Hyvää vappua kaikille!

Tänään olen ollut taas ompelukoneen äärellä. Tällaista tällä kertaa eli tein korin tähän lahjaan, joka viedään lauantaina synttärikemuille. Kevään kunniaksi siis grillattavia lahjaksi ;)

Nyt oikein hyvää vappua kaikille, me juhlitaan vappua oman perheen kesken :)

Kirppareilla, kahvilla ja kaupoilla!

Tämä päivä on kulunut huuurjan nopsaan. Lähdettiin kiertämään lapsuudenystäväni kanssa kirpputoreja siinä toivossa, että löydettäisiin meikkipöytään sopiva tuoli. Ja niinpä sopiva tuoli löytyi, nimittäin 50-luvun meikkipöydän tuoli. Nyt vaan tuolia kunnostamaan!

Käytiin kirppariostosten jälkeen Kuopion Mummola-kahvilassa. Oikein viihtyisä paikka! :) Poikakin nautti olostaan :)

Iltapäivällä suunnattiin vielä vapun ruokaostoksille ja sitten käytiin tapettikaupoilla. Niistä myöhemmin :)

Nyt lähdetään nauttimaan ihanasta säästä ulos pojan kanssa. Palataan sisustusjuttuihin myöhemmin!

Ompelupöytä

Saanko esitellä: uusin projektini, ompelupöydän kunnostamisen! 

Teen pienen ompeluateljeen ja tämän vanhan äitini meikkipöydän sain isältäni ompeluateljeetani varten. Laitan teille myöhemmin kuvia siitä, miltä vierashuoneen nurkkaus näyttää nyt ja miltä, kun ompeluateljee on valmis :) Jostakin pitää vielä metsästää tuoli, joka sopii tuohon kokonaisuuteen :)

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa ja hyvää tulevaa viikkoa!

Kuinkas kävikään - baari-illasta

Eilen käytiin odotetulla ja pelätyllä baarireissulla. No, millaista se sitten oikein oli? 

Illan aikana olin jo moneen otteeseen sitä mieltä, että minä en lähde. Minua puhuttiin ympäri ja muistutettiin, että ainahan sitä pääsee takaisin ;) Skumppalasin otin puoli kymmeneltä ja niitä ehdin muutaman kumota, ennen kuin viimein lähdimme kohti keskustaa. Ajomatkalla päässäni vilisi ajatuksia; entä jos en ikävöikään poikaa? Entä, jos minulla onkin superhauskaa? Olenko nyt huono äiti? 

Kun kyytimme viimein saapui kaupunkiin, olin valmis lähtemään samalla kyydillä takaisin. Käydään nyt kuitenkin yhdet juomassa, kun tänne asti tultiin, sovittiin. 

Baariin siis sisään ekaa kertaa puoleentoista vuoteen. Saman tien vasten kasvoja iski henkinen paha olo: minun ei kuulu olla täällä. Yhdet otettiin, mutta omani jäi juomatta: imetys pyöri mielessä. Sisälläni huusi ääni: minun ei kuulu olla täällä, minua tarvitaan muualla. Koko baarimaailma tuntui vieraalta: humalaisia ihmisiä, musiikki kovalla, hirveää tönimistä ja kamala haju, lasinsiruja joka puolella.. Kun mies sai omansa ja minun juomani kumottua, lähdettiin kotia kohti. Sisällä baarissa oltiin puoli tuntia. 

Kotimatkalla taksikuski ei ymmärtänyt yhtään, miten lapsesta voi olla niin vaikeaa olla erossa, kun on lapsenvahdit ja kaikki valmiina. En tiedä itsekään, miten se voi olla niin vaikeaa. Vielä ei ole sen aika. Ennen tuli oltua baarissa joka viikonloppu, useimmiten kahtena päivänä peräkkäin. Nyt tuntui, että niistä ajoista on valovuosi; ei pienen lapsen vanhempien kuulu olla baarissa, poissa pikkuisen luota. 

Kotona pieni mies oli herännyt. Hän oli ollut tavoilleen uskollisesti syömälakossa, kun hoitaja oli yrittänyt syöttää, vaikka nälkä toisella oli varmasti ollut! Voi sitä hymyn määrää, kun pääsin vihdoin pojan luo. Vaikka en ollut juonut itse kuin muutaman kuoharilasin, en uskaltanut vielä imettää. Äitiä lähellä ollessa pullo kuitenkin kelpasi hyvin. Nukkumaan ruvettiin koko perhe lähekkäin ja tissille päästiin vihdoin asmuyöstä. <3 Maitoakin riitti hyvin. 

