Raskauskuulumisia

Täällä mennään päivä kerrallaan, elämäni neljättä raskautta. Yksi ihana ja eläväinen poika ja kaksi keskenmenoa välissä. Nyt ollaan reilusti pidemmällä kuin edelliskerroilla, mutta jännittää silti todella kovasti. Neuvolassa kysyttiin, osaanko nauttia tästä raskaudesta ja jouduin kyllä suoraan vastaamaan, että en. Toivottavasti jossakin vaiheessa, mutta en vielä. 

Vointi on ollut ihan hyvä, väsymys on jäätävä ja pahoinvointia on heti, jos syönnistä on yli kaksi tuntia. Tilanne korjaantuu, kun syö jotakin ja niimpä olen muistanutkin viime päivinä ottaa töihin myös välipaloja. Niin ja syönnistä.. Voi luoja, että tekee mieli syödä. Esimerkiksi sipsejä on uponnut tänä viikonloppuna, vaikka en ole sipsejä juuri pariin vuoteen syönyt. Ja makeat leivonnaiset, huh mikä pullahiiri minusta on töissä tullut! Normaalisti en juuri makeaa töissä ole syönyt, mutta nyt kahmin kaksin käsin. Niin - raskausaikahan lisää energian tarvetta vain marginaalisesti, joten sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Siis ihan kirjaimellisesti. Ensimmäisestä raskaudesta kiloja kertyi 20 ja hyvin ne sitten lopulta karisivat. Tässä raskaudessa lähtöpainoni on jopa pari kiloa edellistä raskautta vähemmän, joten kiloista sinällään viis. Mutta eniten harmittaa ruoan laatu, mitä olen viime päivinä suuhuni vetänyt. En käytä eineksiä juuri ollenkaan ruoan laitossa ja elämme muutenkin suhteellisen terveellisesti. Ulkona käydään kerran pari kuussa syömässä ja siinä on meidän ruokapaheet. Nyt ei kuitenkaan olla menty ihan samoilla linjoilla; poika on ollut kipeä yhtä viikkoa lukuunottamatta koko alkuvuoden, kun uusi työ-hoitoarki alkoi, joten viikot ovat olleet rankkoja. Todella rankkoja. Vaikka kotona olenkin tehnyt "kunnon ruokaa" on minulla töissä ollut ihan surkeita eväitä; pikaruokaa läheltä, lihapullia, pakasteruokia jne. Vaikka välipalat ovatkin koostuneet hedelmistä ja jogurteista, on ruoka puoli ollut pahasti retuperällä. Tässä täytyy skarpata. 

Olen ollut aina todella täsmällinen ruokailujeni kanssa ja viimeisen kymmenen vuotta katsonut todella tarkkaan mitä suuhuni laitan (välillä liiankin). Nykyistä hulabaloota kuvaa se, ettei ole yhden eikä kahden kerran käynyt niin, etten ole ajatellut yhtään mitä töissä syön, ennenkuin on ollut niin paha olo, että ruokaa on ollut pakko miettiä. Minä, joka olen suunnitellut tarkkaan jokaisen päivän ateriani, olen siis unohtanut kokonaan suunnitella ja valmistella eväät töihin. Olen ollut aika hämilläni. 

Ensimmäisessä raskaudessani huolehdin säännöllisestä ateriarytmistä ja lautasmallista. Nyt, vaikka pelkään keskenmenoa, nämä asiat ovat retuperällä. Ärsyttää. No, onneksi muutos asioihin on mahdollista tehdä, joten täytyy vain kääntää kelkka nyt. Toivottavasti arki alkaisi pikkuhiljaa helpottaa ja ennenkaikkea meidän pikkumies paranisi vihdoin! Pojalla on nyt korvatulehdus ja elämänsä ensimmäinen antibiootti kuuri menossa. 

Ps. Siitä keskenmenon pelosta.. Olemme menossa keskiviikkona alkuraskauden varhaisultraan yksityiselle, jotta varjot edes vähän väistyisivät. Ensimmäinen kertamme yksityisellä ultrassa, kerron lisää keskiviikon jälkeen!