Ultrakuulumisia

Tänään käytiin yksityisellä ultrassa. Meitä palveli loistavasti Sataman Röntgen Kuopiossa, suosittelen!

No, mitä siellä näkyi? Yksi kovasti sykkivä sydän ja pieni ihmisolento <3 Tänään viikoja 9+0, ultran mukaan 9+1 tai 9+2 eli laskettu aika pitää edelleen kutinsa. Syyskuun lopussa meille pitäisi siis tulla vauva, jos kaikki menee hyvin <3 Pienokaisella oli ainakin nyt kaikki hyvin, mitat vastasivat viikkoja, pikkuinen oli kohdun sisäpuolella ja sydän tosiaan löi. Vaikka masua on jo hankala piilotella, pikkuinen on vasta noin 3cm. Nyt jännitellään vielä muutama riski viikko ja sitten viikolla 12 nt-ultraan. :)

Bye bye pikku vauva!

Ja tervetuloa iso mies :) Tänään meidän jäbä, yksi vuotta ja kolme kuukautta, kävi ensi kertaa parturissa. Parturi ei todellakaan ollut lapsi-ihminen (oli vaihtunut vaikka toiselle olikin varaus) ja oli superhidas ja kallis. Vaikka parturi leikkelikin pienen miehen hiuksia antaumuksella puolisen tuntia, jäbä viihtyi olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin. Itsekseen tuoliin hän ei uskaltautunut, vaan homma hoidettiin äidin sylistä käsin. Nyt olen tyytyväinen, vaikka melkein 30€ köyhempi :O

Tässä peikkolook:

Ja sitten siisti pieni herra <3

Ps. Ihan mahdoton saada kuvia tästä meidän jäbästä! Ei hetkeäkään yhdessä kohtaa :')

Kuulumisia Kolilta

Viikonloppua vietettiin Kolin rentouttavissa talvimaisemissa. Meidän piti alunperin mennä Kolille jo pari viikonloppua sitten, mutta olimme todella kipeitä ja onneksi saimme reissua siirrettyä. Täysin terveitä emme olleet vieläkään, sillä jäbällä on/oli korvatulehdus ja antibiootit reissun aikana. Alkuperäissuunnitelmista jouduttiin siis joustamaan ja mm Spa jäi kokeilematta. Todella harmi, sillä pikkumies rakastaa uimista :( 

Kolilla siis rentouduttiin. Koli on oikea lapsiperheiden paikka - sieltä löytyy paljon touhua eikä after ski menoa näy missään. Pienihän tuo Koli on, mutta sopii hyvin rauhallista aktiivilomaa etsiville.

 

Me kävimme kävelemässä, tutustuimme alueeseen, kävimme syömässä ja rentouduimme mökillä. Jos jäbä olisi ollut terve, oltaisiin käyty lisäksi uimassa, napakelkkailemassa, katsomassa poroja ja muutenkin ulkoilemassa, mutta nyt mentiin aika iisisti. Varmaan elämäni parhaat pizzat syötiin kahvilapizzeria Kahpitsassa, joka sijaitsee upeiden näköalojen Break Sokos Hotelissa. Suosittelen! 

Viikonloppu meni nopeaan ja seuraava loma onkin vasta kesällä, o-ou! :O

Raskauskuulumisia

Täällä mennään päivä kerrallaan, elämäni neljättä raskautta. Yksi ihana ja eläväinen poika ja kaksi keskenmenoa välissä. Nyt ollaan reilusti pidemmällä kuin edelliskerroilla, mutta jännittää silti todella kovasti. Neuvolassa kysyttiin, osaanko nauttia tästä raskaudesta ja jouduin kyllä suoraan vastaamaan, että en. Toivottavasti jossakin vaiheessa, mutta en vielä. 

