Kiireettömän kesäpäivän grillipizza

Täällä on menty tukka putkella taas vaikka kuinka kauan. Päätettiin laittaa talo uudelleen myyntiin, josko saataisiin meidän unelmien koti sittenkin ostettua. Noh, sehän on sitten teettänyt jos jonkin moista hommaa ja pakottanut viimeistelemään aloitetut projektit suunniteltua nopeammalla aikataululla. Onneksi kipeät supistukset ja huono olo ovat ainakin toistaiseksi historiaa ja olo on kuin uudesti syntynyt! Virtaa riittää vaikka meno on kuin muumimammalla konsanaan ;)

Tänään kuitenkin ohjelmaan tuli pakollinen lepopäivä, kun täällä on koko päivä ukkostanut ja satanut. Tai noh, lepopäivä ja lepopäivä, kaikkea touhua on tähänkin päivään taas mahtunut. Mutta ainakin kiireetön päivä. Sen kunniaksi valmistin meille huomiseksi lihapadan, jota haudutin tuntisotalla uunissa. Lisäksi tein pannaria ja mikä parasta, tänään päästiin kokeilemaan grillipizzaa! Eilen ostettiin Halpahallista pitkään himoitsemani pizzakivi ja tänään valmistettiin siinä päivällispizzat meille. Kiireettömyyttä nuo pizzat tosiaan vaativat, sillä taikinan on ensin saatava kohota rauhassa ja pizzojen paisto vie noin 15min per pizza. Sen lisäksi pizzakiven tulee lämmitä noin 10min. Koko operaatioon pyörähti siis helposti parituntinen, mutta pizzat olivat kyllä törkeän hyviä. Reunoille paiston jälkeen öljy-pippuri-valkosipuli seosta ja eikun syömään! Nams :) Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Ja tuo pizzakivi on ehdoton must, tekee pizzoista ravintolamaisen rapeita. Ihan eri luokkaa kuin normiuunipizza! 

Mukavaa viikon alkua kaikille! Täällä vielä muutama viikko ennen mammalomaa ja sitten esikoisen kanssa jäädään kotiin <3 Nyt menossa siis rv31+4! 

Synnytys

Olen pikku hiljaa työstänyt päässäni ajatusta synnytyksestä. Työnsin ajatusta tietoisesti taka-alalle jonkin aikaa, mutta nyt hiljalleen olen uskaltanut ajatella synnytystä. Ei sillä, että pelkäisin sitä, vaan ehkä ennemminkin, että olen pelännyt, että jotakin pahaa sattuisi jos antaisin itselleni "luvan" valmistautua vauvan synnytykseen liian aikaisin. Tai ehkä mieleni ei muuten ole ollut vielä raskaudessa niin pitkällä, että synnytyksen ajattelu olisi sillä tavalla ollut vielä ajankohtaista. En ole ollut aiemmin siis valmis. 

Nyt ajatukset ovat kuitenkin siirtyneet hiljalleen tulevaan synnytykseen. Olen käynyt mielessäni myös läpi esikoisen synnystä. En halua ajatella oliko esikoisen synnytys jotenkin onnistunut tai epäonnistunut, vaan enemminkin mietin niitä asioita, joista olen ylpeä ja jotka taas toivoisin nyt menevän eri tavoin. Synnytys on uskomattoman kaunis kokemus - vaikka toki myös tietyllä tapaa brutaali - enkä halua sitä siksi millään tavalla arvottaa. En halua myöskään ajatella, että tulevan synnytyksen tulisi mennä jollakin tietyllä tapaa, mutta toivon kuitenkin, että synnytys etenisi luonnollisesti ja tapahtuisi alateitse. Vaikka viimeksi sainkin kolmannen ja/tai neljännen asteen vammat ja toistakymmentä tikkiä, toivon silti voivani synnyttää alateitse. Toivon myös, että olen itselleni armollisempi ja otan vastaan kipulääkettä. Viimeksi kun mentiin lopulta luomuna, kun epiduraalia ei voitu enää lopussa laittaa napanuoran ollessa kaulan ympärillä. Toivon myös kätilöiltä avoimuutta, sillä viimeksi minulta pimitettiin tietoja, jotka saivat oloni kamalaksi. Etenipä synnytys miten tahansa, haluan tietää mitä tapahtuu. 

