Kaikki maan vaivat

Voi höhlä. Me ollaan oltu kotona. Meidän hyvin alkaneet visiitit sinne sun tänne tyssäsivät nopeaan. Vauva on huomenna 7 viikkoa ja meillä on ollut jo:

- sitkeä flunssa koko sakilla

- minulla kolme rintatulehdusta kera kuumeen

- minulla ilmeisesti ruoan aiheuttama vatsatauti, sillä muihin ei tarttunut

Olemme siis olleet kotona. Ja kotona. Ja vielä vähän kotona. Jospa nyt alkaisi pidempi terve jakso että päästäisiin taas johonkin rytmiin ulkoiluineen. Nyt riittää sisällä olo! 

Kerettiin me onneksi viikonloppuna joulupukkiin törmätä :)

Ristiäiset

Viikonloppuna vietettiin kuopuksemme ristiäisiä. Sankarilla oli karvan verran vajaa 6 viikkoa ikää, siinä missä esikoisella ikää oli pari päivää yli kaksi kuukautta. Valmisteluissa tuntui menevän koko viikonloppu, vaikka kerittiin sitä perinteisesti käydä myös joulukauden avajaisissakin. Vieraita juhlissa oli nelisenkymmentä, vaikka juhlia vietettiinkin perhepiirissä kotona. 

Valmistelut sujuivat vaivatta, vaikka mukaan mahtui sähläystäkin; mm. Täytekakkupohja tuli leivottua pariin kertaan kun 2-wee apukokki sääti uunia ja en huomannut että kakku jäi keskeltä raa'aksi. Myös ostamani kaitaliinat unohtuivat laittaa pöydille ja liitutauluun unohtui kirjoittaa vauvan mitat :') Noh, säätöä tai ei, meidän sankari teki täysillä yhteistyötä ja nukkui hyviä päikkäreitä, jotta äiti ja isi saivat rauhassa valmistella juhlia. Nyt on siis pikkuisella vihdoin nimi<3

Kastemekkona palveli yli 70 vuotta vanha suvun mekko, jossa on kastettu jo neljä sukupolvea. Jos ihmettelette, miksi mekko on vaaleanpunainen, kerron siihen syyn; mekko on isoäitini ompelema ja ommeltu sodanajan Suomessa. Tuohon aikaan kankaat olivat loppuneet ja kankaanpala oli ainoa joka isoäitini kotipaikkakunnalta löytyi. Siihen oli tyytyminen ja kankaanpala vaihtui silavapakettiin kyläkaupan tiskillä. Sattumoisin samana aamuna Kotiliesi lehti julkaisi kastemekon kaavat ja siitä alkoi suvun kastemekon tarina. 

Tissiluottamus

JEEE!! Tänään saatiin neuvolasta lupa lisämaidon purkuun!! Vitsit, kumpa saisin tehostettua maidontuloa niin, että päästäisiin täysimetykselle<3 Nyt kirjaan määrät ylös ja varmaan 3vrk aina yhtä lisämaitomäärää ja siitä asteittain alaspäin. Nyt vain luottamus omiin rintoihin, että ne eivät jätä mua pulaan<3

Tuli vedettyä kilarit.

Ja vielä isänpäivänä. Hävettää ja nolottaa.  Kevyellä hormonimyrskyllä varustettuna. Voi meidän isäparkaa. Ihan säälittää. 

Aina ei elämä siis yhtä pussailua ole ja vauvanhuuruista arkea. Välillä tulee hermostuttua, milloin kellekin. Ei pitäisi, mutta joskus vaan katkeaa pinna. Tänään annoin meidän isille tulla täyslaidallisen kun tultiin pappaa moikkaamasta autolla koko perhe. Vauva itki takapenkillä ja oltiin miehen 4-paikkaisella autolla liikenteessä. Nelihenkisessä perheessä nelipaikkaiseen autoon ei taakse kolmea mahdu. Vauvan itku, johon en etupenkiltä kyennyt vastaamaan tuntui tekevän minut hulluksi. Ja niinpä, kukapa muukaan kunniansa sai kuulla kuin auton omistaja. Oi voi. Nytkin tuo ihana isi on hakemassa minulle esikoisen kanssa ristiäisiin mekkoa, kun me tultiin vauvan kanssa kotiin syömäpuuhiin. Oi voi. Tuota miestä minä rakastan yli kaiken <3 Kumpa sitä osaisi välillä pitää paremmin kielensä kurissa. Onneksi sekin taitaa rakastaa minua ja kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen jo tietää, että välillä kiehuu yli. 