Vaikka baarikokemus ei olisi henkisesti juuri huonompi voinut olla (vaikka seura olikin siis mitä parhainta), olen iloinen, että lähdimme kuitenkin käymään mieheni kanssa. Mielessä on nimittäin pyörinyt, että baariin pitäisi ehtiä käymään ennenkuin jos toinen lapsi tärppää, sillä muuten baarielämään tulee melkein kolmen vuoden tauko. Tämä kokemus oli varsin opettavainen, sillä ensinnäkin, nyt tiedän, että baariin ei tarvitse todellakaan enää lähteä. Se ei ole meidän juttumme tässä elämänvaiheessa. Tissittelyt pitää olla loppu ja hoitokertoja enemmän alla. Ja fiilis, se pitää olla kohdillaan. Se ei synny väkisin, kuten yritin koko illan. Toiseksi, opimme mieheni kanssa, että harvat hoitokerrat kannattaa ehdottomasti satsata treffi-iltoihin; elokuviin, syömässä käymiseen, yhteisiin harrastuksiin. Ei todellakaan baareiluun. 

Olen kiitollinen, että minulla on ihanan pojan ohella tuollainen ihana mies, joka ymmärtää minua. Ymmärtää, että minun paikkani on nyt pojan luona ja että en voi nauttia olostani, mikäli olen baarin takia pois pojan luota <3 Se on äärimmäisen tärkeää, että tämän kokemuksen voi jakaa oman kumppanin kanssa. 

Tällainen oli siis meidän ensikosketus baarielämään pojan syntymän jälkeen :D Ihan heti ei siis olla enää baariin menossa!

Tänään illalla 1,5v tauon jälkeen RIMPSALLE!

Kyllä! Tänään ollaan lähdössä isin ja pojan serkun kanssa rimpsalle! Ööö... Melkein 1,5v tauon jälkeen! Jännittää, pelottaa, ahdistaa ja olen innostunut! Tunteet ovat siis hyvin ristiriitaiset. Poika ei ole ollut kuin kerran 4h hoidossa ja nyt sitten toista kertaa. Pojan kummit tulevat tähän meille syömään ja saunomaan ja jäävät vahtimaan poikaa. Poika laitetaan itse nukkumaan, joten ihannetapauksessa poika ei edes tiedä, että ollaan käyty jossakin TAI sitten tulee hirveä huuto, kun uni-itkuissa lohduttamassa ei ole äiti ja tissi. Saa nähdä, kauan maltan olla poissa :)

Huomenissa kerron teille, miten kaikki lopulta meni. Hauskaa lauantaita! 

O-ou, meillä pärryytetään!

Sotkeminen on alkanut. Toden teolla. Nyt jo. Siis voi hyvää päivää! 

Pieni mies on siis todellakin keksinyt pärryyttämisen! Ei siinä vielä mitään, että räkä lentää ympäriinsä ja että röhönaurua seuraa päälle, mutta pakkoko sitä on pärryyttää AINA kun suu on täynnä ruokaa. Mitä enemmän ruokaa suussa, sitä isompi pärinä, komeampi kaari ja paskasempi nauru päälle. Sana EI on vielä ihan hepreaa. 

Ruokailuepisodista ei siis meillä enää selvitä ilman, että paria metriä lähempänä oleskelevien vaatteet menevät pyykkiin ja että koko tienoo pestään syönnin jälkeen. Toistaiseksi siivousvälineeksi riittää rätti, mutta kohta kun puurot alotetaan, niin täytynee kaivella esille taltta. Eilenkin tämä mamma lähti kaupungille tukka parsakaalissa. Not nice. 

No, käsittääkseni tämä on vaihe, joka menee ohi. Tuon sotkemisen kanssa taidetaan joutua sen sijaan elämään vähän pidempään... Huoh. 

Hyvää viikonloppua teille, kaikista pärinöistä huolimatta ;)

Ompeluateljee

Olen hurahtanut korviani myöten ompelemiseen!! Tässä tuloksia, osa vielä työnalla :)

Suunnitteilla on vierashuoneeseen oma ompeluateljee, jotta innostus säilyisi ja saisin tuon koneen pois tuosta ruokapöydältä :/ Täytyy ensi viikolla koluta kirppareita, josko sieltä löytyisi joku halpa kunnostettava pöytä minun tarpeisiini :)

Meillä asuu pieni poika :)

Poika täyttää ensi viikolla 6kk. Aika on hurahtanut hurjan nopeaan. Pikkuvauva-aika on kyllä käsittämättömän lyhyt. 

Pojan kehitystä seuratessa ei voi todeta kuin että kehitys on hurrjaaa. Poika on täysillä mukana kaikessa mitä tehdään. Esimerkiksi: sunnuntaina haravoinnin päätteeksi juoksutettiin koiria meidän pihalla. Koirat tykkäävät, kun niiden kanssa touhuaa ja niitä leikittää, joten ne juoksevat hulluna pihaa ympäriinsä. Pieni mies oli siinä vaiheessa jo heräillyt ja seuraili muun perheen touhuja sylistäni. Me naureskeltiin koirien touhuille ja samassa kuului röhönaurua myös pikkumiehen suusta! Meistä vanhemmista kumpikaan ei ajatellut, että pikkumies olisi niin "mukana" touhuissa kuin hän oli. 

Syöttötuoliin siirtymisen ohella kehitysharppauksista kertoo se, että ukkeli kääntyilee tarmokkaasti aina kun vain mahdollista. Selällään ollaan siis ainoastaan nukkuessa ja ympäri käännytään heti, kun simmut on auki. Omassa pinnasängyssäänkin ukkeli siis kääntyy vatsalleen heti herättyä. 

Myös tavarat saavat nyt kyytiä. Eilen herra oli heittänyt itkuhälyttimen pois sängystään, kun saunomisen ajaksi se sinne viriteltiin. Häntä ei siis noin vain salakuunnellakaan. ;)

Jännää, miten nopeasti kasvu tapahtuukin :)

 

Tänään siirryttiin syöttötuoliin

Tänään kokeiltiin ekaa kertaa istumista syöttötuolissa. 5kk neuvolasta saatiin lupa alkaa istuttamaan poikaa ja pikkuhiljaa on harjoteltukin istumista: ensin pehmeällä ja tänään ekaa kertaa tosiaan syöttötuolissa. Tuntui todella oudolta, kun pieni mies istui pöydän päässä. Meidän pikkuvauva on jo iso mies! :) Nyt päästäänkin ruokailemaan koko perhe saman pöydän ääressä!

Tältä meno siis näytti! Pikkuherran naama näytti todellakin siltä, että pojat yhdessä söi mustikkaa :)

Ja lopputulos näytti tältä ;)

Yhteistyö Raskauskeijun kanssa - sisältää tarjouksen :)

Blogini tekee jatkossa yhteistyötä Raskauskeijun kanssa! Raskauskeiju.fi on kotimainen verkkokauppa, joka on erikoistunut äitiys-, odotusajan sekä lastentarvikkeiden verkkokauppaan. Verkkokaupasta saa siis kaikkea tarpeellista elämän ainutlaatuisiin hetkiin. Kuten jo mainitsinkin, verkkokauppa on täysin suomalainen ja sillä on lisäksi vahva kosketuspinta aina perheensuunnitelusta lapsiperheen arkeen asti; verkkokauppaa nimittäin pyörittää kolmen lapsen äiti.

Raskauskeijun verkkosivuilta löytyy hyödyllisten ja edullisten tarvikkeiden lisäksi myös paljon tietoa liittyen raskautumiseen. Sivusto on suunniteltu niin, että siellä on helppo navigoida: raskautuminen, odotusaika, vauva-arki,  äitien ja lasten vaatetus, kirjallisuus ja lahjaideat on jaettu selkeisiin omiin kategorioihinsa. Monipuolisuutensa ansiosta Raskauskeiju ei ole vain äidin ja isän verkkokauppa, vaan sieltä löytyy paljon hyödyllistä myös esimerkiksi kummeille tai vauvakutsuja suunnitteleville. Mikä olisikaan mukavampi yllätys vauvakutsuille kuin Poika vai Tyttö -kotitesti taikka MasuMitta. :)

Kun oma odotusaikani alkoi puolitoista vuotta sitten, mieheni löysi Raskauskeijun verkkokaupan. Selkeän rakenteensa, monipuolisten tuotteidensa sekä takuuvarmasti nopean toimistuksensa ansiosta mieheni tykästyi jo ennen minua Raskauskeijun sivuihin. Erilaisten raskauteen liittyvien tarvikkeiden ja "vempainten" ansiosta myös mieheni pystyi olemaan voimakkaasti osana odotusaikaamme. Raskauskeijusta tilaamamme Kotidoppler- laitteen avulla mieheni ja minä pystyimme kuuntelemaan pienokaisen sydämensykkeitä ja tallennettuja sydänäänipätkiä tuli soitettua myös odotuksessa mukana olleille isovanhemmille. Raskauskeijusta tilattu Bola-koru oli mieheni tapa kertoa odottavansa pienokaistamme vähintään yhtä paljon kuin minä. Nyt Bola-koru on sekä muistona raskausajasta että tuttuna äänenä pojallemme. Meillä on siis ainoastaan positiivisisia kokemuksia Raskauskeijun verkkokaupasta.

Tilasimme edellisessä raskaudessa myös raskaustestejä Raskauskeijun kautta. Testit ovat apteekin testejä edullisempia ja verkkosivuilla on jatkuvasti tarjouksia joita kannattaa hyödyntää. Nyt ovulaatiotestitilauksiin saa 2 kpl raskaustestiliuskoja kaupanpäälle sekä tarjouskoodilla AURINKO kaikista yli 10 EUR testiostoksista -1 EUR alennusta.

Tilaustaan pohtiville vinkiksi, että Raskauskeiju toimittaa aina tilatut tuotteet "huomaamattomissa" kirjekuorissa tai paketeissa. Uteliaiden naapureiden takia ei siis tarvitse pelätä, että tuotteet toimitettaisiin vauva-aiheisissa ällömakeissa paketeissa. Raskaustestitkin tulevat tavallisessa kirjekuoressa, josta ei voi tunnistaa kuoren sisältöä. Rohkeasti siis vain tilailemaan :)

Kuten blogini lukijat tietävätkin, meillä on haaveissa toinen raskaus. Raskauskeiju on haaveessamme mukana ja blogini lukijoina pääsettekin seuraamaan aitiopaikalta erilaisten tuotteiden testausta :)

Aurinkoista maanantaita kaikille ja nyt kipin kapin Raskauskeiju.fi - sivuille ! 

HR:n haasteet - viikonloppu työhaastatteluja täynnä

Kuten blogiani seuranneet lukijat tietävät, toimin työkseni henkilöstöhallinnon parissa. Vaikka olen äitiyslomalla, olen jonkun verran työskennellyt viikonloppuisin, kun mies on pojan kanssa. Nyt edessä on rekryprosessi, sillä työyhteisömme jää ensi viikon jälkeen yhtä tekijää vaille. Viikonloppuna edessä on siis haastatteluja. 

Työhaastattelut ovat olennainen osa rekrytointiprosessia; mutta eivät suinkaan sen ainut osa. Rekrytointiprosessi alkaa, kun organisaatiossa tunnistetaan tarve lisätyövoimalle. Olipa kyse sitten lisäkäsiparin etsinnästä tai täysin uuden toimen perustamisesta organisaatioon, rekryprosessin alussa täytyy tehdä tiettyjä linjauksia: mitä oikein etsitään? Tämä voi ohjata haastattelujen järjestämistä, jolloin tietynlaiset henkilöt valikoituvat haastatteluun tai toisaalta täsmentyä vasta, kun sopivia hakijoita on hetkinen jo kartoitettu, jolloin valintaa tehdään sen perusteella, millaisia hakijoita on tarjolla.  Monesti haastatteluihin valikoituu erityyppisiä ihmisiä, jolloin täytyy tehdä valintoja sen suhteen, millainen henkilö lopulta ollaan palkkaamassa. Se, miten henkilö sopii jo olemassa olevaan työyhteisöön, painaa myös vaakakupissa. 

Haastattelut ovat tärkeässä osassa rekryprosessia. Haastattelujen jälkeen tehdään yhteenvetoa ja järjestetään mahdollisesti toinen hakukierros ja/tai psykologiset testit. Näiden jälkeen haastattelujen antia summataan yhteen ja tehdään valinta, joka yleensä johtaa henkilön palkkaamiseen ja perehdyttämiseen. Hakijoille myös ilmoitetaan rekrytointiprosessin etenemisestä.

Mihin haastatteluissa kiinnitetään huomiota? Mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä? Nämä kysymykset pyörivät usein hakijoiden mielissä. 

Rekrytoinnissa kiinnitetään usein huomiota siihen, millainen tyyppi on kyseessä. Vaikka ammattiosaaminen ei yltäisi täysiin pisteisiin, asenteella voi korvata ison osan - ei tietysti kaikkea. Silti aina kannattaa kuitenkin olla oma itsensä: oma todellinen minä paljastuu kuitenkin jossakin vaiheessa. Siispä on turha vakuuttaa olevansa oma-aloitteinen työntekijä, jos vielä vuoden jälkeenkin tarvitsee jonkun osoittamaan jatkuvasti uusia työtehtäviä vaihteluksi toimettomana seisoskelulle. 

Myöskään itsensä kuvaileminen ammattilaiseksi ei useinkaan kannata. Hakemus, jossa 21-vuotias ammattilainen hakee työtä, joutuu yleensä suoraan roskakoriin. Todellinen ammattilainen tietää oman arvonsa, mutta ei mainosta itseään. 

Hakemuksia kirjoittaessa kannattaa kiinnittää huomiota kirjoitusasuun ja oikeinkirjoitukseen. Hakemustaan ei kannata kirjoituttaa toisella, sillä se usein paljastuu ajan kanssa. Silti oikolukeminen on usein paikallaan. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että haastattelijan sekä organisaation nimi ja haettava työtehtävä on kirjoitettu oikein. 

Työhaastatteluun kannattaa aina valmistautua huolella. Etukäteenhän haastattelukysymyksiä ei voi tietää, mutta kannattaa silti itsekseen käydä läpi omia tavoitteita, onnistumisia ja epäonnistumisia, vahvuuksia ja kehitettäviä puolia. Näitä usein kysytään haastatteluissa, sillä työnantaja koittaa selvittää, onko hakija juuri sopiva henkilö heidän organisaatioonsa. Haastatteluun kannattaa muutenkin satsata, sillä lyhyessä haastatteluhetkessä työnantaja pyrkii muodostamaan kuvan siitä, millainen henkilö ja ennenkaikkea työntekijä hakija oikein on. 

Hakuprosessissa kannattaa myös olla alusta asti itselleen ja työnantajalle rehellinen: koituuko työmatka tai etätyömahdollisuus jossakin vaiheessa ongelmaksi tai vastaako palkkaus omaa ammattiosaamista. On turha kurotella kuuta taivaalta, mutta realistinen sen sijaan pitää olla. 

Rekrytointiprosessi on aina monimutkainen ja jännittävä prosessi. Parhaimmillaan prosessi onnistuu loistavasti, jolloin sekä organisaatio että työntekijä ovat tyytyväisiä löydettyään toisensa. Pahimmillaan molemmat joutuvat pettymään, jolloin palaa sekä aikaa että rahaa. Rekrytointi on aina kahden kauppa: työntekijän on löydettävä hänen arvoihinsa, tavoitteisiinsa ja muuhun elämäänsä yhteensopiva työpaikka ja vastaavasti organisaation on löydettävä luotettava ja tuottava toimija yhteisöönsä. 

Ompeluintoilusta!

En ole koskaan ollut käsityöihmisiä. En erota neulomista ja virkkaamista toisistaan. Virkkuukoukku tai neulontapuikko, molemmat minulle täysin vieraita kapistuksia. 

Onpelukoneen sain isältäni joululahjaksi kuusitoistavuotiaana. Kokeilin konetta ensimmäisen kerran, kun koneelle tuli ensimmäinen kymppi ikävuosia täyteen. Kun konekammo oli voitettu ja pari koristetyynyä ommeltu, ompelin verhot. Verhojen jälkeen tein uudet päälliset vanhoihin raheihin ja sitten päälliset terassin sohvaan. Vauvan synnyttyä vaunuverhot ja nyt sitten jumpsuit ja jumppiksen jämäpaloista housut. 

Säästin - tein itse -sananlasku ei päde ompeluun, sillä nykyään kankaat ja ompelutarvikkeet ovat todella kalliita. Omaksi iloksi ja harrastukseksi näitä on kuitenkin kiva puuhata. :) Tässä siis ompeluinnostuksen saldoa!

Jumppiksen hihat ja lahkeet on tarkoituksella jätetty pitkiksi, jotta käyttöikä pitenisi :)

Housuista tuli aikaslailla slim fitit, kun jämäkangasta ei ollut kertakaikkiaan enempää! Haaremihousut tai sammakkohousut voisivat olla seuraavaksi työn alla!

Tällaista tällä kertaa :)

Puuhaa lapselle - kiipeilyteline

Tiedetään, meillä poika on vasta 5kk - pikkaisen siis ollaan ajoissa tämän asian kanssa liikenteessä.

Kuva täältä.

MUTTA: saamme kiipeilytelineen maksutta; veljeni osti tovi sitten vanhan talon, jota hän kunnostaa ja pihassa on kiipeilyteline. Veljeni lapset ovat jo niin isoja, ettei hän enää tarvitse kiipeilytelinettä. Niimpä hän eilen näytti telineen minulle ja kysyi, haluaisinko ottaa sen meille uuteen kotiin. Ja minähän sanoin, että kyllä! :) Harmittaa, että puhelimeni jäi parkkipaikalla olleeseen autoon, joten en saanut kuvaa telineestä teille räpättyä. No, laitan sen kyllä, viimeistään kun teline on pihassa :D

Kuva täältä.

Meille tulevassa telineessä on liukumäki, ratti, kiipeilyseinä ja paljon muutakin touhua pikkuiselle. Teline ei ole priimakunnossa, mutta ei myöskään millään tavoin vahingoittunut, mädäntynyt tms. Vaatii siis ainoastaan pintojen siistimistä. Nyt täytyy ottaa selvää, kuinka muoviosat kunnostetaan niin, että ne ovat lapsille turvallisia; mitään tehotököttejä en siis tahdo käyttää. Puuosat voisi käsitellä homeenestoaineella ja puuöljyllä ja muoviosiin täytyy löytää jokin oma tehoaine, joka on hellävarainen. Kun teline puretaan, nähdään, millä tavoin se on ollut kiinni maassa: onko se valettu betoniin, vai onko telineessä jonkinlaiset turva-ankkurit, joilla se saadaan ankkuroitua tukevasti ja turvallisesti maahan. Turvahiekkaa telineen alle tulee sijoittaa, vähän sijoituspaikasta riippuen tietysti.

