Kyselijä ja kamikaze

Ensin esikoinen ei meinannut puhua ollenkaan ja nyt pulpattaa kun papupata. Kyselyikäkin on iskenyt. Miksi? Oi miksi? Tässäpä tyypillinen keskustelu:

- Minne mennään? (Taapero)

- Kotiin. 

- Miksi?

- Koska me asutaan täällä. 

- Miksi me asutaan täällä? 

- Koska me ostettiin tämä koti. 

- Miksi?

- Koska me tykättiin kovasti tästä talosta. 

- Miksi?

Niin. Miksi kysymysten lista on loputon. Joihinkin kysymyksiin on vielä melko mahdoton vastata. Miksi nyt on aamu? Miksi nyt sataa? 

Esikoisen höpöttely ylipäänsä on kehittynyt valtavasti. Hän osaa sellaisiakin sanoja, joita en tiennyt hänen osaavan ja yllätyksiä puheen suhteen tulee jatkuvasti. Tällä viikolla ravintolassa hän kysyi, missä minun kaulahuivi? Jutut on välillä niin of topic että naurattaa väkisinkin. Onhan tuo kaksiveen puhe nyt muiden korvaan vielä aikamoista mongerrusta, mutta ihana että puhetta nyt tulee <3

Entäa pienempi sitten? Nyt on alkanut _vähän_ helpottaa. Hän keksi tuossa muutama viikko sitten pystyynnousemisen jalon taidon ja onnistui taidollaan kyllä sekoittamaan totaalisesti pakkaa. Yhtäkkiä vaaroja oli joka puolella eikä kaveri tajunnut yhtään mitään! Meillä vielä kun on paljon portaita ja kivipintoja, niin huh! Nyt alkaa tosiaan vähän helpottaa eikä pienen liikkuminen nyt muistuta kamikazen menoa niin pahasti. Järki ei vieläkään päätä pakota, mutta nyt seisominenkin on jo vähän varmempaa. Hallittu alastulo on vielä vähän hakusessa, mutta kai se sieltä kohta löytyy. 

Mitäs muuta meille kuuluu? Me ollaan just nyt niin lomalla kun isimies lomailee. Ollaan tehty kaikkea kivaa yhdessä perheenä ja arjessa on paljon rennompi ote näiden poikain kanssa kun kaksi aikuista touhuaa. Kumpa loma vain jatkuisi ja jatkuisi! Onneksi vielä pari viikkoa <3

Pienin 8kk

Meidän pikkuinen kuopus täytti eilen 8kk. Jätkästä tuli suorastaan jättiläinen viikko sitten, kun pojille syntyi serkkutyttö eli oikea vauva. Jotenkin hankala ajatella meidän pikkuista vauvana, vaikka hän sellainen vielä 4 kuukautta onkin. 

Millainen on meidän kuopus? Hänen lempiharrastuksensa on portaissa kiipeily. Hän osaa myös nousta tukea vasten ja luotto omiin kykyihinsä on jopa suurempi kuin isällään. Vaikka jalat hädin tuskin kantavat, hän kurkottelee esineitä yhdellä kädellä ja toisella pitää tuesta kiinni. Tykkää sotkea isoveljen leikit ja osaa tehdä muutenkin ilkeyttä jo ihan tahallaan nauttien samalla saamastaan huomiosta. Osaa myös itkeä "väninä-itkua", kun isoveli kiusaa. Lattialla istumisesta hän ei perusta, vaan lähtee mieluummin ryömimään. Konttaa vaan pakosta = jos lattia kylmä tai ei ole vaippaa ;)

Siinä mielessä kakkonen on jäänyt ykkösen jalkoihin, että toista lasta tulee paljon enemmän "huollettua", siinä missä esikoisen hoitamiselle tuli antauduttua paljon kokonaisvaltaisemmin. 

