Isi nukuttamassa poikaa yöunille. Ekaa kertaa.

Kyllä. Kohta 8kk on meidän perheessä menty niin, että äiti - ja vain äiti - on poikaa yöunille nukuttanut. Uskomatonta. Taas yksi niistä ennakkokuuloista, joita aikana-ennen-lasta niin syvästi vaalin, on mennyt murskaksi. Ajattelin, että tottakai lastani nukuttaa muutkin, kuin minä, mutta toisin vain on käynyt. Nukutusurakka on ollut sellainen pyhättö, ettei rakas mieheni ole uskaltanut sinne tarjota edes pikkuvarpaan karvaansakaan. Ensi viikolla olisi tullut tasan kahdeksan kuukautta, että minä ainoastaan olen nukuttanut poikaamme yöunille. Joka ikinen ilta olen ollut läsnä, välillä sydän rakkaudesta tukahtuen, onnen kyyneleet silmänurkissa kimaltaen ja välillä taas hermot veitsen terälle asetettuna, täysin rikkonaisena ja kyyneleet kurkkua kuristavana miettien, miksi meistä kahdesta vanhemmasta aina minä. 

No, tänään mitta tuli täyteen. Vaikka rakastan poikaamme yli kaiken, tänään tunnin päiväunille nukuttamisen jälkeen (mikä siis ei ole tavallista päikkäriaikaan, vaan johtui ihan yliväsymyksestä) sanoin itku kurkkua kiristäen miehelleni, että nyt riittää, nyt on sinun vuorosi. Ja niin vuoro vaihtui. Nieleskelin hetken ja mietin, miksi tunnen näin? Olenko huono äiti? Entä, jos olisinkin yksin, ilman miestäni, tuntisinko silloinkin näin? Entä, jos todella tuntisin? Syyllisyys kolkutteli omaatuntoani ja olin valmis unohtamaan koko tunnekuohun, heti kun sammakot olivat suustani ulos loikkineet. Mutta, kun nukkumaanmenoaika saapui ja iltapuuro oli syöty, mies kysyi nukutusvinkkejä, kappasi pojan (sekä purkin nuuskaa ja kännykän) mukaansa, toivotti pikkumiehen kanssa hyvät yöt ja lähti sanojensa mittaisena miehenä kohti minun nukutuspyhättöäni. 

No, missä mennään? Yläkerrasta kuuluu karmeaa parkumista. Isi sen sijaan on rauhallinen ja hyssyttelee. Kumpikin ei siis huuda suoraa huutoa, ainoastaan nukahtamista vastaan taisteleva poikamme. Lienee äidille rankempi paikka kuunnella itkua täältä alakerrasta käsin, mitään asialle tekemättä. Toisaalta, poika itkisi joka tapauksessa, vaikka äitikin olisi vierellä. Sellaista se uniaika on. 

Sitten hiljaisuus. Voiko olla tottakaan, että 15min ja jätkä on unessa? Hävettää myöntää, mutta täytyy ihan nieleskellä, että todellako jätkä nukahti nyt jo? Tavallisesti nukutusurakka vie vartista tuntiin ja vähän vielä hermoja päälle. 

Puolituntia ja vielä kuuluu öninää. Nukahtamisöninää. Poika parkui alussa, mutta mies otti heti tilanteen haltuun ja sai parkumisen vaihtumaan nukutusääniin. Tuhinaan, öninään, pikkuitkuun. Aiemmin jätkä olisi ollut sata kertaa ylhäällä  ja isin sylissä jo, mutta minun neuvoni, ettei missään nimessä pois sängystä, taisi mennä perille. Hyvin pojilla sujuu, mutta täytyyhän minunkin joku kreditti asiasta nyt saada. 

Tuntuu pahalta olla korvaamaton. Samalla on lohduttavaa, ettei vastuu lepää yksin omilla hartioilla. Ymmärrä siinä nyt meitä naisia. Varsinkin, kun menkatkin alkoivat. Näiden menkkojen aikaan olen tuntenut todellisia menkkakipuja, niin fyysisiä kuin henkisiäkin. Ei taaskaan. No, pääasia, että menkat tulevat, vaikka kierto onkin epäsäännöllinen ja lähemmäs nelkytpäivää. 