Nyt täytyykin siis miettiä, mihin kohtaan teline meillä pihassa sijoitetaan. Telineen tulisi olla sellaisessa kohtaa, että on helppo itsekin touhuilla vieressä, kun lapsi leikkii telineessä. Myöhemmin myös hiekkalaatikon tulisi olla helposti sijoitettavissa telineen viereen. Pihasta täytyisi siis etsiä alue, josta tehtäisiin ikään kuin leikkinurkkaus.

Tässä hienossa "ilmakuvassa" hahmottuu meidän piha ylhäältä käsin. Vaihtoehdot 1-4, joihin telineen voisi sijoittaa, olen merkinnyt kuvaan. Käydään kohta tarkemmin kuvatasolla läpi, mihin teline siis tulisi. Kuvassa näkyy suunnitteilla oleva puuvaja sekä porealtaan paikka katkoviivoin.

Eli sitten tosiaan ne vaihtoehdot. Siniset nuolet kuvastavat mahdollisia kiipeilytelineen sijoituspaikkoja. Listasin myös plussat ja miinukset kustakin sijoituspaikasta.

1. Tässä ensimmäisessä kuvassa etualalle, eli autotallin ja talon väliin.
+ käyttämätön nurmikkoalue, jota ei tarvita muuhun
- heti näkyvillä, kun tullaan pihaan

2. Tässä ensimmäisessä kuvassa taka-alalle, eli sisäänkäynnin yhteyteen.
+ käyttämätön alue pihasta, jota ei tarvita muuhun
- sisäänkäynnin yhteydessä

3. Talon sivustalle, terassin viereen vasemmalle.
+ terassin viereen, jolloin touhuilua voi seurata terassilta
+ käyttämätön kaistale tuossa sivussa. Sora vaihtuu tuossa viivan kohdalla nurmikoksi.

Kolmas sijoitusvaihtoehto näkyy siis takapihalle tällaisena. Poreallasta ollaan suunniteltu tuohon terassin jatkoksi. Kuva otettu kallioilta.

4. Neljäs vaihtoehto on pihan toisen sivun perällä. 
+ käyttämätön alue
+ nähtävissä terassilta
+ ei ole sisäänkäynnin yhteydessä
- maa viettää jyrkästi sivulle (tuija-aita tehty eteen)
- mies haluaisi tähän golf-harjottelualueen itselleen

Tässä alhaalla olevassa näkyy siis kuva, jossa leikkipaikan sijoitusvaihtoehdot 2 ja 4. Eli joko tuohon talon edustalle tai sitten ihan taka-alalle.

Näillä ideoilla täytyy siis lähteä tätä ajatusta työstämään. Jos teille tulee muitakin ideoita, niin saa vinkata mielellään :)

Mukavaa keskiviikkoa!

Hemmotteluhetki itselle

.. Jäätelön parissa :) Aino jäätelöperheen uutuus metsämarjan lumo, suklaahippukeksiä ja mustikoita. Taivaallista! <3

Haravan varressa!

Viimeksi, kun olin haravan varressa, oli olo aika tukala! Tuolloin laskettu aika oli aika lähellä; tuon hetkisiä tunnelmia voit käydä kurkkaamassa täältä. 

Lumet alkavat pikkuhiljaa sulaa myös näillä leveysasteilla, joten ulkona odottaa aikamoinen työleiri. Itsepähän olen ison pihan halunnut ;) Näin keväisin vähän ketuttaa, mutta saahan suuresta pihasta kesällä sitten nauttiakin :) Parituntinen tänään tuli pihassa haravoitua. Tuloksina neljä rakkoa, pari hiertymää ja murto-osa pihoista käyty haravalla läpi. ;) 

Nyt pihat näyttävät tältä; aika paljon vielä lunta meillä :) Jospa pian tulisi kesä!

Vauvalle soseita, koirille barffia!

Meillä ei suosita juurikaan eineksiä; teen ruoat alusta loppuun aina itse. Eineksinä ostan oikeastaan ainoastaan pinaattilettuja, maksalaatikkoa ja silloin tällöin lihapullia (niin ja ah-niin-kauheita-mutta-silti-niin-loistavia-pakastepizzoja). Muuten einekset ovat meillä käytännössä koskemattomia, sillä pidän niitä lähtökohtaisesti epäterveellisinä, mauttomina ja kalliinakin.