Esikoisen synnytyksestä poiketen nyt huolta aiheuttaa se, että ehtiihän mies mukaan synnytykseen. Nyt ei kotoa lähdetäkään ovet paukkuen sairaalaan, vaan meillä on esikoinen huolehdittavanamme. Olemme sopineet naapureiden kanssa, että he tulevat tähän meille mikäli meille tulee kovin kiire ja ennen kuin isovanhemmat ehtivät lapsenvahdiksi toiselta paikkakunnalta.  

Vielä yhdeksän viikkoa laskettuun aikaan. Esikoinen syntyi tasan 40+0, joten on jännä nähdä kuinka nyt käy. Eskoisesta synnytys alkoi supistuksilla yöllä ja minä kellotin supistuksia ja kirjoitin niitä ylös. Vissiin siihen on ihan sovelluskin, mutta eipä tullut ladattua :D Kellotin supistuksia yöllä ja jännitin, milloin voin herättää miehen ja sanoa, että no nyt se syntyy <3 toivottavasti kaikki menisi myös tällä kertaa hyvin <3

Sokerihumalaöverit

Se on viikonloppu hiljalleen päätöksessään. Paljon mahtui puuhaa ja touhua tähän viikonvaihteeseen, aina yksvee synttäreistä salaojitukseen asti. Ja saipa leikkimökkikin hiljallensa väriä ylleen, siitä teille myöhemmin. Supistuksia tuli aika paljon ja varsinkin perjantai-iltana sain tyytyä pitkälti vain istumaan ja katsomaan kun mies hoiti puusavottaa. Lauantaina fiilis oli jo parempi, mutta työteho on kuulemma miehen mukaan neljänneksen siitä mitä normaalisti :D tahti tästä tuskin kiihtyy loppuakohden, reilu yhdeksän viikkoa laskettuun aikaan, hui!

Tänään illalla saatiin vieraita, kun 6viikon ikäinen kummityttömme tuli perheineen kylään. Tehtiin törkeän hyviä suklaabanaaniveneitä grillissä ja nautittiin lämpimästä illasta. Banaaneihin tuli sisälle M&M's karkkeja ja jäbäkin sai niitä maistaa. Ensi kertaa elämässään (poika on kohta 1v 9kk) hän sai sokeria ja ihan kunnolla, vaikkei nameja varmaan kymmentä enempää syönytkään. Ja voi luoja, mitkä sokeriöverikännit tuo poika veti! En olisi uskonut, että sokeri todella vaikuttaa noin kovasti lapsiin! Nyt asia vasta konkretisoitui, kun huomasi miten oma lapsi reagoi sokeriin. Hän sai sellaiset virtapiikit, että hikipäässä hillui ympäriinsä. Lopulta jopa lippis oli likomärkä ja vaatteita ei meinannut saada jäbän päältä pois, kun niin nihkeä oli koko iho! Huuhhuuh. Nyt pidetään taas pikkubreikki sokerin kanssa, oli tämä sellainen extremekokemus myös äidille, kun sai sokerihumalaisen perässä kirmata suuna päänä ettei pikkukoheltajalle satu mitään kun järki kyllä jätti ihan totaalisesti :D kiltti poika siis kyllä oli, mutta kohelti vain menemään pää kolmantena jalkana!

Mukavaa viikonalkua kaikille :)

Rv 30+0!

Huh, nyt vietetään täällä tämän raskauden kolmikymppisiä :) Eilinen ja tämä päivä on mennyt vatsataudin kourissa, onneksi nyt alkaa jo helpottaa ja huomenna sitten töihin. Pikkujäbä on välttänyt taudin ainakin toistaiseksi, toivottavasti ei tulekaan!!

Näillä raskausviikoilla mieli on alkanut pyöriä synnytyksessä. Melkein kaikki tarvittava on hankittu, mutta mitään ei ole vielä laitettu esille tai valmiiksi. Sata muuta asiaa on vielä tekemättä ennen lopullista valmistautumista vauvaan! Jotenkin vauvan syntymä muuttuu niin konkreettiseksi, kun kaiken laittaa valmiiksi, joten en ole uskaltanut mitään laittaa vaikka mieli tekisi! Täällä päätettiin kokeilla vielä talon myyntiä, josko unelmien koti toiselta paikkakuntaa sittenkin saataisiin. Aikamoista hullunmyllyä on siis tiedossa kun näiden työpäivien ja omien projektien sekä vauvan tulon valmistelun lisäksi pitää pitää koti koko ajan vimpan päälle. Noh, katsotaan kuinka meidän käy, en uskalla nyt yhtään innostua kun viimeksi tuli tiputtua korkealta ja kovaa vuoden vaihteen jälkeen. 

Raskaus on sujunut todella hyvin tähän asti. Harjoitussupparit ovat olleet kiusana, mutta muuten ei juuri mitään ainakaan keskiraskaudessa ja loppuraskauden alussa. Totta kai olo on välillä tukala ja liikkeet kuin hidastetusta elokuvasta ja pää ei aina toimi, mutta muuten kaikki on sujunut hyvin. Vaikka poikalupaus saatiin tästäkin raskaudesta, linea negraa ei vielä ainakaan näy. Käsien puutumista ei vielä myöskään ole, toivottavasti ei tässä raskaudessa tulekaan. Paino on noussut reippaasti, jopa enemmän kuin ensimmäisessä raskaudessa. Katsotaan, meneekö 80kg nyt rikki, pahoin kyllä pelkään! Ensi viikolla sitten taas neuvolaan!

Tänään mentiin iltapäivästä ulos pienen miehen kanssa. Eilen ei ollut toivoakaan, niin kamala oli olo! Laitettiin ekaa kertaa tänä kesänä tuo miniuima-allas ja voi vitsi miten jäbä nautti <3

Hääjuhliin valmistautumista

Tämä viikko oli pitkä kuin nälkävuosi. Olen töiden osalta ihan loppu. Odotan äitiyslomaa joka päivä, nyt jopa joka tunti. Supistuksia tulee jonkun verran ja stressaan kaikesta. Miten paljon on tekemättä ennen vauvan syntymää, mitä haluaisin tehdä ja valmistella. Olo on tukala ja väsynyt ja aamuisin tuntuu kun raahautuisin haudasta ylös. Ennen menin töihin seiskaan, nyt kahdeksan tuntuu tiukalta (työmatkani on noin tunnin mittainen). Mieli jaksaisi tehdä vaikka mitä, mutta keho on eri mieltä. Lisäksi masuasukki on alkanut runnomaan minua sisältä päin niin, että tuntuu että järki lähtee. En muista tällaista mylläystä esikoisen kohdalta! Hyvähän se on, että poika liikkuu, mutta voisi olla vähän hellävaraisempi! No, tästä en valita, olen kiitollinen siitä, että saan kantaa tätä lasta ja että voimme taas tulla vanhemmiksi, vaikka vaikeuksin meitä alkuun koeteltiinkin. 

Arki on ollut nykyisin aika moista selviytymistä. Ei mitään ekstraa, vaan suoriutumista. Tänään yllätin itseni valmistelemalla meille vähän paremman aterian sekä tekemällä jopa jälkkärit viikonlopun kunniaksi! Nyt ollaan menossa paljuun rentoutumaan ja sen jälkeen odottaa huomiseen hääjuhlaan valmistautuminen. Pitkästä aikaa aion valmistautua kunnolla; sheivailut, kynsien laitot, vartalon rasvaus, kantapaiden raspaus jne. Huomenna päästään siis pienimuotoisiin hääjuhliin, kun rakas veljeni menee vihdoin naimisiin!!! <3 Huomenna vielä ennen hääjuhlaa meinattiin mennä veljeni kotiin, johon he menevät vaimonsa kanssa yöksi, ja koristella koti hääparia varten. Tänään hankin sitä varten ruusuja, hierontaöljyä, suklaita, ruusuja ja kynttilöitä. Toivottavasti yllätys toimii ja hääpari on iloinen vaivannäöstä :)

Se on vihdoin täällä - leikkimökki!

