Ensimmäinen raskauteni: raskautuminen ja ensimmäinen kolmannes

Tässä postauksessa kerron raskaudestani ja raskautumisestani teille. Jaan postauksen useampaan osaan, jotta sitä on helpompi lukea. 

Koko raskausaika on sujunut minulla mielestäni todella hyvin, vaikka onhan minullakin kaikenlaisia pikkuvaivoja ollut :) Jaan ne tässä teille, sillä raskaus on ollut elämääni mullistava kokemus. Koko raskausaika on ollut ihmeellistä ja odotukset, ajatukset ja tunteet ovat muuttuneet raskauden edetessä. Muistan alkuraskaudesta päällimmäisenä sen, miten sana 'odotusaika' konkretisoitui minulle. Raskaustestistä alkoi kahdeksan kuukauden odotus, joka tuntuu raskauden loppumetreillä jo sietämättömältä. En tarkoita odotuksella sitä, ettenkö olisi osannut nauttia raskaudesta, mutta mielessä on kokoajan käynyt, että olisipa jo marraskuun alku :) Jaan tässä postauksessa raskausaikani raskausajan kolmanneksiin sekä kerron yleisesti ravinnosta, liikunnasta ja muista tekijöistä, jotka ovat raskauteeni vaikuttaneet.

Raskautumisen odottaminen

Alkutalvesta 2013 ostimme omakotitalon maalta ja naimisiin menimme mieheni kanssa kesällä 2013. Talossa oli pienokaiselle reilusti tilaa (2 vierasmakuuhuonetta) ja tuntui, että aika alkoi olla sopiva. Pesä oli kunnossa, parisuhde vakaalla tasolla kuuden vuoden seurustelun jälkeen ja työkuviot olivat molemmilla hyvät. Päätimme syksyllä 2013, että loppuvuodesta kokeilisimme, josko luonto siunaisi meitä perheenlisäyksellä. 

Neljän kuukauden odotuksen jälkeen teimme positiivisen raskaustestin 28.2.2014. Olimme tehneet testejä jo edellisten kuukausien aikana ja juuri raskauttani edeltäneessä kierrossa olin ollut aivan varma kaikista "merkeistä", että olisin ollut raskaana. Olimme tehneet mieheni kanssa kaikki aiemmat raskaustestit yhdessä, mut nyt jo hieman edellisestä pettymyksestä suivaantuneena tein testin itsekseni, kun mieheni oli hakemassa aamun lehteä. Se hetki, kun testi muuttuikin positiiviseksi, oli uskomaton. Minuutit siihen, että mieheni tuli lehdenhausta koirien kanssa oli uskomattoman pitkä. Se tunne, kun sain huutaa miehelleni alakertaan, että nyt se on positiivinen! oli uskomaton ja tuo tunne lienee painunut ikuisiksi ajoiksi mieleeni. 

Tuo hetki, jolloin saimme tietää vauvastamme, muutti elämämme. Kummankaan töistä ei tuona perjantaina meinannut tulla enää mitään, sillä ajatukset pyörivät raskauden ympärillä. Vaikka hetki oli täynnä onnea, alkoi tuosta hetkestä samalla myös suunnaton pelko, jota on vaikea kuvailla. Yhtäkkiä olinkin huolestunut kaikesta. Olen lukenut, että juuri tuosta hetkestä se huoli alkaa, eikä se äitinä lopu koskaan. ;)

Ensimmäinen kolmannes

Raskaustestin teon aikoihin minulla ei ollut vielä mitään muita raskausoireita, kuin kuukautisten poisjääminen. Kiertoni oli ollut säännöllinen, 28 päivää, ennen testiä, vaikka e-pillereitä ehdinkin käyttää yhteenmenoon jo yhdeksän vuotta. Ilman e-pillereitä ehdin olla puoli vuotta ennen raskautumista. Ensimmäinen kolmannes kuitenkin toi nopeasti raskausoireet mukanaan. Pahoinvointi alkoi melko pian, mutta minulla pahoinvointi oli lievää, lähinnä "ellotusta", kuten kuvailin ystävilleni tuota tunnetta. Tietyt asiat, kuten kala ja intialainen ruoka (!), saivat minut voimaan pahoin. Oksentelua minulla oli yhteensä noin kahden viikon ajan ja se ajoittui ensimmäisen kolmanneksen loppupuolelle. Hajuaistini parani ja rintojani aristi raskauden seurauksena.

Alkuraskauteen liittyvä väsymys oli ihan suunnaton kohdallani. En jaksanut tehdä töissä käynnin ohella yhtään mitään.  Mieheni otti onneksi meillä kotona siivousvastuun (ja melkeinpä kaikki muutkin kotityöt!) täysin harteilleen. Nukkumaan menin iltaisin jo kahdeksan-yhdeksän aikaan ja aamulla heräsin pirteänä kuin peipponen siinä noin kuuden aikoihin. Ystävien kanssa näkemiseen tuli pieni tauko, sillä en jaksanut lähteä minnekään, vaan ainoastaan lepäsin.

Mitään kummempia mielihaluja minulla ei ollut, ainoastaan suunnaton himo Viiliksiin! Mieheni joutui muutaman kerran iltamyöhälläkin lähtemään Viilisten haku reissulle takiani :) Viiliksetkin jäivät kuitenkin keskiraskaudessa pois. 

Mieheni hommasi meille alkuraskaudessa koti dopler laitteen, jolla sikiön sydänääniä pystyi kuuntelemaan. Laite oli todella hyödyllinen alkuraskaudessa, sillä neuvolakäyntien välillä oli alkuraskaudessa pitkiäkin aikoja ja itse ainakin olisin tullut hulluksi, jos pienestä ei olisi saanut jatkuvasti elonmerkkejä, potkut kun eivät vielä tuossa vaiheessa tuntuneet! Latasimme myös iPadiimme muutaman hyödyllisen sovelluksen, jotka kertoivat raskauden etenemisestä. Hyödyllisin näistä oli ehdottomasti Pampersin sovellus, jossa oli nähtävillä vauvan todellinen koko jokaisella raskausviikolla sekä kuhunkin viikkoon liittyvät erityispiirteet ja kehitys. Meillä oli mieheni kanssa tapana uuden raskausviikon alkaessa lukea tulevan viikon muutokset ääneen ja keskustella niistä. Tämä oli meillä jokaisen perjantai-illan rutiini :) Maanantaisin, kun uusi viikko oli käynnistynyt, otimme valokuvan mahastani koko raskausajan ja samalla aina katsoimme malttamattomana edellisten viikkojen kuvia. Näistä tuli yhteisiä raskausajan rutiineja meille molemmille ja ne valmistivat meitä tulevaan pienokaiseen. <3