Samoista syistä meillä myös barffataan, joskaan ei aivan sanan varsinaisessa muodossa; koirien BARF-ruoka (Biologically Appropriate Raw Food tai Bones and Raw Food) ei meillä sisällä juurikaan luita. Luut ovat koirien kesäherkkuja ja niitä nautitaan ainoastaan ulkosalla. Talvella luita ei tule juurikaan annettua, sillä ei tule itse oltua ulkona vahtimassa koirien luiden syöntiä. Maalla kun asutaan, ei 2,5kg ja 4kg koiriamme voi jättää veristen luiden kanssa pihalle vahtimatta. Nou, nou. Anyway, barf-ravinto koostuu meillä siis riisistä, leseistä, vihanneksista, lihasta, kanasta ja silloin tällöin sisäelimistä. Teen ison satsin ruokaa kerralla ja pakastan ruoan yhtenä annospussina, jossa on siis samassa molempien koirien päivän ruoka-annos. Koirien kuivaruokanappuloita koiramme saavat lisänä, jotta tarvittavat vitamiinit tulee varmasti saatua. Lienee turhaa antaa nappulaa lisäksi, mutta tämä systeemi on ollut toimiva. Lohiöljyä yritin lisätä koirien ruokavalioon, mutta koirien mahat eivät sitä sietäneet. En tiedä barffattaisiinko meillä, jos kahdenjapuolen sekä neljän kilon sijaan meillä asuikin kaksi kuuskytkiloista karvaturria. Barffauksesta lisätietoa saa mm. täältä. 

Koska itse syödään kotiruokaa ja koiratkin saavat BARF-ruokaa, on tuntunut luonnolliselta, että teen pojalle myös itse ruoat. Tuntuisihan se hassulta antaa pojalle Bonaa purkista ja syöttää jopa koirille tuoreruokaa! Pojalle olen pakastanut sekä jääpalarasioissa että pienissä pakasterasioissa soseina mm. maissia, kukkakaalia, parsakaalia, perunaa, porkkanaa, päärynää ja bataattia. Ruoan teko on helppoa, nopeaa, edullista sekä tietty myös terveellistä. 

En ole periaatteesta purkkiruokia vastaan tai ajattele, että vanhemmuus olisi jotenkin siitä kiinni saako tuoretta vaiko ei, mutta meillä tuoreruoka on ollut toimiva juttu. Piltti tai Bona vastainen en ole; nyttenkin viikonloppna hedelmä- ja marjasoseet otettiin purkista. Osa tuotteista on mielestäni hyviä, osa taas täysin myös tehtävissä itse. 

Suosittelen kokeilemaan tuoreruokia, jos ne eivät vielä ole tuttuja juttuja :)

Viikonlopun touhuja

Tämä viikonloppu on hurahtanut todella nopeaan! Perjantaina kävin uuden tuttavani kanssa sushilla ensi kertaa elämässäni. Täytyy sanoa, ettei sushi ole minua varten. Mutta, kokeiltu on.

Perjantaina oltiin illasta ihan vain kotosalla perheen kesken; minä ompelin ja mies oli omilla hommillaan autotallilla. Kerron ompeluinnostuksestani lisää myöhemmin :) Illan hemmotteluun kuului viiniä ja suklaata - mmm, mikä ihana makuyhdistelmä!

Lauantai toi ihanan sään tullessaan. Meillä sään lämpenemisen huomaa heti: TV ei ole auki, kuin vasta todella myöhään illalla, sillä päivät kuluvat pihalla touhuillen. Ohjelmistoon kuului mm. maalailua. Lauantaina käytiin myös pojan isovanhempien kanssa nepalilaisessa ravintolassa syömässä. Suosittelen lämpimästi! Hyvää ruokaa, siistit tilat ja ystävällinen henkilökunta tuolla Mount Sherpassa. 

Sunnuntai olikin vieraspäivä. Lounaalle meille tuli veljenpoikani ja minä kokkasin naudanpaistia ja pinaattipastaa. Lounaan jälkeen suunnattiin mummolaan. Mummolan jälkeen leikiteltiin ajatuksella, josko rakennettaisiin synnyinseudullemme ja käytiin ajelemassa tonttivaihtoehtoja. Jos nyt ei vielä sentään kuitenkaan - ajatuksellahan saa kuitenkin leikkiä. 

Tontintutkiskelureissulta suunnattiin pojan kummien luokse. Kun vielä ei oltu herkuteltukaan, herkuteltiin kylässä vielä vähän lisää. Ja illalla vielä McFeast hampurilainen pudonneen painon kunniaksi :'D Mitähän ne fitnessgurut tällaisesta taktiikasta sanoisivat? :') :') :') Aika vähän ruoanlaittoa mahtui tähän viikonloppuun siis ja paljon ulkona syömistä. Uusia makuelämyksiä siis koko poppoolle, nimittäin poikakin sai maistaa uusia makuja: marja- ja hedelmäsoseita sekä kukka- ja parsakaalia. Hyvin maistuivat :)

Ensimmäinen vaaratilanne

Olemme kokeilleet sormiruokailua nyt jonkun aikaa. Tutuksi ovat tulleet kurkku, porkkana, omena ja päärynä. Omenan ja päärynän kanssa olemme olleet aika varovaisia - ne kun ovat pehmeimmät meillä paloina kokeilluista hedelmistä ja kasviksista. No, tänään se sitten sattui: palanen irtosi päärynästä ja juuttui pojan kurkkuun. Näin kaikki meni.