No, onneksi ei vietetty koko isänpäivää kiukutellen, vaan käytiin HopLopissa ja pappaa moikkaamassa. Vaari ei ollut kotoaalla, mutta vaarille pitää soittaa, kunhan esikko kotiutuu. Kohta sitten vielä saunaan rentoutumaan. Jospa ne pahimmat kireydet siinä tulisi hikoiltua pois.  

Ups and downs

Täällä mielialat heittelevät vielä laidasta laitaan. Kahden lapsen arki on aikamoinen paletti pyöritettäväksi ja välillä tuntuu että mulla on pensselit pahasti hukassa. Välillä taas tuntuu, että kaikki sujuu hyvin ja en voisi onnellisempi olla. Noh, pullantuoksuista (tai no joo, pakastepullan) tämä arki ei ole ollut, enemminkin pissan, kakan ja maitopuklun. 

Vauva on huomenna kuukauden vanha. Ennen synnystä tuntui, että aika kulki jopa takaperin - nyt tuntuu, että se lentää. Viimeiseen kuukauteen on mahtunut mm. PAALJOON vieraita (valehtelematta 2/3 illoista), esikoisen ekat urheilukisat ja 2-vee synttärijuhlat valmisteluineen, uusi serkku pojillemme, rintatulehdus, paljon sotkua ja vielä enemmän sotkujen siivousta. 

Vauva, huomenna 1kk, on tissitakiainen ja äitin poika. Ei nuku tai viihdy kuin äidin sylissä. Vaunuissa aamupäivällä nukkuu päikkärit, mutta muuten on äidissä 24/7 kiinni. Taaperon äitinä se on aika haastavaa. Ihan hemmetin haastavaa välillä. Vielä en ole kokeillut kantoliinaa tai - reppua, mutta viikonloppuna täytynee kokeilla, kun isi on kotona. 

Huomenna meinattiin suunnata ekaa kertaa vauvan tulon jälkeen avoimeen päiväkotiin. Katsotaan, mitä siitä kahden pienen kanssa tulee :')

Arkisia kuulumisia

Täällä vietetään toista viikkoa keskenämme isin isyysloman jälkeen. Ensimmäinen viikko oli aika hurja. Taisi ahdistaa meitä kaikkia. Toinen viikko on startannut jo paljon paremmin. Vaikka kahden pienen lapsen kanssa saa olla aikamoinen multitaskaaja, on tästä nyt tosiaan jotenkuten selvitty :') Hetken kyllä viime viikolla jo ajattelin, että haluan töihin lepäämään! Päivä kerrallaan tämä kuitenkin helpottuu. 

Vaikka vauvalle on täytynyt antaa lisämaitoa ja vaikka toistuvat painokontrollit ovat taas riesanamme, on lisämaidon antamisessa se hyvä puoli, ettei vauva ole oikeasti KOKO AJAN rinnalla, vaikka hän sitä edelleenkin paljon tekeekin (kuten vaikkapa juuri nyt). Olen voinut antaa esikoiselle paljon enemmän huomioita kuin viime viikolla ja saanut pidettyä tämän taaperon aiheuttaman ydinräjöhdyksen edes jossakin kuosissa. Entiselle putipuhtaalle kodille olen heittänyt hetkeksi hyvästit. Nyt ei vaan kaikkea ehdi, vaikka kuinka haluaisi. Täällä liikkuu kävelevä pyörremyrsky ja minä olen yksikätinen siivooja. Ei kovin toimiva yhdistelmä. 

No, viikonlopuksi pitäisi kuitenkin saada siivottua, sillä sunnuntaina vietetään huomenna 2-vuotta täyttävän esikoisen syntymäpäiviä :)