Ei tainnut tulla vauvaa nytkään

Tänään aamupäivästä alkoi verenvuoto ja puolilta päivin oli melko kovat selkäkivut. Ei tainnut tulla vauvaa tästäkään plussasta, vaan toinen perättäinen keskenmeno. Mieli on maassa ja suru tulee puseroon, kun yhtään asiaa miettii. Maanantaina yhteys neuvolaan. 

Huomenna meillä kuitenkin juhlitaan ihanaa yksivuotiasta poikaa<3

Kasvattakaa lapsenne kunnolla!

Olen kirjoittanut teille ennenkin, kuinka ajatusmaailmani on muuttunut lapsen saannin jälkeen. Ennen olin oikeastaan aika itseäni täynnä oleva urpo.

Oletteko kuulleet koskaan kenenkään arvostelevan lasten kasvatusta? Miten ne nyt ei saa sitä lasta kuriin? Miksi ne antaa sen lapsen tehdä noin? Nyt, kun vauva-aika alkaa olla taputeltu viimeisiä päiviä myöten, olen miettinyt paljon sitä, miten haasteellista on kasvattaa lasta. Miten kasvattaa rehti ja reilu, hyvän itsetunnon omaava, mutta silti nöyrä kunnon kansalainen? Antelias, mutta omanarvontunteva, ahkera muttei riittämättömyyden tunteen kanssa kamppaileva, rehellinen muttei liian avoin? Miten pysyä itse sanojensa takana? Miten pitää huolta siitä, että EI on aina ei, myös silloin kun ei olisi olevinaan aikaa? Miten opettaa oikeaa ja väärää, kuitenkin niin ettei opeta lastaan eriarvoistamaan? Miten toimia itse esimerkkinä, kun kuitenkin tekee itsekin jatkuvasti "virheitä"?

Meillä on arjessa yhä enemmän alkanut tulla tilanteita, joissa poika testaa - etenkin minua. Esimerkiksi vilkaisee minuun, että huomaanko, ja sitten voittajan elkein syöksyy koirien juomakupille. Tai heittää kaukosäätimet maahan. Tuntuu vaikealta kieltää; liian lepsusti sanominen ei toinna mitään ja kunnon ärähdys saa aikaan krokotiilin kyyneleet. On hankalaa itsekin tasapainoilla välissä ja huolehtia, että ei on ei. Välillä olisi helpompi vaan antaa olla ja olla huomaamatta. Etenkin kiireessä. Mutta mitä siitä nyt tulisi? 

Toinen hankala asia on rahankäyttö. Pojallamme on jo nyt paljon maallista mammonaa. Olemme ostaneet paljon leluja, joskin lähes kaikki käytettyinä. Myös vaatteita on paljon. On myös säästötiliä ja vauvauintiharrastusta. Ja syntymäpäivien kolkutellessa ovea, on pitänyt hillitä itseään. Eihän kaikkea voi ostaa? Mihin se johtaa? Hemmotellaanko meillä poikaa "piloille"? Mutta se hymy ja riemu, mikä on vastineena uusista asioista (olivatpa ne uusia leluja tai vain yhdessä touhuamista) on niin käsittämätön sydänten sulattaja ettei paremmasta väliä. Miten opettaa nöyryyttä ja vaatimattomuutta, jos aina saa kaiken? 

Ja entä huomio sitten? Poika saa jatkuvasti täyden huomiomme. Päivisin minä annan pojalle valtavasti huomiota, enkä juuri tee omia asioitani pojan hereillä ollessa, vaan touhuamme kaikkea tai näämme ystäviä. Iltaisin isin tultua kotiin leikimme porukalla siihen asti, että pojan nukkumaanmenoaika tulee. Hän saa meiltä käsittämättömän paljon huomiota ja aikaa. Entä, kun minun töihin lähtö tulee parin kuukauden kuluttua? Tai entä, jos meille todella nyt tulee kesävauva? Jos koirilla oli kylmä kyyti esikoisen synnyttyä, niin on kohta esikoisellakin. Miten tuntea lapsensa, kun hän viettää päiväsä hoidossa? Miten sitten kasvattaa lapsensa?? 

Käsittämättömän vaikeita kysymyksiä. Ja silti löytyy aina niitä, jotka (ainakin luulevat) tietävänsä paremmin. Huoh. 

Tuleeko meille nyt vauva?

Takana on hyvä tovi yritystä ja yksi keskenmenokin. 

