniin. Siinä se. Ei kikkakolmosia tai mitään muutakaan. Ja ihan törkeän hyvää <3

Hellepäivän hommat

Kun puuvajan maali loppui kesken, pääsin vihdoin muiden projektien kimppuun poitsun nukkuessa päiväuniaan. Ehdin hioa ja suihkuttaa ruosteenesto Primerin pöytäryhmään ja mattotelineeseen. Ehdittiinpä tänään myös pulikoida ja ottaa aurinkoakin! Juhlistettiin myös toisen koiran 3v synttäreitä extrarapsutuksilla ja iltasella saatiin kummityty ekaa kertaa kylään :)

Ihana, kun vihdoin sää hellii <3