keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kyselijä ja kamikaze

Ensin esikoinen ei meinannut puhua ollenkaan ja nyt pulpattaa kun papupata. Kyselyikäkin on iskenyt. Miksi? Oi miksi? Tässäpä tyypillinen keskustelu:

- Minne mennään? (Taapero)
- Kotiin. 
- Miksi?
- Koska me asutaan täällä. 
- Miksi me asutaan täällä? 
- Koska me ostettiin tämä koti. 
- Miksi?
- Koska me tykättiin kovasti tästä talosta. 
- Miksi?




Niin. Miksi kysymysten lista on loputon. Joihinkin kysymyksiin on vielä melko mahdoton vastata. Miksi nyt on aamu? Miksi nyt sataa? 



Esikoisen höpöttely ylipäänsä on kehittynyt valtavasti. Hän osaa sellaisiakin sanoja, joita en tiennyt hänen osaavan ja yllätyksiä puheen suhteen tulee jatkuvasti. Tällä viikolla ravintolassa hän kysyi, missä minun kaulahuivi? Jutut on välillä niin of topic että naurattaa väkisinkin. Onhan tuo kaksiveen puhe nyt muiden korvaan vielä aikamoista mongerrusta, mutta ihana että puhetta nyt tulee <3

Entäa pienempi sitten? Nyt on alkanut _vähän_ helpottaa. Hän keksi tuossa muutama viikko sitten pystyynnousemisen jalon taidon ja onnistui taidollaan kyllä sekoittamaan totaalisesti pakkaa. Yhtäkkiä vaaroja oli joka puolella eikä kaveri tajunnut yhtään mitään! Meillä vielä kun on paljon portaita ja kivipintoja, niin huh! Nyt alkaa tosiaan vähän helpottaa eikä pienen liikkuminen nyt muistuta kamikazen menoa niin pahasti. Järki ei vieläkään päätä pakota, mutta nyt seisominenkin on jo vähän varmempaa. Hallittu alastulo on vielä vähän hakusessa, mutta kai se sieltä kohta löytyy. 



Mitäs muuta meille kuuluu? Me ollaan just nyt niin lomalla kun isimies lomailee. Ollaan tehty kaikkea kivaa yhdessä perheenä ja arjessa on paljon rennompi ote näiden poikain kanssa kun kaksi aikuista touhuaa. Kumpa loma vain jatkuisi ja jatkuisi! Onneksi vielä pari viikkoa <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti