Ruoka & ravinto

Salmiakin kanssa en ole ollut ehdoton, sillä minulla on koko raskausajan ollut melko alhainen verenpaine. Muuten noita THL:n ohjeita on tullut kyllä seurattua :) Alkuraskaudesta tosin paljon tiukemmin ja ehdottomammin kuin loppuraskaudessa esimerkiksi juustojen suhteen. Alkoholin suhteen olen ollut ehdoton, enkä ole käyttänyt alkoholia yhtään positiivisen raskaustestin jälkeen. En myöskään tupakoi tai käytä huumeita olinpa raskaana tai en. ;)
Raskausaikana olen syönyt Multivita vitamiineja, jotka on tarkoitettu raskaus- ja imetysaikaan. Rautaa minun ei ole tarvinnut syödä.
Raskausaikana olen syönyt Multivita vitamiineja, jotka on tarkoitettu raskaus- ja imetysaikaan. Rautaa minun ei ole tarvinnut syödä.
Liikunta

Perhe, parisuhde & ystävät

Läheistemme kanssa olemme viettäneet raskauden loppuajasta paljon enemmän aikaa, kuin raskauden alussa. Ehkä raskauden alussa tietyllä tapaa "käännyimme sisäänpäin" ja halusimme olla kahden. Nyt loppuraskaudessa olemme kuitenkin nauttineet täysin ystäviemme ja läheistemme seurasta.
Raskausaika on saanut aikaan myös sen, että olen tietyllä tapaa rauhallisempi. Tilanteet, joissa olisin ennen hermostunut ihan täysin, olen kuitannut rauhallisella viileydellä. Miehelleni olen esimerkiksi tyytynyt sanomaan, että nyt varo sanojasi! Vaikka ennen olisin nostanut kamalan metakan aiheesta. Onko teillä ollut vastaavia kokemuksia? :O
Tuleeko teillä muuta mieleen raskausaikaan liittyen, josta haluaisitte kuulla? Onko jokin aihepiiri sellainen, jota tulisi käsitellä? :)
Raskaus & tunteet
Raskausaika on ollut melkoista tunnemylläkkää. Eniten minua on hämmästyttänyt tunteiden voimakkuus: tunsinpa surua, pelkoa, iloa tai mitä tahansa, tunne tuntuu satakertaisena "normaaliin" tunteeseen nähden. Tunteiden äärimmäisyyden suhteen on meinannut olla kiusallisia tilanteita: esimerkiksi minusta on tuntunut, että kun alan nauraa, naurulle ei tule loppua ollenkaan, vaan nauru muuttuu hysteeriseksi raakunnaksi! Samoin muistan esimerkiksi, kun kävelimme mieheni kanssa ensimmäisen kerran raskausaikanani Ikean lastenosaston läpi ja minusta tuntui, että purskahdan väkisin itkuun! ;) Miehelläni on ollut aikamoinen kestäminen kanssani, huhhuh.Raskausaika on saanut aikaan myös sen, että olen tietyllä tapaa rauhallisempi. Tilanteet, joissa olisin ennen hermostunut ihan täysin, olen kuitannut rauhallisella viileydellä. Miehelleni olen esimerkiksi tyytynyt sanomaan, että nyt varo sanojasi! Vaikka ennen olisin nostanut kamalan metakan aiheesta. Onko teillä ollut vastaavia kokemuksia? :O
Muu hyvinvointi
Raskauden aikana olen tuntenut voivani hyvin. Tukiverkolla on siinä suuri rooli. Meillä on ihanat ystävät, sisarukset ja tulevan lapsen isovanhemmat. Erityisesti mieheni vanhemmat ovat olleet vahvasti odotusajassa mukana, sillä heille tuleva poikamme on ensimmäinen lapsenlapsi. Minun äitini menehtyi liikenneonnettomuudessa ollessani 12-vuotias, joten äiti ei voi olla mukana seuraamassa matkaamme, kun kasvamme perheeksi. Se on herättänyt minussa aika ajoin surua ja epäreiluuden tunteita. Onneksi meillä on kuitenkin minun puoleltani ihana vaari, jolle pienokaisemme on jo 11. lapsenlapsi. Odotuksessa hän on ollut omalla tavallaan mukana, ei niin vahvasti kuin mieheni vanhemmat, mutta silti kovasti pienokaista odottaen. <3
Tuleeko teillä muuta mieleen raskausaikaan liittyen, josta haluaisitte kuulla? Onko jokin aihepiiri sellainen, jota tulisi käsitellä? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti