Kolme yötä laskettuun aikaan

Hei kaikille! 

Kolme yötä laskettuun aikaan :) Vaikka vain pieni osa vauvoista syntyy laskettuna aikana, alkavat kuluvat päivät olla todella jännittäviä! Ystäväpiiri ja mies kyselevät koko ajan, että joko nyt ? Ihana, että ihmiset välittävät ja ovat odotuksessamme mukana! Lasketun ajan lähestyessä kerron teille tässä postauksessa vähän tämän ja eilisen puuhastelujamme.

Eilisen ja tämänpäivän aikana meillä tehtiin takuukorjaus takkaan. Takan pellit ja tuhkaluukut oli asennettu väärin ja takan ympärillä olevat mosaiikkikivet irtoilivat. Lisäksi tulisijan luukku oli irrallaan. Takkamme on Tiilerin takka ja Tiileriltä takuukorjaus sujui todella hyvin. Kaksi päivää takan korjaukseen meni, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen :)  Takassa mosaiikkikivet, joita ei olisi saatu enää pysymään kunnolla paikoillaan, vaihdettiin tyylikkääseen harmaaseen laattaan. Kyseessä kun on takuukorjaus, erot ovat tietysti aika pieniä ;) 

Takankorjauksen valvojana ;) olemisen lisäksi eilinen piti sisällään treffailua ystävien kanssa. Kävin toisen ystäväni kanssa taivaallisilla salaateilla Kuopion Houkutuksessa ja myöhemmin illasta vielä lapsuudenystäväni luona kyläilemässä. Ennen treffailuja hain postista Stockmannin paketin, joka piti sisällään uudet Guessin kuoret iPhone 6 puhelimeen, jonka sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi, kuoret anopille hänen puhelimeensa, yhden boleron sekä tietenkin tavoitehameen raskausajan jälkeiselle ajalle ;) Mustavalkea kynähame oli Stockmannilla alennuksessa, joten en voinut sitä verkkokauppaankaan jättää, mutta katsotaan, milloin (vai kenties ei milloinkaan) siihen oikein mahdun!

Tämä aamu käynnistettiin siten, että käytin arvioituttamassa autoni puskurin korjausta varten. Korjaamolta suunnistin ruokakaupalle ja sieltä Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälään, josta hamstrasin pojillemme pakastimen täyteen murkinaa.  Koirat saavat meillä puoliksi ruokansa nappuloista ja puoliksi raakaruoasta. Ostin pojille paljon varastoon valmista raakaruokaa, jotta heti vauvan synnyttyä ei tarvitse tehdä koirille ruokasatseja tai käydä niitä ostamassa. Suosittelen ehdottomasti käväisemään Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälässä, jos vain mahdollista! Nyt meillä alkaakin olla pakastin täynnä kaikkea tarpeellista, jotta heti ei tarvitse olla mitään ostamassa tai tekemässä, kun vauva syntyy! Pakastimessa on omat ja koirien ruoat, paljon pullaa, mokkapaloja, valmispizzoja, leipää ym ym. Huomenna vielä meinasin leipoa vähän suolaista purtavaa valmiiksi. :)

Kotona puuhasteltuani ja tietysti nukuttuani päiväunet, ajattelin, että jos ei pikkuherramme tule hyvällä niin sitten haravoimalla ;) Ei tepsinyt ei - ainakaan vielä. Eilinen oli "piinapäivä", sillä mieheni oli Helsingissä koulutuksessa ja olin etukäteen jännittänyt kovasti sitä, että jos poika päättääkin tulla maailmaan juuri kun isä on satojen kilometrien päässä. Onneksi kuitenkaan ei. No, tänään poika olisi kyllä voinut tulla, mutta onhan tässä tietysti vielä tätä päivää jäljellä! Oma veikkaukseni vauvakutsuilla (postaan niistä myöhemmin) oli, että poika syntyisi huomenna. Huomenna minulla on lisäksi neuvola, joten katsotaan, miten meidän käy.