Poika söi isänsä sylissä päärynää. Minä surffailin vieressä kännykällä. Kohta isi rupesi ihmettelemään ääneen: mitä nyt tapahtuu, kun poika alkoi huitoa. Tajusin heti, mistä oli kyse! Nousin ylös, koppasin pojan syliini ja taputin selkään. Palanen irtosi heti ja tippui lattialle. Säikähdimme koko poppoo toden teolla. Sovimme, ettei enää anneta noin pehmeitä sormiruokia, vaikka kuinka olisi kiva, että poika saisi maistella eri makuja.

Olen miettinyt monesti, että miten mahdollisesti reagoin tällaiseen tilanteeseen. Olen pelännyt, että menen lukkoon, enkä osaa toimia. Niin onkin käynyt, kun olen sivusta seurannut muiden lapsille tapahtuneita tukehtumisvaaratilanteita. Noissa tilanteissa olen lamaantunut täysin ja mennyt paniikkiin. Nyt, kun kyseessä oli oma poika, reaktiot tulivat automaattisesti: en epäröinyt tai miettinyt hetkeäkään miten toimia. Reaktiot olivat luonnollisia ja ajatukset tulivat mukaan vasta, kun tilanne raukesi. Samoin pelko tuli mukaan vasta, kun tilanne oli jo ohi. Se onkin hyvä, sillä pelko lamaannuttaa ja estää siten toimimasta. 

Tällainen sunnuntai-illan sattumus siis meillä. Onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä koko konkkaronkka. 

Käärmeiden häätäminen

Mies ei ole uskoa korviaan, että minä panikoin tällä tavoin käärmeiden vuoksi. Kyllä, panikoin todella, sillä meillä on kaksi pientä koiraa ja vauva. Naapurin rouva vahvisti "käärmenaisen" tarinat; täällä todella on niiin paljon käärmeitä. Mikä siis avuksi? Muutto tai sovussa eläminen. Kokeillaan jälkimmäistä.

Mökki.net -sivusto kertoo käärmeiden häätämiseksi seuraavat vinkit: 

1. Pihalla tömisteleminen - pelon tuottaminen

2. Pihan pitäminen siistinä - ei piilopaikkoja

3. Siirtäminen tai tappaminen

4. Kissan hankkiminen - syö käärmeiden ravinnon

5. Etikan levittäminen - haju inhottaa käärmeitä

6. Siilit lemmikeiksi - eivät mahdu samalle tontille

7. Tuhkan levittäminen - haju inhottaa käärmeitä

8. Muurahaiskeko - sama juttu kun siilien kanssa. 

Nämä vinkit aion kyllä ottaa käyttöön, jospa se sopu siitä syntyisi :)

Käärmeissään

Lenkki-into loppui eilen kuin seinään. Tapasin nimittäin lenkillä naisen, joka sai minut kauhusta kankeaksi.

Nainen kertoi asuneensa asuinalueellamme neljätoista vuotta. Hän on kova lenkkeilemään koiransa kanssa. Hän kertoi, että se alue, jolla aina lenkkeilemme, kuhisee käärmeitä. Käärmeet nousevat pientareelle paistattelemaan auringossa ja tulevat kävelytielle astikin. Joka kesä tuolla reitillä on kymmeniä käärmeitä. Musta iso kyy oli ollut esimerkiksi viime kesänä kilometrin päässä kotoamme. 

Lenkkeilijän kertoman ohella, viime kesänä naapurimme kertoi heidän kissansa leikkineen käärmeellä heidän pihassaan, siis muutaman sadan metrin päässä kotoamme. 

Kiiruhdin lenkiltä paniikissa kotiin. Tänään en uskaltanut lähteä yksin koirien ja vauva kanssa lenkille. Pelkään hulluna käärmeitä. En tiennyt, että tällä alueella on niitä niiin paljon. Yhtäkkiä tuntuu, että ympäristö on vaarallinen ja minua pelottaa: vauvan ja koirien puolesta. 

Miehen mielestä ylireagoin. Hän tokaisi karrikoiden, että käärmenainen kertoi minulle vähän satuja ja minä uskon jokasanan. En voi kuitenkaan sille mitään, että nyt pelottaa. 

Kurkkua ja hyppykiikkua - päivän parhaat kuvina

Herra nauttii kurkun syönnistä..

Ja koirat kärkkyy vierellä :D

Päivän kohokohta oli tyttövieraan jälkeen ehdottomasti hyppykiikku, johon poju pääsi nyt ekaa kertaa 5kk iässä! Voi sitä riemua ;)