Vointi on ollut ihan hyvä, väsymys on jäätävä ja pahoinvointia on heti, jos syönnistä on yli kaksi tuntia. Tilanne korjaantuu, kun syö jotakin ja niimpä olen muistanutkin viime päivinä ottaa töihin myös välipaloja. Niin ja syönnistä.. Voi luoja, että tekee mieli syödä. Esimerkiksi sipsejä on uponnut tänä viikonloppuna, vaikka en ole sipsejä juuri pariin vuoteen syönyt. Ja makeat leivonnaiset, huh mikä pullahiiri minusta on töissä tullut! Normaalisti en juuri makeaa töissä ole syönyt, mutta nyt kahmin kaksin käsin. Niin - raskausaikahan lisää energian tarvetta vain marginaalisesti, joten sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Siis ihan kirjaimellisesti. Ensimmäisestä raskaudesta kiloja kertyi 20 ja hyvin ne sitten lopulta karisivat. Tässä raskaudessa lähtöpainoni on jopa pari kiloa edellistä raskautta vähemmän, joten kiloista sinällään viis. Mutta eniten harmittaa ruoan laatu, mitä olen viime päivinä suuhuni vetänyt. En käytä eineksiä juuri ollenkaan ruoan laitossa ja elämme muutenkin suhteellisen terveellisesti. Ulkona käydään kerran pari kuussa syömässä ja siinä on meidän ruokapaheet. Nyt ei kuitenkaan olla menty ihan samoilla linjoilla; poika on ollut kipeä yhtä viikkoa lukuunottamatta koko alkuvuoden, kun uusi työ-hoitoarki alkoi, joten viikot ovat olleet rankkoja. Todella rankkoja. Vaikka kotona olenkin tehnyt "kunnon ruokaa" on minulla töissä ollut ihan surkeita eväitä; pikaruokaa läheltä, lihapullia, pakasteruokia jne. Vaikka välipalat ovatkin koostuneet hedelmistä ja jogurteista, on ruoka puoli ollut pahasti retuperällä. Tässä täytyy skarpata. 

Olen ollut aina todella täsmällinen ruokailujeni kanssa ja viimeisen kymmenen vuotta katsonut todella tarkkaan mitä suuhuni laitan (välillä liiankin). Nykyistä hulabaloota kuvaa se, ettei ole yhden eikä kahden kerran käynyt niin, etten ole ajatellut yhtään mitä töissä syön, ennenkuin on ollut niin paha olo, että ruokaa on ollut pakko miettiä. Minä, joka olen suunnitellut tarkkaan jokaisen päivän ateriani, olen siis unohtanut kokonaan suunnitella ja valmistella eväät töihin. Olen ollut aika hämilläni. 

Ensimmäisessä raskaudessani huolehdin säännöllisestä ateriarytmistä ja lautasmallista. Nyt, vaikka pelkään keskenmenoa, nämä asiat ovat retuperällä. Ärsyttää. No, onneksi muutos asioihin on mahdollista tehdä, joten täytyy vain kääntää kelkka nyt. Toivottavasti arki alkaisi pikkuhiljaa helpottaa ja ennenkaikkea meidän pikkumies paranisi vihdoin! Pojalla on nyt korvatulehdus ja elämänsä ensimmäinen antibiootti kuuri menossa. 

Ps. Siitä keskenmenon pelosta.. Olemme menossa keskiviikkona alkuraskauden varhaisultraan yksityiselle, jotta varjot edes vähän väistyisivät. Ensimmäinen kertamme yksityisellä ultrassa, kerron lisää keskiviikon jälkeen!

Eläinlääkärissä

Meidän 6-vuotiaalta pommilta löytyi viikko sitten patti kyljestä. Eilen käytiin sitä vihdoin näyttämässä eläinlääkärissä. Eläinlääkärin mukaan kyseessä on todennäköisesti (90%) lipooma eli hyvänlaatuinen kasvain. Ihan täysin varmaksi asiaa ei voi käsikopelolla todeta, mutta tässä vaiheessa ei kuitenkaan kannata tehdä mitään. Toki patti voidaan poistaa jos halutaan, mutta eläinlääkärin mukaan tässä kohtaa on järkevintä seurailla kasvaako patti ja tehdään vasta sitten päätös poistetaanko. Patti ei häiritse koiraa millään lailla eikä koira (juuri) arista sitä. 

Toivottavatsi tästä päästään näin vähällä. Hirveän rakkaita ovat nuo karvakamut <3 Ja miten toinen pärjäisi, jos toiselle jotakin sattuisi?