Tässä lopuksi vielä kuva kaikista rakkaista pojistamme, yksi tietysti vielä mahassa <3

Ensimmäinen raskauteni: muuta raskauteen liittyvää

Ruoka & ravinto

Raskauden aikana olen pyrkinyt syömään terveellisesti. Herkkuja on tullut syötyä, samoin pikaruokaa, mutta pääosin kuitenkin terveellisesti. Kotona teen itse ruoat, enkä käytä valmisruokia ollenkaan. Hedelmiä ja kasviksia olen syönyt pääosin viisi kertaa päivässä ja pitänytkin huolen siitä, että välipalani (2-3kpl) koostuvat aina hedelmistä (tai marjoista). Olen myös noudattanut raskauden aikana pääosin THL:n ohjeita raskausaikana vältettävistä elintarvikkeista. Lisätietoa suosituksista löydät täältä.

Salmiakin kanssa en ole ollut ehdoton, sillä minulla on koko raskausajan ollut melko alhainen verenpaine. Muuten noita THL:n ohjeita on tullut kyllä seurattua :) Alkuraskaudesta tosin paljon tiukemmin ja ehdottomammin kuin loppuraskaudessa esimerkiksi juustojen suhteen. Alkoholin suhteen olen ollut ehdoton, enkä ole käyttänyt alkoholia yhtään positiivisen raskaustestin jälkeen. En myöskään tupakoi tai käytä huumeita olinpa raskaana tai en. ;)

Raskausaikana olen syönyt Multivita vitamiineja, jotka on tarkoitettu raskaus- ja imetysaikaan. Rautaa minun ei ole tarvinnut syödä.

Liikunta

Raskauden aikana olen liikkunut oman vointini mukaan. Ensimmäisellä kolmanneksella liikunta jäi melko vähälle, mutta toisen kolmanneksen aikana pystyi hyvin liikkumaan. Toisen kolmanneksen aikoihin meillä oli työnalla myös pihanrakennustyöt, joten hyötyliikunnan määrä oli maksimissaan :) Viimeisen kolmanneksen aikana olen harrastanut liikuntaa lähinnä kävelyn muodossa ja supistuksia kuunnellen. Mitä lähemmäksi laskettu aika on käynyt, sitä vähemmän on tullut liikuttua. Nyt tuntuu, että siivoaminen ja muut kotityöt käyvät sellaisesta urheilusuorituksesta, ettei muuta urheilua tarvitakaan :)

Perhe, parisuhde & ystävät

Raskausaika on lähentänyt paljon minua ja miestäni. Olen kuitenkin yrittänyt pitää mielessä, että olemme edelleen myös mies ja vaimo, emmekä ainoastaan tuleva isä ja äiti. Olemme raskauden aikana antaneet paljon aikaa toisillemme ja suhteemme on voinut hyvin. 

Läheistemme kanssa olemme viettäneet raskauden loppuajasta paljon enemmän aikaa, kuin raskauden alussa. Ehkä raskauden alussa tietyllä tapaa "käännyimme sisäänpäin" ja halusimme olla kahden. Nyt loppuraskaudessa olemme kuitenkin nauttineet täysin ystäviemme ja läheistemme seurasta.

Raskaus & tunteet

Raskausaika on ollut melkoista tunnemylläkkää. Eniten minua on hämmästyttänyt tunteiden voimakkuus: tunsinpa surua, pelkoa, iloa tai mitä tahansa, tunne tuntuu satakertaisena "normaaliin" tunteeseen nähden. Tunteiden äärimmäisyyden suhteen on meinannut olla kiusallisia tilanteita: esimerkiksi minusta on tuntunut, että kun alan nauraa, naurulle ei tule loppua ollenkaan, vaan nauru muuttuu hysteeriseksi raakunnaksi! Samoin muistan esimerkiksi, kun kävelimme mieheni kanssa ensimmäisen kerran raskausaikanani Ikean lastenosaston läpi ja minusta tuntui, että purskahdan väkisin itkuun! ;) Miehelläni on ollut aikamoinen kestäminen kanssani, huhhuh.

Raskausaika on saanut aikaan myös sen, että olen tietyllä tapaa rauhallisempi. Tilanteet, joissa olisin ennen hermostunut ihan täysin, olen kuitannut rauhallisella viileydellä. Miehelleni olen esimerkiksi tyytynyt sanomaan, että nyt varo sanojasi! Vaikka ennen olisin nostanut kamalan metakan aiheesta. Onko teillä ollut vastaavia kokemuksia? :O

Muu hyvinvointi

Raskauden aikana olen tuntenut voivani hyvin. Tukiverkolla on siinä suuri rooli. Meillä on ihanat ystävät, sisarukset ja tulevan lapsen isovanhemmat. Erityisesti mieheni vanhemmat ovat olleet vahvasti odotusajassa mukana, sillä heille tuleva poikamme on ensimmäinen lapsenlapsi. Minun äitini menehtyi liikenneonnettomuudessa ollessani 12-vuotias, joten äiti ei voi olla mukana seuraamassa matkaamme, kun kasvamme perheeksi. Se on herättänyt minussa aika ajoin surua ja epäreiluuden tunteita. Onneksi meillä on kuitenkin minun puoleltani ihana vaari, jolle pienokaisemme on jo 11. lapsenlapsi. Odotuksessa hän on ollut omalla tavallaan mukana, ei niin vahvasti kuin mieheni vanhemmat, mutta silti kovasti pienokaista odottaen. <3

Tuleeko teillä muuta mieleen raskausaikaan liittyen, josta haluaisitte kuulla? Onko jokin aihepiiri sellainen, jota tulisi käsitellä? :)

Ensimmäinen raskauteni: kolmas kolmannes

Raskauden viimeinen kolmannes

Laskettuun aikaan on nyt enää muutama päivä ja elämä on yhtä pojan syntymän odottelua! Uskomatonta, miten yhdeksän kuukauden ajan on malttanut odottaa, mutta nyt nämä muutamat päivät tuntuvat sietämättömiltä.. ;) Jokainen päivä mielessä pyörii, että jokohan tänään?? 

Viimeisen kolmanneksen aikana oloni on ollut pääosin hyvä. Hikoilu ja karvojen kasvu ovat yhä epämukavat vieraani, mutta muuten olo on ollut hyvä. Pientä kipuilua milloin missäkin on ollut, mutta ei mitään todella häiritsevää. Supistuksia on tullut pitkin kolmatta kolmannesta ja vasta nyt ihan viime päivinä supistukset ovat tihentyneet. Supistukset eivät ole vieläkään kivuliaita, lähinnä maha menee kivikovaksi ja tuntuu epämiellyttävältä. Supistukset kuitenkin vielä laantuvat, kun tahtia höllää tai menee lepoasentoon.

Raskauden viimeinen kolmannes on ollut varsinaista pesänrakennusaikaa. Koti on valmiina vauvan tuloon, samoin vauvan huone. Kaikki tarvittava (ja paljon ei tarvittavaakin!) on hommattu ja valmistauduttu pienen miehen saapumiseen. Vaunut, turvakaukalot molempiin autoihin, sitteri, vaatteet, vaipat, kaikki vauvan tarvikkeet, leikkimatot, vakuutukset ym ovat valmiina. Sairaalakassi on ollut pakattuna muutaman viikon, jos lähtö tulee. Vielä ei ole pikkumies ollut tulossa maailmaan, saa nähdä mikä päivä.

Kolmas kolmannes on ollut siitä helpottavaa, että ajatus siitä, jos jotakin sattuisi ja sikiö syntyisi, sikiö todennäköisesti selviäisi hengissä. Erityisen merkityksellinen oli viikko 37, jolloin vauvan katsotaan olevan täysiaikainen ja siten jokseenkin täysin kehittynyt. Kyllä vauvan kasvun alkaa jo itsekin huomata: liikkuminen alkaa olla tukalaa, hengästyn pienemmistäkin ja yöunet ovat välillä jääneet. Olin pahasti flunssainen reilu viikko sitten ja silloin yöunet olivat erityisen vähissä. Onneksi poika antoi minun toipua flunssasta, sillä vaikka antibioottikuuri ei vielä ihan olekaan loppu, on olo ihan erilainen kuin reilu viikko sitten! 

Viimeisen kolmanneksen riesana minulla on ollut jatkuva käsien puutuminen. Välillä puutuminen on ollut todella pahaa, välillä vähän helpompaa. Mieheni on hieronut minua ja se on auttanut puutumiseen. Yöni nukun rannetuet ranteissa ja tuet helpottavat mielestäni puutumista. Puutumisen ja kamalan turvotuksen takia raajani ovat kuitenkin todella pökkelöt ja tuntuu ettei mikään pysy käsissä. Pudottelen ja hajotan jatkuvasti tavaroita, sillä olen käsineni todella kömpelö. Sormukset minulle eivät ole mahtuneet pitkään aikaan ja kengistä jalkoihin on sopinut parin viime kuukauden aikana ainoastaan yksi pari. Ostin hetki sitten aivan ihanat saappaat vanhalla koolla, joten toivon, että mahdun kenkiin vielä jokupäivä synnytyksen jälkeen!

Viimeinen kolmannes toi mukanaan myös äitiysloman. Aluksi ajankuluminen tuntui ongelmalliselta, mutta nykyisin aika kuluu ihan hyvin :) Olen nähnyt äitiyslomalla paljon ystäviäni ja pyrkinyt tekemään asioita, joita en lapsen kanssa voi heti tehdä. Olen shoppaillut, hemmotellut itseäni, käynyt hieronnassa ja elokuvissa, ulkona syömässä ja kahvilla eli todella nauttinut kaikkien ystävieni seurasta.

Viimeisen kolmanneksen aikana synnytys on hiljalleen ollut mielessä yhä enemmän. Myös ajatukset omasta lapsuudesta, omista vanhemmista ja heidän kasvatuksestaan ovat olleet mielessä. Olemme keskustelleet paljon mieheni kanssa lapsuusaikojemme muistoista ja niistä tavoista, joilla lastamme haluamme kasvattaa. Ensimmäisen kerran sitä on tullut kunnolla ajateltua, miten haastavaa lasten kasvatus voikaan olla! On niin paljon periaatteita ja ajatuksia, joita haluaa lapsilleen opettaa, mutta mitä tuokaan arki sitten tullessaan? Toivon, että osaamme kasvattaa lastamme hyvin. Ainakin meillä on toinen toisemme turvana. <3

Ensimmäinen raskauteni: toinen kolmannes

Toinen kolmannes 

Toinen kolmannes toi tullessaan hiljalleen tarmokkuuden, joka ensimmäisen kolmanneksen aikana oli tipotiessään. Meillä kylvettiin nurmikot ja tehtiin pihatyöt, ja vaikka työtahti ei ollutkaan entisensä, kaikenlainen puuhastelu oli taas mahdollista ! Maha kasvoi kivasti, muttei häirinnyt vielä liikkumista. Vaikka puhtia riitti, toi toinen kolmannes myös epämukavia raskausoireita mukanaan: hiukset alkoivat lähteä, rasvoittuva iho, jatkuva hikoilu ja karvoituksen runsas kasvu alkoivat ja aimmin täysin finnitön naamani oli kuin teini-ikäisellä pojalla! En tiedä mikä osa finnien kehittymisestä liittyi raskauteen ja mikä osa meni raskaudenaikaisen makeanhimon piikkiin, mutta kovin hehkeältä olo ei tuntunut! 

Toinen kolmannes toi mukanaan tosiaan järkyttävän makeanhimon. Addiktoin itseni ihan täysin sokerille ja kaikkien aterioiden jälkeen tuntui, että tarvitsin edes jonkun pienen makean suupalan. Minä, aiemmin ainoastaan suolaiselle naposteltavalle perso ollut, himoitsin kakkuja, keksejä, leivoksia, suklaata ... Ah, kaikkea makeaa. Ennen söin makeita herkkuja lähinnä syntymäpäivillä ja suklaata ainoastaan jouluna ja pääsiäisenä. Nyt makeat herkut olivat välttämätön osa arkeani! Huomasin, että viikonlopun viinilasin tilalle tulivat suklaat ja namipussit. Aiemmin viikonloppuherkkuihini lukeutuneet sipsit jäivät kokonaan pois, sillä suolaista minun ei tehnyt mieli. Välillä tuntui, että mitä epäterveellisempi, sen herkullisempi!