Juuri otti tuo pikkuihminen todella pannuun ja silti pettymys, ettei toista ole vieläkään tulossa, on konkreettinen. Ei vielä mikään maailmaa murskaava, mutta silti konkreettinen. Negatiivinen raskaustesti tuntuu joltakin, mutta ei vielä käsittämättömän pahalta. Kiitän luojaa tuosta ainokaisesta, joka vieläkin kiukuttelee unta vastaan tuolla yläkerrassa sekä tuosta toisesta ainoakaisesta, joka näiden kahden kiukutteluja jaksaa kuunnella. Rakastan perhettäni ja olen onnellinen, että me kaksi mieheni kanssa olemme saaneet jotain tällaista aikaan <3

Muoks. Lopulta poika nukahti hetkeksi, mutta kirjaimellisesti äityi huutamaan niin kovasti, että tarvittiin äiti. <3 Pieni breikki nukutusurakasta teki äidille hyvää, samoin pikkumiehen protesti siitä, että äiti tarvittiin lopulta kuitenkin nukahtamiseen. 

Viimeisimpiä ompelutöitä :)

Pipoja on lähtenyt maailmalle jo hyvän tovin. Tässä parit jumppikset, jotka ovat lähdössä maailmalle :)

Jospa tuolta kesälomareissusta löytäisi edullisia kankaita, joita voi ommella ! Nämä Suomen hinnat on ihan hulluja, 20€ molemmin puolin pyörii hinnat per metri, niin ei siinä ompelijalle hirveästi jumppiksesta käteen jää :( No toivottavasti reissusta löytyisi, nyt ymmärrän todella kankaiden ulkoimalta tuonnin idean :)

No social media

Ei sosiaalista mediaa tai muutakaan netin käyttöä. Ollenkaan. Siis seuraavaan viikkoon. 

Näin mieheni uhosi jo ajat sitten: kun hän jää lomalle, pistämme somet sun muut  netit kiinni viikoksi, ensi sunnuntaista alkaen. Ja jos oikein "hyvin" menee, niin kuulemma koko kolmeksi viikoksi. Näin koska, minä olen kuulemma äitiyslomalla addiktoitunut puhelimeni orjaksi. Ennen äitiyslomaa en saattanut vilkaista koko päivänä puhelintani, mutta täytyy myöntää, että äitiyslomalla tuo kapistus on tullut vähän liiankin tutuksi. Nyt olen jo tietoisesti vähentänyt netin käyttöä ja ompelu onkin ollut hyvä korvike turhanpäiväiselle nettiaalloilla surffailulle. 

Katsotaan miten viikko menee. Vai meneekö edes koko viikko ilman nettiä vai tuleeko parin päivän somettomuuden jälkeen raja vastaan. Enkä puhu nyt netin käytön rajasta, vaan henkisestä käyttämättömyyden rajasta. 

Siispä, jos minusta ei seuraavaan viikkoon kuulu, se johtuu siitä, että olemme lomalla perheeni kanssa ja jätämme SoMen odottelemaan meidän paluutamme kotiin. 

Piti käydä PALAUTTAMASSA tavaraa...

.. Eikä hamstraamassa lisää ;) Mutta hei, reilu kuuskyt euroo ja nämä kaikki ihanuudet! I love ale <3 Eli:

Ensiapua reissuun. Ja feikkicrocsit (2€!) pojalle, kun oikeet on vielä isot. 

Sadetakki, farkut ja shortsit pojalle kesään ja syksyyn :)

Tulevalle kummitytölle nämä ihanat :)

Äitille puhtia ompeluharrastukseen. Näistä koristeita pipoihin ja tuttinauhoihin! 

Pelastus poreallasiltoihin: edullinen tarjoilupöytä vieraita varten. 

Ja nämä herkut miehen vastikään olleen nimipäivän ja tulevan loman kunniaksi odottamaan miestä töistä kotiin <3 

Ruokakauppaan pyörähti melkein toinen samanmoinen summa, joten on todettava, että ruoka (ja vaipat!!) on kyllä suhteettoman kallista. Siis kuuskymppiä niistä ihan tavallisista maidoista ja muista. Käsittämätöntä. Miksi alemyynnit ei voi tulla ruokakauppoihinkin?!

