Valmistelut sujuivat vaivatta, vaikka mukaan mahtui sähläystäkin; mm. Täytekakkupohja tuli leivottua pariin kertaan kun 2-wee apukokki sääti uunia ja en huomannut että kakku jäi keskeltä raa'aksi. Myös ostamani kaitaliinat unohtuivat laittaa pöydille ja liitutauluun unohtui kirjoittaa vauvan mitat :') Noh, säätöä tai ei, meidän sankari teki täysillä yhteistyötä ja nukkui hyviä päikkäreitä, jotta äiti ja isi saivat rauhassa valmistella juhlia. Nyt on siis pikkuisella vihdoin nimi<3
Kastemekkona palveli yli 70 vuotta vanha suvun mekko, jossa on kastettu jo neljä sukupolvea. Jos ihmettelette, miksi mekko on vaaleanpunainen, kerron siihen syyn; mekko on isoäitini ompelema ja ommeltu sodanajan Suomessa. Tuohon aikaan kankaat olivat loppuneet ja kankaanpala oli ainoa joka isoäitini kotipaikkakunnalta löytyi. Siihen oli tyytyminen ja kankaanpala vaihtui silavapakettiin kyläkaupan tiskillä. Sattumoisin samana aamuna Kotiliesi lehti julkaisi kastemekon kaavat ja siitä alkoi suvun kastemekon tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti