Voi kumpa rinnoistani tulisi maitoa

Hetken jo luulin, että päästään täysimetykseen. Pissoja ja kakkoja tuli ja vauva oli tyytyväinen. Paino putosi sairaalassa vain 6%, siinä missä esikoisella yli 10%. Sitten eilinen neuvola pudotti. Painoa tullut reiluun viikkoon 25g. Nyt ohjeena antaa joka imetyskerralla 20ml lisämaitoa. Olen yrittänyt pumpata, mutten heru pumpulle. Välillä tuntuu, että maailma romahtaa, välillä hyväksyn asian ja katson reippaana eteenpäin. 

Voi, kun tämä olisi helpompaa. Taas kokeiltu on kaikenlaista imetysapulaitteesta imetysteehen ja kotikaljaan. Viikonloppuna otan lasin viiniä. Ja vielä kun tikit paranisivat niin pääsisi saunaan. Jospa tämä tästä. 

Imetysasioiden takia täällä ollaan oltu kotona lähes koko aika vauvan syntymän jälkeen. Tänään meillä kävi lapsi vieraita ja voi vitsi, miten esikoinen nautti. Myös tänään satanut ensilumi toi hymyn huulille <3

 

Vauva-arkea

Sylissä tuhiseen vauva 10 vuorokautta. Arkea ollaan opeteltu kotona koko perheen voimin. Maanantaina isi lähtee töihin ja meillä on uudet haasteet taas edessä. Jännittää jo kovasti. Esikoinen on  alkanut osoittaa ensimmäisiä mustasukkaisuuden merkkejä; on kiukkuinen ja vain toinen vanhemmista (tällä hetkellä isi) kelpaa. Saa myös kiukkukohtauksia ja potkii lattialla. Olemme yrittäneet antaa huomiota pojalle mahdollisimman paljon, mutta se, että vauva on oikeastaan koko ajan äidissä kiinni, vaikuttaa väistämättä esikoiseen. Katsotaan, miten arjesta selvitään, kun jäädään kolmestaan poikien kanssa. 

Vauvan kotiutuminen on mennyt muuten hyvin. Pienokainen oli alkuun sitä mieltä, että yöllä ei nukuta tai syödä makuultaan kylkiasennossa, vaan pystyssä äidin sylissä. Viikon valvominen alkoi tuntua jo vähän äidissä. Nyt viimeiset neljä yötä on kuitenkin mennyt hyvin eikä eilen iltakiukkua ehtinyt juuri edes tulla. Todella hyvin siis. Lisämaitoa on pojalle pitänyt antaa, mutta nyt tuntuu, että omaa maitoa tulee enemmän. "Tuomio" lisämaidosta viime perjantaina tuntui maailman lopulta, mutta nyt asia ei ole enää niin kipeä. Katsotaan, kuinka meidän käy; täytyykö lisämaitomäärää lisätä vai päästäänkö siitä jopa kokonaan eroon. 

Mieli on vielä aikamoisissa hormonimyrskyissä, mutta silti onnellinen. Olemme nyt nelihenkinen perhe, uskomatonta <3

Meillä on vauva <3

Sylissäni tuhisee 5 vuorokautta vanha poikamme. Hänellä ei ollut mikään kiire maailmaan, vaan syntyi vihdoin käynnistettynä rv 41+6. Hän on juuri täydellinen <3 Ja voi vitsi, miten reipas iso veli meillä onkaan ! <3 

Välillä tuntuu, että päivä on ikuisuus

Välillä mietin, että jääköhän tämä vauva masuun ikuisiksi ajoiksi. Jotenkin vauvan suloinen ja jännitynyt odotus on tipotiessään ja itsellä alkaa olla jopa surkuhupaisan skeptinen olo sen suhteen mahtaako vauva ikinä syntyä. Vaikka nythän vauvan syntymä on lähempänä kuin koskaan, henkisesti tuntuu että se on kauempana kuin koko raskausaikana. Päivät tuntuvat viikoilta ja joka yö olen toiveikkaana herännyt kuulostelemaan oloa; joko nyt? Ja pettyneenä todennut, että no ei tietenkään. Ja siihen syssyyn valvonut tuntitolkulla ja miettinyt mikä kaikki voi mennä vikaan. Päivisin olen hermoraunio, jos en heti tunne vauvan liikkeitä tai muista, milloin vauva on liikkunut. Oliko sen tunti sitten? Kaksi tuntia sitten tai muistelenko kenties eilisen liikkeitä? 