Mitä meille kuuluu?

Aika viime torstain jälkeen on hurahtanut todella nopeasti! Juhannuksena meillä kävi ihania vieraita, kyläiltiin pojan kummien luona, käytiin kokkoa katsomassa, syötiin hyvin ja oltiin paaaljon poreissa. Poikakin pääsi vihdoin poreisiin eilen ja nautti todella! Miehen esimiehenkin vierailu sujui todella hyvin, turhaan jännitin! Todella mukavia ihmisiä :) 

Sunnuntaihin mahtui myös työhommia, kun uuden henkilön rekrytointi vaati paneutumista. Ilmoituksen luominen, hakemusten selaaminen sekä haastattelujen järjestäminen ovat oma hommansa. Aikaa ilmoituksesta kaikille hakijoille ilmoittamiseen asti kuluu aika paljon. Mielenkiintoista puuhaa tuo rekrytointi silti on :)

Myös ompelu on pitänyt minut kiireisenä. Eilen pääsin siirtämään sään vihdoinkin niin salliessa ompeluateljeeni ensi kertaa ulos tänä kesänä. Kyllä auringossa biksut päällä kelpaa ommella! Paketteja lähtee edelleen jokunen viikoittain ja haluan saada avoimet tilaukset loppuun ennen ensi viikon lomaa! Loman jälkeen sitten uusi puhti päälle :)

Ah, tuo ihana loma tosiaan kohta jo odottelee. Osan lomajärjestelyistä olen hoitanut jo: pojan ruoat Tallinnan matkaa varten on ostettu, valmispuurot, soseet, korvikkeet ja vaipat hommattu. Samoin voiteet, kuten sinkkivoide on ostettu varmuuden vuoksi reissuun mukaan. Tänään myös koemaisteltiin kaupan valmisruokia (joita poika ei siis ole saanut, kun teen itse soseet), sillä ne ovat reissussa kätevämpiä kuin tuoresoseet. No, kyllähän nuo onneksi upposi. Mutta ei voi sanoa, että hyvällä ruokahalulla, kun mukaan mahtui parikolme kyökkäystäkin. :( vielä on passien haku paikalliselta ärrältä, aurinko- ja hyttysvoiteiden osto sekä tietty se suurin, eli pakkaaminen. Nämä loppuviikosta sitten. 

Tänään käytiin myös vaarilassa, jonne saapui myös lapsuuden ystäväni meitä moikkaamaan. Aika hurahti hurjan nopeaan! Illalla käytiin vielä pojan toisten kummien luona katsomassa isoa raskausmahaa. Reilun kolmen viikon päästä kummityttömme on tilattu saapuvaksi <3 Arvatkaapa, mitä vauvakuumeelleni tapahtui.... ;)

Tällaista tapahtumarikasta aikaa täällä on vietetty. Myös loppuviikko pitää sisällään kiireitä, kun satatuhatta asiaa on hoidettavana - aina koirien ruoista Matkukseen palautettaviin tuotteisiin asti - ennen lomareissua.

Mukavaa viikkoa kaikille :)

Hyvää juhannusta!

Olen ollut kilttinä, kun mies toi tänään tällaisen ihanuuden <3 Kortit on jo paikoillaan :)

Tämä viikko on ollut kiireinen, nimittäin aika on mennyt näiden parissa!

Nyt juhannuksen viettoon, tapaan mieheni esimiehen ensi kertaa, kun hän saapuu puolisoineen meille kohtaa iltaa viettämään. Jännitystä siis ilmassa ;)

Oikein hyvää, rentouttavaa ja ystävärikasta jussia kaikille!

Vauvarokkoko?

Meidän pikkumies on nukkunut nyt vajaan viikon todella huonosti. 

Virtaa on kuitenkin riittänyt, kuumetta ei ole ollut ja muutenkin pikkumies on ollut hyväntuulinen. Tänään tosin ruoka ei ole oikein maistunut ja on ollut tissin perään ekaan kertaan piiitkään aikaan. 

Toissa yönä ilmestyivät myös nuo oudot näppylät. Vauvarokkoako tämä sitten on? Kuume on kyllä puuttunut, joten liekö kuitenkaan.. Menisipä pian ohi <3

Leffatärpit :)

Meillä mieheni kanssa elokuvien katsominen on kausittaista. Kun katsomme yhden hyvän elokuvan, on elokuvia tiedossa suunnilleen joka arki-ilta vähintäänkin seuraavan viikon ajan. :) Olemme katsoneet seurustelumme aikana todella paljon elokuvia; osa huonoja, osa hyviä ja osa superhyviä - ja tietysti kaikkea siltä väliltä. Katsomme elokuvia Netflix-palvelun kautta. Tässä teille viime päivien elokuvamaistiaisia; näitä todella voin suositella!

The last castle. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat (sotilas-)vankilamaailmaan. Tarinan pääroolissa on arvostettu sotilas, Eugene Irwin, joka joutuu vankilaan. Irwinin matka vankilassa on vivahteikas ja se herättää voimakkaita tunteita aina elokuvan loppumetreille saakka. Elokuva sopii myös naisten makuun, vaikka onkin sotilasmaailmasta kertova!

The intouchables. Elokuva on tositarinoille tyypilliseen tapaan todella koskettava. Vaikka elokuva onkin ranskalainen, se herättää tunteita ja jää mieleen eikä kieli kuulosta elokuvaa seuratessa yhtään oudolta. Elokuva kertoo rikkaasta miehestä, Philippestä, joka on halvaantunut kaulasta alaspäin sekä hänen henkilökohtaisesta avustajastaan. Kyseessä ei ole mikään ihan perinteinen huollettava -huoltaja -parivaljakko, mikä tekeekin elokuvasta mielenkiintoisen ja kiehtovan. 

A little bit of heaven. Ah, pidän Kate Hudsonin leffoista! Tämä elokuva pistää sanattomaksi, sillä se kertoo Hudsonin esittämän Marley neidin elämästä. Neitokainen elää sinkku- ja uranaisen elämää vailla huolta huomisesta, kunnes saa tiedon paksusuolen syövästä! Kyllä vain, ehkä maailman epäeroottisimmista syövistä. Matka terveestä bilehileestä kuolemansairaaksi on äärettömän koskettava. Elokuvan jälkeen jää vähän karmiva olo, sillä ajatukset harhailevat elämän häilyväisyyteen. Kaikessa karmivuudessaan leffa on kuitenkin katsomisen arvoinen, vaikka elokuvan "uskottavuutta" vähän nipistävätkin pilven päällä seikkailut.


Siitä vain ehdottomasti noita leffoja vuokraamaan ja katsomaan! Me lähdetään nyt katsomaan Orange is the new blackia, josta julkaistiin pari päivää sitten kauan odotettu kolmas tuotantokausi :)

Viikonlopun touhuja

Viikonloppu alkoi perinteisesti vauvauintihommilla. Nähtiin eka kertaa uinnissa otetut kuvatkin <3 Ihan huippua kyllä tuo vauvauinti!

Perjantai jatkui vauvauinnin jälkeen kiireisenä, sillä saimme kahvivieraita samalta kylältä. Vieraiden visiitin jälkeen pikkumies oli niin puhki, että äiti sai hyvän ompelurauhan. Tilauksia on tippunut tasaiseen tahtiin, joten ensiviikko ja seuraava pitää kiirettä ompelukoneen äärellä. ;)

Perjantai-illasta suunnattiin vielä ystäväpariskunnan luo toiselle paikkakunnalle heidän vauvaansa katsomaan. Tarjoilut olivat viimeisen päälle ja vauvakin oli syötävän ihana! Perjantai olikin aika rankka meidän pojalle, kun uusia juttuja oli heti aamusta alkaen; uusi sukellusjuttu, paljon lapsia, uusia eläimiä (kissoja ja kilpikonna!), uusia kyläpaikkoja ja vielä automatkatkin päälle. Käytiinpä perjantaina vielä kangaskaupassakin ja kuskailtiin isiä töihin, kun minun autoni on ollut koko viikon huollossa. 