Nyt vain maalauspuuhiin :) So happy! 

Inspiraatiota leikkimökkiin

Leikkimökin sisustusta on täällä mietitty jo aikalailla. Mökki ei tosin vielä ole kasassakaan ja kattotarpeetkin on vielä kaupassa :D Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö? Tässä teille kurkkaus suosikkeihini, pahoittelut, että kuvat on räpätty näyttökuvina Pinterestistä ja ovat siksi huonolaatuisia. Tänään olin kuitenkin ihan liian laiska tekemään kunnon linkkejä ;) Kuvissa näkyy lähde, mikäli joku haluaa tutustua kuviin tarkemmin! 

Tässä kuvassa minua viehättää tuo pikkupostilaatikko ja terassi, jolle saa pikkuisen tuolin nautiskelua varten! Muuten mökki on liian aikuismainen ja pelkistetty minun leikkimökkimakuuni. 

Tämä kuramattoidea on loistava! 

Tässä kuvassa pidän erivärisistä tuoleista! Valkea pöytä, seinä ja verhot rauhoittavat myös kivasti tunnelmaa. 

Tämä kuva on liian mustavalkoinen ja pelkistetty minun makuuni. Leikkimökissä saa olla väriä! 

Tässä kuvassa pidän noista laatikkohyllyistä. Ikeasta ainakin saisi noita:) Leikkikeittiö meille onkin jo hankittu, löysin muovisen keittiön nettikirpulta. 

Tällainen pitsimatto meidän leikkimökkiin on jo tilattu mintun värisenä (saas nöhdä raaskinko laittaa sitä leikkimökkiin vai jääkö se tulevaan vauvanhuoneeseen, joka sekin on muuten aloittamatta!!)

Tämä hengaritaulunripustusidea on veikeä :)

Jotenkin nuo renkaat viehättävät minua. Tuskin tulee toteutettua, mutta renkaat ovat jotenkin hienot minusta :)

Ampuuko jo vähän yli? Miehen mielestä leikkimökkiä ei pidä sisustaa. Ei sisustettu meidänkään lapsuudessa. Mutta jos leikkimökki on kuin karkki, niin kai sinne on houkuttelevampi mennä? :)

Irtiotto arjesta

Tämä päivä alkoi sokerirasituskokeella. Täytyy sanoa, ettei rv 29 sokerirasitus ollut yhtään niin paha kuin alkuraskauden sokerirasitus. Huomenna täytynee soitella neuvolaan ja kysyä tuloksia. 

Sokerirasituskokeen jälkeen suuntasin töihin ja töiden jälkeen odotti ihana vaihtelu arkeen; menimme valmiiseen ruokapöytään minun kotipaikalleni ja kaiken kruunasi rantasauna <3 Voi hitsi miten puulämmitteisessä rantasaunassa on ihan eri löyly ja ne maisemat! Käytiin myös vilvoittelemassa jalkoja järvessä ja pieni mies läträsi innoissaan 16 asteisessa vedessä! Uskomatonta miten lapsia ei palella vedessä! Koiratkin nauttivat kun saivat herkkuja, rapsutuksia ja liikuntaa, kun tutkivat innoissaan taas joka paikan :)

Ilta oli niin totaalisen erilainen kuin arki-illat yleensä. Tuntui, kuin olisi ollut viettämässä minivapaita. Kotona tulee koko ajan puuhasteltua jotakin ja aloilleen asetuttua vasta illalla. Siksi valmiiseen istuminen ja vain arki-illasta nauttiminen on totaalista luksusta! Vaarilasta saatiin mukaan leikkimökkiin pöytä ja tuolit, jotka minun täytyy vielä hioa ja maalata. Vein samalla matonkuteita mukanani ja toivon saavani pian valmiin maton leikkimökkiin :) Maanantaina vaari ystävineen tulee näillä näkymin rakentamaan leikkimökkiä meille. Toivottavasti ei sataisi!!