Jäbä sormiruokailee jo superhyvin, vaikka alkuun tuntui, ettei äiti uskalla ikinä antaa mitään maissinaksua vaativampaa syötävää. Nopsaan pikkumies hoksasi jutun juonen ja nyt meillä syötetään ainoastaan ilta- ja aamupuurot (samalla herra myös sormiruokailee tai muuten suu pysyy supussa). Hampaita on alhaalla kaksi. Hän rakastaa myös taputtamista ja usein ruokailun päätteeksi antaakin itselleen raikuvat abloodit:)

Jäbä nukkuu edelleen meidän keskessä, vaikka äiti on nyt pari iltaa yrittänyt siirtoa pinnikseen. Äiti nolla, kuopus kaksi. Pari tuntia yritystä ja lopputulos on se, että jätkä nukahtaa sen jälkeen heti tissille, kun äiti luovuttaa. Ehkä tämä sankari tuo tyttöystävänkin meidän keskeen. Ja auta armias jos isi yrittää tunkea nukutuspuuhiin, niin tältä vesseliltä palaa käpy ihan todella. Se on oikeastaan ainoa asia, joka saa tämän pikkuvesselin raivostumaan ihan toden teolla. 

Meillä asuu siis reipas ja ihana poika kaikin puolin. Iloinen ja suurisilmäinen kullannuppu joka oppii kauheaa kyytiä uusia asioita<3 

Ah mitä kesäpäiviä

Kun Rhodoksen reissun jälkeen jouduin vielä kesäkuun lähetessä virittelemään untuvapussin uudelleen vaunuihin meinasi usko loppua. Mutta tämä viikko on muistuttanut ihanasta Suomen kesästä. Ja järvi, voi luoja että rakastan sitä! Ei puutu kuin se rantasauna;)

Tämä viikko ollaan vietetty poikien kanssa  pitkälti ulkosalla. Ollaan aamulla heti lähdetty ulos ja syötykin ulkona ja vasta illan tullen tultu sisälle. Ensimmäisen lapsen kanssa koin hankalaksi vauva-aikana ulkona olemisen kesällä mutta nyt kun esikoinen kaipaa tekemistä on vauvankin tultava mukana. Niimpä ollaan oltu paljon ulkona kun siellä on taaperon kanssa niin paljon helpompaa kun hän keksii itse itselleen tekemistä :) Tällaisilla keleillä jaksaa itsekin touhuta kaikenlaista ja tulipa molempina viikonlopun iltoina lähdettyä vielä lasten nukkumaanmenon jälkeen ulkohommillekin. Tykkään!

Ompelutöitä

Nyt on kone viuhtonut menemään ja olen pojille tehnyt parin jos toisenkin housuja kun niistä oli huutava pula. Tein myös parit samisteluhousut ja yhdet baggyt pienelle prinsessalle lahjaksi. Rakastan näitä kankaita ja kuoseja!

Viikonlopun kuulumisia

Viikonlopun kuulumisia

Viikonloppu alkoi jännitysnäytelmällä, kun minusta tuli 11. kerran täti <3 olen tästä pienimmäisestä todella innoissani<3 Omaa vauvakuumetta se ei silti lisää, meidän on toistaiseksi hyvä olla juuri näin. 

Viikonloppu on muuten sujunut kotitöiden merkeissä sekä eilen käytiin lakkiaisissa. Tänään saatiin pojille vihdoin keinut laitettua ja pikkuisin nautti todella kovasti keinumisesta. Pikkuisin oppi myös perjantaina kiipeämään tukea vasten ja tänään nousi ensimmäistä kertaa seisomaan itse tukea vasten. Ikää nyt 7,5kk ja oppiminen on hurjaa! Viikonloppuna ehdin myös vähän ommella, esittelen kätteni jälkiä teille myöhemmin. 

Ensi viikkoa vietellään autotta kotona, kun miehen auto on korjaamolla. Aika pitkä viikko tulossa, kun kotoa ei päästä liikkumaan... onneksi pitäisi olla hyvät kelit kuitenkin. Aurinkoista viikkoa :)

Ompeluinnostus on täällä taas

Muistatte varmaan, että esikoisen aikaa ompelin todella paljon. Rakkaus ompeluun ei kuitenkaan lopahtanut vaan sammui sitten täysin. Olin pitkälti yli vuoden päivät ompelematta. Mitta tuli täyteen eikä koneeseen huvittanut koskea. 

Reilu kuukausi sitten veljeni vaimo pyysi minua ompelemaan heidän tulevalle tyttärelleen jumpsuitin. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Rakkaus syttyi uudelleen <3 Shoppailin jopa uusia kankaita netistä ja ah, kuinka odotankaan niiden saapumista!