Vaikka päivä oli rankka, alkoi lauantaiaamu jo viiden aikaan. Aamupäikkärit tulivatkin tarpeeseen ja äiti ja isä saivat puuhastella omiaan. Päikkäreiden jälkeen lähdettiin shoppailureissulle ja iltaa vietettiin kotosalla uusiin leluihin tutustuen. Koska meillä nukkumaanmeno on täysi vastakohta sille, miten helppoa nukkumaanmeno aiemmin oli, kokeiltiin nukkumaanmenoa aikaistaa. Ennen olemme viihdyttäneet pikkumiestä väkisin, että iltaisin uni maittaisi. Sen seurauksena ukko on ollut niin yliväsynyt, että nukutusurakkaan on helposti mennyt tunti. Eilen selvittiin puolella tunnilla, joten fiilikset on sen suhteen hyvät. 

Tänään meillä oli rippijuhlat, joissa koko päivä hurahtikin. Olen saanut opetella laittamaan tukkani kiinni, sillä pienen kanssa on helpompi, että hiukset eivät ole tiellä ja pikkuisen revittävänä. Tässä tämänpäivän juhlakampaus :)

Oikein hyvää tulevaa viikkoa! Meikäläisen  tavoittaa ompelupuuhista, avoimia tilauksia on jo kolmisenkymmentä ja kaksi ekaa pakettia lähteekin postiin huomenna :)

Taas näitä ihmetyksen aiheita.

Olen taas saanut päin kasvojani yhden omista ennakkoajatuksistani. Pitkän litanian niitä teille luettelinkin täällä. 

No, mistä nyt taas on kyse? Muistan raskausaikana lukeneeni blogeja, joissa päiviteltiin sitä, miten lyhyt vauvavuosi onkaan ja miten pahalta tuntuu tajuta, että vauva-aika on ohi ja että pienestä vauvasta on kasvanut jo iso. Ajattelin tuolloin, että ei terve mitä juttuja ja että jo on pienet piirit. Ja hei haloo, se on vauvavuosi, ei sen nyt niin nopeasti voi mennä, varsinkaan kun kuuntelee vähän väliä itkua ja valvookin kaiket yöt. 

No, nyt ne pienet piirit on sitten vissiin itsellä. Eilen käytiin katsomassa 6 viikon ikäistä vauvaa. Tuo viisikiloinen pikkuihminen näytti niin käsittämättömän pieneltä, että väkisinkin minun oli kysyttävä mieheltäni, onko meidän pikkumies koskaan ollut noin pieni?! Uskomatonta, mutta totta - kyllä vain, meidänkin pieni mies oli yhtä pieni vain puoli vuotta sitten. 

Pienen, nukkuvan, tuhisevan ja önisevän vauvan vieressä kontrasti omaan poikaamme oli valtava. Jätkä istua retkotti sylissä lippa vinossa ja takoi tuttia pöytään. Tuntui, että mieheni sylissä istui jättiläinen. Ei mikään vauva, vaan pieni lapsi. Tunsin saman tien pakottavaa tarvetta napata pojalta tutin pois; tuntui hetkellisesti, ettei noin "iso" lapsi sitä enää tarvitse. Samalla tunsin kevyen piston sydämmessäni, kun juuri työpaikalle perustelin, että ei noin pientä voi vielä hoitoon laittaa, vaan hoitovapaalle on jäätävä vuoden loppuun asti. Totuus taitaa olla, ettei äiti ole valmis ja että äiti tarvitsee tuota pätkää vanhempainvapaan jälkeen enemmän kuin poika. 

No, kuten arvaatte, allekirjoitan rintarottingilla tuon niin monille äideille tutun jutun: a) vauva vuosi menee ihan käsittämättömän nopeaan ja b) se, ettei minulla ole enää pientä vauvaa, tuntuu pahalle. Nokkelimmat varmaan arvaavatkin, mitä vauvakuumeelleni tapahtui tuon valaistuksen kokiessani. Noh, jos se ei vielä käynyt ilmi, niin nyt se on potenssiin sata.