Nyt täällä köllötellään jalat kohti kattoa. Raskausajan turvotus (erityisesti jaloissa) on ihan hirveä :( Mukavaa keskiviikkoa!

Viimeisiä lomapäiviä viedään

Täällä ollaan oltu reissussa sunnuntaista lähtien. Nyt vietetään viimeistä yötä reissun päällä ja sitten palaillaan kotikonnuille. Maanantaina minulla alkaa arki ja työt ja pojat sen sijaan jatkavat lomailua vielä parisen viikkoa. Hitto, kun saataisiin olla koko porukka 3 viikkoa lomalla yhtä aikaa! Noh, elokuun lopussa jäädään sitten esikoispojan kanssa kaksin ennen pienimmän tulokkaan syntymää. :)

Reissu on ollut ihan huikea. Mitä isommaksi esikoinen kasvaa, sitä parempaa matkaseuraa hän on! 1v 7kk nauttii niin täysin rinnoin jokaisesta uudesta jutusta, että sitä riemua on käsittämättömän upeaa seurata vierestä. Ollaan reissattu koko perheenä, eli "sohvaeläimet" (tämän reissun lempinimi koirille) ovat olleet mukana. Kyllähän koirien mukana olo jonkin verran vaikuttaa reissusuunnitelmiin, mutta ollaan menty sellaisiin paikkoihin, että koiratkin ovat saaneet nauttia. Shoppailumatka tämä tosiaan ei ole ollut, mutta saimpa pikapikaa hoidettua tarvittavat lahjaostokset kesän juhliinkin, huh! 

Reissu aloitettiin suuntaamalla pariksi yöksi Kalajoelle. Siellä uitiin meressä, käytiin Jukuparkissa, sisäleikkipuistossa, syömässä, kävelyillä... 

Kalajoelta siirryttiin Ähtäriin hotelli Mesikämmeneen. Ähtärissä uintiin, syötiin, leikittiin ja tutustuttiin tietysti lukuisiin eläimiin sekä Ähtäri Zoon että uuden kotieläinpihan puolella. Pieni mies tykkäsi erityisesti lampaista ja niiden syöttämisestä. Muutenkin kotieläimet olivat pikkuisen mieleen enemmän kuin eläintarhan eläimet, sillä kotieläimiä sai silitellä ja syöttää ja niiden äänet olivat pienelle jo tuttuja. Upeita eläimiä eläintarhan puolella olivat erityisesti sudet, karhut ja lumileopardi. Satuttiin kierrokselle aika monen eläimen päiväuniaikaan, joten oli aika harmi, että eläimet olivat vetäytyneet lepäämään varjoihin. Reissun paras aamupala oli ehdottomasti Mesikämmenessä! Ähtärissä kokemisen arvoista on varmastikin flow park eli kiipeilypuisto, mutta näin raskaana jätin sen suosiolla väliin. Myös alle kaks vee on ehdottomasti liian pientä matkaseuraa tuonne. Mutta tulevaisuudessa sitten :)

Ähtäristä jatkettiin matkaa Peurunkaan. Vähän jännitin reissun loppuhuipennusta, sillä mielikuvana minulla oli, että tämä on mummojen ja ukkien paikka. Höpöhöpö -päin vastoin, täällä on porukkaa vauvasta vaariin! Hotelli ei ole ulkoasultaan kummoinen, mutta huoneet on remontoitu ja koira-asukkaat on hyvin huomioitu; terassilta pääsi hyvin käyttämään koirat ulkona ja muutenkin erillinen sisäänkäynti oli lähellä. Karvakamuja olikin huometovereina aika lailla. 

Meidän piti alunperin olla Peurungassa vain yksi yö, mutta koska paikka oli niin viihtyisä, jäimme vielä toiseksikin yöksi. Puuhaa nimittäin riittää! Kylpylä on todella viihtyisä, maisemat upeat (myös täällä, kuten muissakin kohteissa), lapsille tekemistä sisällä ja ulkona ja tämän päivän kohokohta oli ehdottomasti Hilarius Hiiren kylä! Suosittelen lämpimästi pikkumatkaajien vanhemmille :)