Kivat päivät takana

Täällä ollaan vietetty niin mukavia hetkiä viimeisen 24 tunnin aikana, että tämähän tuntuu luksukselta!! Eilen päästiin miehen kanssa kaksin Cheekin keikalle, jota oltiinkin pitkään odotettu! Odotus palkittiin ja keikka oli superhyvä:) (Ja odotuksesta puheenollen, edelliskerrallakin kun kyseistä artistia oltiin katsomassa Stadikalla, masussani kasvoi pikkuinen). Kiitos pojan kummien, päästiin siis illan viettoon ihan kaksin! Kun kello läheni yhtätoista kotiintullessa, minä olin jo aivan puhki! Nukkumaanmeno aika meni jo pari tuntia sitten;)

Tänään päivä starttasi seiskalta kun lastenhuoneesta alkoi kuulua "Äite!" "äijä!" :) Aamu alkoi siis aikaisin, vaikka olisihan se ollut kiva nukkua vielä vaikka tunti tai kaksi. Aikaisen heräämisen jälkeen vietettiin yövieraaksi jääneiden kummien kanssa leppoista aamupäivää ja heidän lähdettyään suunnattiin koko konkkaronkka pihalle touhuilemaan. Pulkkamäkeä, kokeiltiin suksia ja pojat ajelivat mönkijällä. Pikkumies tykkää hurrjasti! :) 

Ulkoilun jälkeen syötiin lounasta ja suunnattiin päiväunille koko sakki. Poitsu nukkui neljättä tuntia ja itsekin taisin nukkua kolmatta tuntia. Huh, rankkaa toi pihalla touhuilu. Unien ja välipalan jälkeen suunnattiin Rossoon syömään ja sitten vielä ostoksille. Pikkumies ei enää viihdy sylissä, vaan haluaa kävellä ITSE. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei todellakaan puutu. 

Nyt vietellään rauhallista koti-iltaa miehen kanssa ja rentoudutaan uudet kotivaatteet päällä. Katsotaan huomen aamuna, päästäänkö pikkumiehen kanssa kolmeen viikkoon ensi kertaa  vauvauintiin. Sitkeä flunssa on meitä vaivannut ja siksi uintikertojakin on jäänyt hurjasti väliin! Huomenna odottaa myös talon suursiivous ja sitten kolmas näyttö. Josko päästäisiin kohta talokauppoja hieromaan?;)

Flunssakierre

Täällä ollaan nyt oltu kolme viikkoa kipeänä. Pojalla alkoi juuri flunssa hellittää ja jäljelle oli jäämässä enää räkäinen nuha, kunnes viime yönä sama rumba alkoi taas. Poika itki kolmatta tuntia yöllä eikä meinannut rauhottua. Itsellä oli takana 12h työpäivä, joten jossakin vaiheessa yön pikkutunteina mielessä kävi Vappu Pimiän sanat: rakastan kyllä lapsiani, mutta yöllä haluaisin mieluiten nukkua. 

Poika oli ollut tänään koko päivän hoidossa itkuinen ja poikkeuksellisesti tutin perään. Hoitaja sanoi, ettei poika ollut oma itsensä tänään. Vähintäänkin sama meno jatkui kotona; kaikki oli huonosti, itketti koko ajan ja vain äidin sylissä oli saatava olla. Ruoka ei maistunut ollenkaan ja vaikka kuumetta ei ollutkaan, annoin pojalle yöksi särkylääkettä. Yleensä välttelen lääkkeiden antoa viimeiseen asti, mutta nyt poika oli niin itkuinen, että katsoin parhaimmaksi antaa lääkkeen. 

Toivotaan, ettei päälle nyt iskisi joku uusi flunssa. Töissä minulla on sellainen härdelli, että olisi pakko olla loppuviikko paikalla. Mutta pojan terveys menee tietysti edelle. Katsotaan, kuinka asiat etenevät :(

Täydellistä tonttia katsomassa

Flunssasta aletaan olla jo toipumaan päin. Tosin, tänään moppia heiluttaessa tuntui, kuin olisin ryhtynyt maraton juoksuun harjoittelematta. Samoin, kun tarvottiin tonttia katsomaan umpihangessa vuorotellen pikkumiestä sylissä kantaen suunnilleen kilometri, olin välillä jo varma että voimat loppuvat. Sitkeä flunssa, mutta sitkeämpiä täällä ollaan. Pikkumies alkoi olla tänään onneksi jo oma itsensä ja totesinkin miehelle, miten kivaa arki onkaan, kun ihan joka asia ei itketä. Sitkeä sissi siis tuo pieni mies. Ja niin reipas - tänään oppi itse syömään puuroa lusikalla (siis niin että puuro tosiaan virtaviivaisesti meni kupista suuhun asti - siis ilman että lusikka pyörähti matkalla ympäri, putosi kädestä tai että puuro oli pitkin poikin pöytiä jo kauan ennen suuta!) 

No, mutta. Pitkä matka tarvottiin umpihangessa: minä, mies, poikamme ja appivanhempani. Tontti vaikutti täydelliseltä (mitä nyt lumen alta hahmotti). Mutta. Sinne ei paista kuin aamuaurinko. Kuten veljeni asian kiteytti; hyttystontti siis. Ei tule kauppoja. 

Voi rähmä. Olisihan se ollut ihan liian helppoa, että ensimmäinen vastaantullut tontti olisi ollut napakymppi. Että olisi voinut heti keskittyä muihin asioihin. Huoh. 

Nyt vaan etsintöjä jatkamaan :)

Kuumeen kourissa

Pieni mies on ollut kohta jo viikon kipeänä ja toissapäivänä paha flunssa iski nyt minuunkin. Kolme yötä on mennyt juurikaan nukkumatta ja parin päivän aikana olo on ollu ihan käsittämättömän kamala. Kaamea tällainen ärhäkkä flunssa. Nenää ja silmiä kutittaa, aivastuttaa, kuumetta ja olo on houreinen ja väsynyt. Jotta tässä olisi tarpeeksi haastetta, pienelle miehelle puskee hampaita yhtäaikaa 6 kappaletta!! Ei liene ihme, että toinen on flunssansa aiheuttaman känkkäränkkäolon lisäksi sylikissa, kiukkuinen eikä suostu syömään. Kunpa toivuttaisiin pian koko sakki! 

Tässä tämän päivän piirrustushetki, pientä piristystä kuumeiseen arkeen :)

Ystävyys

Tiedättekö sen kun toiselle ei tarvitse selittää mitään? Tai kun hiljaisuus ei häiritse? Kun voi olla oma itsensä tai olla olematta? Kun voi luottaa toiseen, olla avoin ja rikki? Kun tietää että juuri se riittää. Ystävyys, siinä on kaikki. 

Niin ja ystävän suussa sulavat tryffelit <3

Kuukausi kuluttamatta

Meillä vietettiin tammikuussa kulutuksetonta kuukautta. Emme ostaneet mitään uutta (tai edes käytettyä) ja ruokiakin syötiin paljon pakkasesta. Tällaiset säästötalkoot eivät ole minulle ja miehelleni lainkaan tyypillisiä, emmekä yleensäkään ole koskaan millään tipattomalla, herkuttomalla tms kuukaudella. Kun haaveissa on uusi talo, tarkoittaa se kuitenkin väkisinkin sitä, että kukkaronnyörejä pitää kiristää. 

No, miten meni? Alku oli hankalaa. Minäkin kuulun facebookissa kaikenlaisiin kirppisryhmiin, niin tuntui, että välillä kiusausta oli mahdotonta välttää. Ostopäätös tulee tehtyä niin helposti: "oi, tuo olisi kiva". 

Kun aikaa kului, kulutuksen hillitseminen muuttui helpommaksi. Pakonomaisen ostelun jälkeen sitä alkoi miettimään: "tarvitsenko tuota todella?" Kuluton kuukausi auttoi pääsemään pois ostamisen oravanpyörästä. Ja vaikka kuluton kuukausi loppui, ei tässä nyt ihan heti olla ostoskeskuksiin ryntäämässä ;)