Koska vauvakuume vaan kasvaa ja kasvaa, on meillä tissihommista alettu kipeän päätöksen jälkeen luopumaan. Tänään poika on saanut kerran maitoa tissistä. Jospa se pikkukakkonen sieltä tulisi, kun tissihommat jäävät pikkuvauva-aikaan. 

Tässä tämä meidän "pikkuinen" on tämän päivän shoppailureissulla, ekaa kertaa istumassa ostoskärryissä! Niin iso mies jo :'( <3 :)

Pipoja menee kaupaksi..

.. Ihan pipona! Kenties tämän ihanan 9kk neiti-mallin ansiota?!;)

Laitoin eilen ilmoituksen pipoista nettikirppikselle ja sainkin 11 kpl tilauksia heti! Sain myös 3 kpl jumpsuit tilauksia pariin päivään! Noh, sen seurauksena tänäänhän piti päästä Eurokankaaseen. Voin kertoa, olin kuin lapsi karkkikaupassa ;)

Tässä hankinnat tälle päivää! 

Nyt eikun ompelupuuhiin ja lisää tilauksia vastaanottamaan!  :)

Meillä asuu pieni ilkiö.

Kirjoittelin teille aikaisemmin, miten EI sana on astunut meidän maailmaamme.  Voin kertoa, että nyt tämä ei-sana on saanut ihan uuden ulottuvuuden, kun tuo mittarimato viilettää ympäri asuntoa. Ja kun sanon ympäri asuntoa, tarkoitan todellakin ympäri asuntoa. Turvaportti on ainoa pojan vapaata liikkumista rajoittava tekijä tällä hetkellä. Ja jätkä on vasta 7kk. Luin eräästä kirjasta, että keskiverto taapero jättää jälkeensä 176 askelta minuutissa. Se on aika paljon se. 

Ei saa sylkeä, ei saa ottaa, ei saa repiä ovat saaneet kaverikseen ei saa purra, ei saa hajottaa, ei saa potkia. Ei saa sotkea on voimistunut entisestään. Käsittämätöntä, miten noin pienen kohdalla voi käydä toteen vanha tuttu juttu: kun tulee liian hiljaista, ollaan pahan teossa. Tänään kyytiä saivat jalkalistat, huoh. Ja ihan sekunnissa.  

Ja yöt, ne ovat aika käsittämättömiä tällä hetkellä. Joskus ukko keikkuu hereillä vielä klo 22 ja ylös saatetaan nousta (huom, ihan kirjaimellisesti) klo 4:30, kuten tänäkin aamuna. Lisäksi ukko saattaa ihan umpiunesta kierähtää mahalleen ja lähteä vedättämään. Ihan käsittämätöntä, mutta onneksi on tissi. Tissi tosin on saanut osakseen viime aikoina niin käsittämätöntä rusikointia, että koko tissittely tuntuu välillä niin - noh, ei niin mukavalta. Voin kertoa, että nuo naskalit ovat terävämpiä kuin koiranpennun vastapuhjenneet hampaat. 

On myös käsittämätöntä, miten paljon tuollainen pikkuihminen voi ottaa pannuun. Aamun pitkien tuntien - ja kaiken sen huitomisen, repimisen, puremisen ja potkimisen -  jälkeen vannoin, että nyt tuo pikkusintti siirtyy kyllä omaan sänkyynsä nukkumaan, tuli mitä tuli. Mutta kun viimein kolmen neljän tunnin nukutusurakan jälkeen aamukahdeksalta sain pojan pakotettua syliini nukahtamaan ja kuuntelin pikkuisen tuhinaa ja syviä huokauksia, tunsin piston sydämessäni omista ajatuksistani. Toinen on niin pieni ja viaton. Ja niin käsittämättömän rakas. Ja tämä on niin lyhyt aika. 

Ei voi muuta todeta kuin, että kyllä ne sitten osaavat! Ovat manipuloinnin alan asiantuntijoita ja kietovat kyllä suuremmankin karpaasin pikkukätösiensä ympärille. Mutta niin kai on tarkoituskin ;)

Uusi turvaistuin BeSafe iZi Combi ISOfix

Olen jo jonkun aikaa katsastellut meille turvaistuinta, jotta istuimen oston kanssa ei tule kiire ja jotta löytäisin meille turvallisen istuimen. Itsekin liikenneonnettomuudessa olleena tiedän, millaiset voimat kolarissa voi olla. Tästä syystä pidin erityisen tärkeänä istuinta valitessani, että siinä on paljon säätömahdollisuuksia, että se tulee tukevasti autoon kiinni, että niskatuki on kunnollinen ja että istuimen voi laittaa sekä selkä että kasvot menosuuntaan lapsen kehityksen myötä. 

Kuten useat muutkin lastentarvike- ja vaatehankinnat, myös turvaistuin tuli meille käytettynä. Istuin on vain pari vuotta vanha ja se on ollut yhdellä lapsella käytössä. Istuin löytyi nettikirpparin kautta tuosta 3km (!) päästä ja maksoi 90€. Kaupantekijäiseksi saatiin vielä minicrocsit :) Uutena tämä istuin maksaa reilut 400€. 

Ostimme siis BeSafe iZi Combi istuimen isofix- kiinnityksellä. Mikään kiirehän meillä ei ole hypätä kaukalosta istuimeen, mutta noissa molemmissa on omat puolensa, kuten:

-kaukalon saa napattua mukaan esimerkiksi kauppaan sellaisenaan ilman, että lasta tarvitsee irroittaa siitä

-kaukalo on hyvä "syli" sellaisessa paikkaa, jossa lapsi pitää laskea sylistä pois, mutta maahan makaamaan ei voi laittaa (esim uimahalli)

-jo vähän isompi lapsi ei viihdy kaukalossa enään, sillä siinä asento on makaava eikä siitä näe kunnolla

-kaukalo on todella kuuma!

Puolensa siis molemmissa. Nyt pitäisi testata istuinta, jotta tiedetään otetaanko poitsu kesälomareissuun istuimessa vai kaukalossa. Meillä poika ei viihdy autossa yhtään, jos ei ole uniaika, joten sen puolesta istuin voisi olla kätevämpi ja kenties ratkaista tämän viihtymisongelman edes jotenkin. Reissulla ajamme kuitenkin omalla autolla Tallinnaan ja autossa istumista tulee väkisinkin paljon, vaikka ylitse mennäänkin laivalla. 

Mitä ominaisuuksia tuossa meille hankitussa istuimessa sitten on? Lastentarvike kertoo sivuillaan näin:

"BeSafe iZi Combi ISOfix voidaan asentaa selkä menosuuntaan ISOfix -kiinnityksellä, ja myöhemmässä vaiheessa istuin voidaan kääntää kasvot menosuuntaan, jolloin se kiinnitetään auton turvavyön avulla tiukasti kuten iZiCombi. Kasvot menosuuntaan -asennusmahdollisuus on avuksi myös silloin, jos istuinta käytetään sellaisessa autossa, jossa ei ole ISOfix -kiinnikkeitä. 

BeSafe iZi Combi ISOfix on äärettömän helppo asentaa. -- Uudistetun pääntuen kanssa lapsenvyöt säätyvät samalla oikealle korkeudelle. Pääntuessa on yhteensä 5 eri korkeutta, joista oikea korkeus valitaan lapsen pituuden mukaan. Istuimen 5-pistevyöt ovat helppokäyttöiset. Vyöt kiinnittyvät avattaessa sivuilla oleviin magneetteihin, joten ne ovat aina poissa tieltä, eivätkä katoa lapsen alle, kun lasta asetetaan istuimeen. 4-asentoinen kaltevuuden säätö toimii myös lapsen ollessa istuimessaan. Lepoasento mahdollistaa lapsen nukkumisen mukavasti, pää tuettuna. Iskua vaimentavassa rungossa on ilmastointikanavat ja korkeat reunasuojukset. Lapsen matkustusmukavuus on vielä taattu irrotettavan pehmustetyynyn sekä ensiluokkaisten materiaalien ansiosta, jotka tekevät istuimen päällisestä hengittäviä, kestäviä ja tietenkin pestäviä."

Minusta tämä istuin vaikuttaa todella hyvältä ja vastaa juuri meidän tarpeisiin. Nyt vain istuinta testailemaan ja tutustumaan noihin säätömahdollisuuksiin! :)

Soseita vauvalle

Meillä pieni mies on popsinut soseita vajaa 4kk. Vielä ei mene kovinkaan karkearakenteiset, mutta pikkuhiljaa myös "kököt" alkavat mennä alas. Tänään tein taas poitsulle ison satsin ruokia pakkaseen. Tällä kertaa jätin soseisiin vähän karkeutta, katsotaan uppoavatko ne sellaisenaan vai joutuuko vielä haarukalla pienimään. Viimeksi täytyi pieniä, kun sellainen sihtikurkku tuo meidän pikkumies on :)

Teen meillä kasvis- ja liharuoat itse ja suosin pojan ruokavaliossa tuoreita marjoja ja hedelmiä. Pääosan marjoista ja hedelmistä poika saa kuitenkin teollisina valmisteina. Mikään purkkiruoan vastainen en ole, en vaan suosi omassakaan ruokavaliossani eineksiä juurikaan. 

Tänään pakkaseen laitoin seuraavia soseina ja erilaisina yhdistelminä:

-maissi

-tuoreet herneet (kuivattujahan ei suositella ja nämäkin herneet laitoin ainoastaan makuannoksina niiden huonon sulavuudwn takia)

-kukkakaali

-parsakaali

-porkkana

-bataatti

-kesäkurpitsa

-peruna. 

Noiden lisäksi poika saa myös silloin tällöin avokadoa ja kurkkua sellaisenaan. Lihoista ollaan maisteltu naudan jauhelihaa sekä lohta. Tänään kokeillaan nautaa pieninä paloina ja loppuviikosta sitten kanaa. 

Kun ruoat tekee itse, tarvitaan paljon säilytystilaa ja jonkin verran jääpalarasioita. Jääpalarasioiden tyhjentymistä kokonaanhan ei tarvitse odotella, vaan jäätyneet palaset voi siirtää muovipussiin ja ottaa rasian jo uudelleen käyttöön. Palat säilyttävät hyvin muotonsa pussissakin, tietysti vähän raaka-aineistakin riippuen. Tämä vinkiksi muillekin soseentekijöille, itsellä ainakin helpotti huomattavasti soseiden tekoa, kun tuon niksin äkkäsin ;)

O-ou, kohta mennään ja lujaa!

Poitsu on kohta 7,5kk. Kun hän oppi ryömimään kolmisen viikkoa sitten, liikkuminen on koko ajan kehittynyt hirveää kyytiä. Tänään posti toi ison kasan paketteja ja mikä nyt olisikaan sen parempi harjoituskenttä, kun pakettien päällä könyäminen. Liike alkaa aina aamuisin samantien kun silmät aukeavat ja vaikka silmät illalla jo luppasevat, niin silti pitää vielä hetki yrittää pysyä liikkeessä! Aamulla tuo liikkuminen on melko vaarallista, sillä ukkeli kerkeää keskessä ryömiä melkoisen tovin, ennenkuin kumpikaan meistä vanhemmista herää. Tänä aamuna ukkeli oli mennyt sängynpäädyn ja tyynyjen väliin ja tavoitteli sieltä käsin yövaloja. Eilen aamulla matka oli kohti jalkapäätyä.. Ja voin kertoa, että tällä jäbällä ei ole pienintäkään hajua siitä, mitä tarkoittaa itsesuojeluvaisto. 

Tältä tämänpäivän pahvilaatikkopaini näytti! 

Saa nähdä milloin jätkä nousee pystyyn ja jääkö konttaus kokonaan väliin. Tuo kuvissa oleva pahvilaatikko on n 20cm korkea ja sitä vasten pojan oli jo ihan liian helppo nousta! 

Trikoopipoja ja jumppiksia!

Tällä viikkoa työn alla on ollut trikoopipoja. Tässä ompelusaldoa, elämäni ensimmäiset ruusukepipot sekä myös rusettipipo!

Tein myös froteejumppiksen (koko 86/92) sekä trikoojumppiksen (koko 68/74) myyntiin. Kauttani voi tilata kotiompelijan töitä: jumppiksia, pipoja, vaunuverhoja jne :) Kysy rohkeasti! 

Ja äidillä on tietysti ompelukaveri aina mukana!