Toinen kolmannes oli ihanaa, autuasta odotusta. Se myös konkretisoi hiljalleen vauvan tuloa: ultrassa nähtiin pienokainen ensimmäistä kertaa. Juhannuksen alla ultrassa saimme tietää, että meille olisi tulossa ihastuttava pikkuprinssi. Rakenneultra oli pelottava ja jännittävä, sillä minua huoletti, olisiko kaikki kunnossa. Rakenneultran mukaan meillä oli kuitenkin kaikki hyvin, ja arvot olivat niinkuin niiden kuuluikin olla. Toisella kolmanneksella kävin myös sokerirasitustestissä, sillä olin yli 25-vuotias ensisynnyttäjä. Sokerirasituksen arvot olivat ok, joten senkään suhteen ei ollut mitään hätää :)

Raskaus konkretisoitui myös muilla tavoin: rinnoista alkoi tulla esimaitoa ja maha kasvoi. Rasvasin mahaani koko raskausajan joka ikinen ilta, jotta raskausarvilta vältyttäisiin. Vaikka rasvailun tehosta ei olekaan olemassa tieteellistä näyttöä, ajattelin, ettei siitä ainakaan haittaa ollut. Hiusten värjäämistä pidetään myös kiistanalaisena, joten jätin suosiolla hiusvärit unholaan. Aluksi juurikasvu tuntui ihan kamalalta, mutta mitä pidemmälle juurikasvu eteni, sen helpommaksi hiusten värjäämättömyys muuttui. Meikkiä tai hajusteita en rajoittanut, mutta deodorantin vaihdoin alkoholittomaan ja alumiinittomaan versioon, joita saa apteekista. Itse suosin Sebamedin deodoranttia.

Ihaninta toisessa kolmanneksessa oli tarmokkuuden lisäksi sikiön liikkeet ! Vihdoinkin ne alkoivat tuntua!  Minulla liikkeet tuntuivat noin viikolla 21, joten sainkin odotella aika pitkään, ennenkuin poika potki tuntuvasti. Kun liikkeet alkoivat tuntua, sykkeen kuuntelu muuntui potkujen tunnusteluksi. Iltaisin tunnustelimme mieheni kanssa mahaa, sillä poikamme tuntui olevan melkoinen iltaeläjä ja jumppasikin kovasti aina, kun illalla asetuimme sängylle. Aluksi potkut olivat hentoja, eikä mies voinut niitä tuntea, mutta raskauden edetessä potkut voimistuivat ja välillä ne tuntuivat siltä, kuin poika olisi yrittänyt pahoinpidellä sisuskalujani tai tulla väkisin mahan läpi! Silti, jokainen potku tuntui rauhoittavalta, sillä potku oli samalla merkki siitä, että kaikki oli hyvin.

Kun potkuja alkoi tuntua, aloimme soittamaan pienokaisellemme musiikkia. Erityisesti suosimme lastenlauluja ja Ipanapa - levyt olivat kuuntelulistallamme. Poika tuntui paljon konkreettisemmalta heti, kun potkut tuntuivat. 

Toisella kolmanneksella saapui myös ihana äitiyspakkaus!  Pakkauksessa olisi riittävästi pienelle vaatetta, mutta mieheni mukaan olen hurahtanut pienen miehen vaatteisiin! Lähes kaikki vaatteet olen ostanut käytettynä, sillä erityisesti vauvan vaatteet säilyvät hurjan hyvinä ja kelpaavat mainiosti seuraavallekin käyttäjälle :) Laittelen teille myöhemmin kuvia pojan huoneesta ja iki-ihanista pikkuherran vaatteista! :) 

Ensimmäinen raskauteni: raskautuminen ja ensimmäinen kolmannes

Tässä postauksessa kerron raskaudestani ja raskautumisestani teille. Jaan postauksen useampaan osaan, jotta sitä on helpompi lukea. 

Koko raskausaika on sujunut minulla mielestäni todella hyvin, vaikka onhan minullakin kaikenlaisia pikkuvaivoja ollut :) Jaan ne tässä teille, sillä raskaus on ollut elämääni mullistava kokemus. Koko raskausaika on ollut ihmeellistä ja odotukset, ajatukset ja tunteet ovat muuttuneet raskauden edetessä. Muistan alkuraskaudesta päällimmäisenä sen, miten sana 'odotusaika' konkretisoitui minulle. Raskaustestistä alkoi kahdeksan kuukauden odotus, joka tuntuu raskauden loppumetreillä jo sietämättömältä. En tarkoita odotuksella sitä, ettenkö olisi osannut nauttia raskaudesta, mutta mielessä on kokoajan käynyt, että olisipa jo marraskuun alku :) Jaan tässä postauksessa raskausaikani raskausajan kolmanneksiin sekä kerron yleisesti ravinnosta, liikunnasta ja muista tekijöistä, jotka ovat raskauteeni vaikuttaneet.

Raskautumisen odottaminen

Alkutalvesta 2013 ostimme omakotitalon maalta ja naimisiin menimme mieheni kanssa kesällä 2013. Talossa oli pienokaiselle reilusti tilaa (2 vierasmakuuhuonetta) ja tuntui, että aika alkoi olla sopiva. Pesä oli kunnossa, parisuhde vakaalla tasolla kuuden vuoden seurustelun jälkeen ja työkuviot olivat molemmilla hyvät. Päätimme syksyllä 2013, että loppuvuodesta kokeilisimme, josko luonto siunaisi meitä perheenlisäyksellä. 

Neljän kuukauden odotuksen jälkeen teimme positiivisen raskaustestin 28.2.2014. Olimme tehneet testejä jo edellisten kuukausien aikana ja juuri raskauttani edeltäneessä kierrossa olin ollut aivan varma kaikista "merkeistä", että olisin ollut raskaana. Olimme tehneet mieheni kanssa kaikki aiemmat raskaustestit yhdessä, mut nyt jo hieman edellisestä pettymyksestä suivaantuneena tein testin itsekseni, kun mieheni oli hakemassa aamun lehteä. Se hetki, kun testi muuttuikin positiiviseksi, oli uskomaton. Minuutit siihen, että mieheni tuli lehdenhausta koirien kanssa oli uskomattoman pitkä. Se tunne, kun sain huutaa miehelleni alakertaan, että nyt se on positiivinen! oli uskomaton ja tuo tunne lienee painunut ikuisiksi ajoiksi mieleeni. 

Tuo hetki, jolloin saimme tietää vauvastamme, muutti elämämme. Kummankaan töistä ei tuona perjantaina meinannut tulla enää mitään, sillä ajatukset pyörivät raskauden ympärillä. Vaikka hetki oli täynnä onnea, alkoi tuosta hetkestä samalla myös suunnaton pelko, jota on vaikea kuvailla. Yhtäkkiä olinkin huolestunut kaikesta. Olen lukenut, että juuri tuosta hetkestä se huoli alkaa, eikä se äitinä lopu koskaan. ;)

Ensimmäinen kolmannes

Raskaustestin teon aikoihin minulla ei ollut vielä mitään muita raskausoireita, kuin kuukautisten poisjääminen. Kiertoni oli ollut säännöllinen, 28 päivää, ennen testiä, vaikka e-pillereitä ehdinkin käyttää yhteenmenoon jo yhdeksän vuotta. Ilman e-pillereitä ehdin olla puoli vuotta ennen raskautumista. Ensimmäinen kolmannes kuitenkin toi nopeasti raskausoireet mukanaan. Pahoinvointi alkoi melko pian, mutta minulla pahoinvointi oli lievää, lähinnä "ellotusta", kuten kuvailin ystävilleni tuota tunnetta. Tietyt asiat, kuten kala ja intialainen ruoka (!), saivat minut voimaan pahoin. Oksentelua minulla oli yhteensä noin kahden viikon ajan ja se ajoittui ensimmäisen kolmanneksen loppupuolelle. Hajuaistini parani ja rintojani aristi raskauden seurauksena.

Alkuraskauteen liittyvä väsymys oli ihan suunnaton kohdallani. En jaksanut tehdä töissä käynnin ohella yhtään mitään.  Mieheni otti onneksi meillä kotona siivousvastuun (ja melkeinpä kaikki muutkin kotityöt!) täysin harteilleen. Nukkumaan menin iltaisin jo kahdeksan-yhdeksän aikaan ja aamulla heräsin pirteänä kuin peipponen siinä noin kuuden aikoihin. Ystävien kanssa näkemiseen tuli pieni tauko, sillä en jaksanut lähteä minnekään, vaan ainoastaan lepäsin.

Mitään kummempia mielihaluja minulla ei ollut, ainoastaan suunnaton himo Viiliksiin! Mieheni joutui muutaman kerran iltamyöhälläkin lähtemään Viilisten haku reissulle takiani :) Viiliksetkin jäivät kuitenkin keskiraskaudessa pois. 

Mieheni hommasi meille alkuraskaudessa koti dopler laitteen, jolla sikiön sydänääniä pystyi kuuntelemaan. Laite oli todella hyödyllinen alkuraskaudessa, sillä neuvolakäyntien välillä oli alkuraskaudessa pitkiäkin aikoja ja itse ainakin olisin tullut hulluksi, jos pienestä ei olisi saanut jatkuvasti elonmerkkejä, potkut kun eivät vielä tuossa vaiheessa tuntuneet! Latasimme myös iPadiimme muutaman hyödyllisen sovelluksen, jotka kertoivat raskauden etenemisestä. Hyödyllisin näistä oli ehdottomasti Pampersin sovellus, jossa oli nähtävillä vauvan todellinen koko jokaisella raskausviikolla sekä kuhunkin viikkoon liittyvät erityispiirteet ja kehitys. Meillä oli mieheni kanssa tapana uuden raskausviikon alkaessa lukea tulevan viikon muutokset ääneen ja keskustella niistä. Tämä oli meillä jokaisen perjantai-illan rutiini :) Maanantaisin, kun uusi viikko oli käynnistynyt, otimme valokuvan mahastani koko raskausajan ja samalla aina katsoimme malttamattomana edellisten viikkojen kuvia. Näistä tuli yhteisiä raskausajan rutiineja meille molemmille ja ne valmistivat meitä tulevaan pienokaiseen. <3

Ensimmäinen blogiteksti :)

Tästä se bloggerin elämä nyt alkaa, näistä sanoista ja kuvista ! Olen kertonut esittely-sivulla nopeasti blogihaaveestani ja sen kehittymisestä. Haaveena on ollut perustaa hääblogi, omakotitalon ostoon ja laittamiseen liittyvä blogi sekä viimeisimpänä äitiyteen liittyvä blogi, painopisteen vaihdellen kulloinkin aina oman "elämän projektini" mukaan. Vihdoin oivalsin, että voin kirjoittaa näistä myös takautuvasti omassa elämän projektissani eli tässä Project Life -blogissa ja siksi yhdistänkin nämä kaikki osa-alueet tässä blogissa sekä ylipäänsä sen, millaista on olla nuori äiti tämänpäivän yhteiskunnassa. Kerron elämästämme maalla, haaveistani, unelmistani ja ihan tavallisista arjen tapahtumista. Kerron teille jossakin vaiheessa häistämme, omakotitaloprojektistamme ja kaikesta siitä, mitä nämä viime vuodet ovat pitäneet sisällään.

Ensimmäisen blogitekstini aihe on kuitenkin nyt kaikista ajankohtaisin aihe, eli pieni esikoisemme. Pikkuprinssimme laskettu aika on tulevana sunnuntaina, 2.11.2014, ja pikkuherraa odotellaan jo kovasti saapuvaksi! Synnytyksen käynnistymisestä minulla ei ole vielä mitään tietoa, supistuksia kyllä on, mutta ei kivun kanssa. Tämä koko raskausaika ja raskautumisen odottaminen tämän vuoden alussa ovat kokonaan olleet kontrollini ulkopuolella! Kaikkea voi kyllä suunnitella, mutta raskaus etenee lopulta ihan omaa tahtiaan :) Siksi tuntuukin niin oudolta ajatella, ettei synnytyksen käynnistymiseen - tai sen kestoon - voi juuri itse vaikuttaa, vaan kaikki tapahtuu omalla painollaan ja juuri silloin kuin pikkuherra haluaa :) 

Koko raskausaikani on sujunut todella hyvin - teen siitä teille erikseen postauksen - ja olemme voineet pojan kanssa loistavasti. Poskiontelontulehdus, jonka sain tässä raskauden loppumetreillä, alkaa olla selätetty ja voimia alkaa olla koossa hiljalleen sen verran, että minun puolestani poika voisi jo tulla. Se, meneekö siihen päivä, viikko vai kaksi, on kuitenkin pikkuherran päätettävissä. Kovasti häntä jokatapauksessa odotetaan: puheluihini vastataan alta aikayksikön kenelle tahansa läheiselleni soitankin ;)

Toivon, että löydätte blogini ja että blogillani on kosketuspintaa elämässänne. Toivon teiltä kommentteja, ajatuksia, ideoita ja ylipäätään vuorovaikutusta, jotta saadaan blogista toimiva ja mielenkiintoinen. 

Kirjoitan teille pian lisää elämästämme. :)