Huomenna on rv 41+5 ja aamulla klo 9 lampsitaan yliaikakontrolliin, jossa selviää, mitkä sävelet ovat huomisen ja mahdollisesti tulevien päivien osalta. Kyllä ottaa tämä raskaus tiukille ja pikku kakkonen antaa odottaa itseään toden teolla. Melkein kahden vuoden projekti tämä nyt on kaikkinensa ollut.. Voi kun sitä uskaltaisi olla levollisin mielin ja vain ajatella tulevaa tuhisevaa kääröä kaikkien kauhukuvien sijaan <3

Missä sä viivyt, rv 41+0!!

Halusin kyllä kovasti raskaaksi, mutta nyt kyllä jo riittäisi!! Tänään käännyttiin siis 42. viikolle. Pikkuinen antaa odotuttaa itseään toden teolla :( Eilen ja toissapäivänä latasin kunnon paineet kroppaan ja olo oli sen mukainen. Itketti, väsytti ja sattui ihan helvetisti joka paikkaan. Tuntui, etten jaksa ja että pakko saada helpotusta tähän oloon. Toissapäivän rääkki (päivä jaloillaan & illalla 50min lenkki) aiheutti kivuliaat aaltomaiset supparit, jotka kovasti muistuttivat synnytyssuppareita. 4h supistelun jälkeen ne kuitenkin hiipuivat. Eilen oli rankempi päivä ja 1h hikilenkki ja seurauksena ainoastaan jäätävät liitos- ja selkäkivut eikä supistuksista tietoakaan. Päälle päin persettä nukuttu yö ja olin aamulla aika palasina. Päivänmittaan olo on korjaantunut ja 2h päikkärit tekivät mielelle ihmeitä. Tänään jäi lenkki väliin, mutta kevyesti tuli tehtyä puutöitä. Kropassa vaan ei tunnu synnytyksen merkkejä, ei yhtään. 

Pelko ja huoli on hiipinyt ajatuksiin ja yöllä, kun hormonit valvottavat, tulee mietittyä kaikkia kauhukuvia. Vaikka ei ole enää pitkä aika siihen, että raskaus päättyy, pelkään nyt enemmän kuin koskaan, että vauvalle käy jotain. Näistä viimeisistä päivistä tulisi nauttia, mutta nyt päällimmäisenä ovat huoli, pelko ja kivut. Kunpa saisimme terveen vauvan pian <3

Flunssan kourissa

Täällä on sairasteltu pikkujäbän kanssa viimeinen viikko. Vielä ollaan yhdessä koossakin, rv 40+3 menossa vielä parisen tuntia. Olo on ollut ihan kamala, viimeiseen kolmeen yöhön en ole juurikaan nukkunut. Tänään tosin rupesi vihdoin vähän helpottamaan, kun sain nukuttua päiväunet. 

Pientä prinssiä odotellaan kovasti saapuvaksi! Tämä viikko on ollut pitkä kuin nälkävuosi ja draamaa tarjosi neuvolatädin epäily alkuviikosta, että vauva olisi jotenkin isokokoinen. Lääkäri arvioi, että paino olisi 3,8kg eli ei mikään jättiläinen - vaikka painoarvio voi näillä viikoilla vaihdella +\- 500g. Lääkäri sanoi myös, että hänen mielestään raskaus voisi olla jo pidemmällä, mutta näillä viikoilla laskettua aikaa on turha muuttaa. Nyt vain odotellaan, että pieni ymmärtäisi itse tulla maailmaan. Ehkäpä luontoäiti hoitaa asian niin, että minun on ensin toivuttava tästä flunssasta. Esikoisen kohdalla sairastin myös flunssaa ja synnytys käynnistyi lopulta päivän antibioottikuurin loppumisen jälkeen - nyt siis vain odotellaan <3

Tässä taas kuvia viikon varrelta :)