Reilu viikko sitten ne kuitenkin alkoivat; raskausoireet. Tein liuskatestejä ihan liian aikaisin; noita halppistestejä kun oli kaapissa läjäpäin. Nega, nega ja nega. Olin kuitenkin 110% varma, että nyt tärppäsi. Sunnuntaina (eli kp 26/28) tein negan ja ajattelin, että olen tulossa jo ihan hulluksi. Keho viestitti niin vahvasti, että raskaana ollaan mutta testit eivät vahvistaneet asiaa - vielä. 

Maanantaina jätin turhautuneena testailun väliin. Tiistaina sain apteekin testiin haamun. Liuskatesti ei näyttänyt vieläkään mitään. Keskiviikkoaamuna se kuitenkin tärähti testiin, edes ilman vaikutusajan kulumista; PLUSSA!!! 

Imetys siis toimii mulla ehkäisykeinona, siitä ei liene epäselvyyttä. Ollaan yritetty pikkukakkosta nyt 9kk, mutta imetyksen lopettamisen jälkeen eka, keskenmennyt, tärppäsi tokasta kierrosta ja nyt tämä toinen myös tokasta kierrosta keskenmenon jälkeen. Että vasta imetyksen jälkeen tässä kropassa alkaa tapahtua :)

Eilen soittelin neuvolaan ja ekaa ultraa saa odotella aina viikolle 12 asti. Aika mahdottoman pitkältä tuntuu tuo odottaminen, voi olla, että yksityiselle suunnataan tässä välissä. Ensimmäisen kohdalla sitä ei oikein osannut pelätäkään kaikkea, mutta nyt ja varsinkin tuon keskenmenon jälkeen kyllä pelottaa. 

Kumpa tämä pieni nyt pysyisi kyydissä ja kaikki menisi hyvin. <3 Niin tolkuttoman paha olo ja väsymys mulla taas on, että ei oo tosikaan :) Jos kaikki menee hyvin, niin meille olisi tulossa siis KESÄVAUVA <3 Ihan vielä tätä ei tajua, eikä uskalla edes toivoa..

Paperilennokin riemua

Tänään tein pojalle paperilennokin ja näytin, kuinka sitä heitetään. Siitähän riitti lystiä pitkäksi aikaa. Miten voikaan olla riemukkaita ihan pienet asiat :) <3

Aamu starttasi myös positiivisilla uutisilla, kerron niistä toivottavasti myöhemmin lisää, kunhan asiat varmistuvat. Käytiin myös intialaisessa lounaalla isin kanssa ja haettiin kirppikseltä Eisbärchen lämpöpussi pikkumiehelle tarvea varten :) päivä piti sisällään myös hiomista ja maalailua ja tiedoksi kaikille rautasulfaattia käyttäville; aiheuttaa maalipintaan värimuutoksia :O Jospa tarpeeksi monta maalikerrosta peittäisi tuon kerman värin, mistä eilen teille mainitsinkin, eikä sulfaatti aina vain puskisi maalipinnan läpi. 

Nyt odotellaan isiä jo kovasti töistä kotiin <3

Eteisen eteneminen

Tuskailin täällä joku aika sitten meidän eteispulmaa. No, nyt on pistetty rattaat pyörimään; naulakko ja kenkäteline tilattu ja diy penkki laitettu alulleen. Jos ei mennyt viimeksi eteisprojektit putkeen, niin ei tälläkään kertaa.

Maalasin penkin kansiosaa ja kappas, maalipinta meni pilalle. Kostena näytti täysin valkealle, mutta kuivuttua muuttui tuollaiseksi kerman väriseksi osittain. Syynä lienee joko a) maali on pilaantunut tai b) rautasulfaatilla käsiteltyä pintaa ei voi maalata suoraan päälle ainakaan hiomatta. Niin, kansihan käsiteltiin jo rautasulfaatilla kelottumisen vauhdittamiseksi, mutta suunnitelmat taas muuttuivat ja kannesta tuleekin valkea. Nyt siis on ruvettava vielä hiomahommiin ja ostettava uusi maalipurkki. Huhhuh, tiukassa on tämä eteinen. 

Täydellinen vaatekaappi <3

Onni on ihanat sukulaiset, ystävät ja oma mies, jotka purkivat ja kokosivat kaapistoja meillä. <3 Enpä olisi uskonut, että kyseessä on ihan tällainen revohka, mutta ohi on!! Nyt on vaatteet järjestyksessä ja tilaa riittää makkarissa! Meillä loppui hengarit, joten se kertonee siitä, että rekkitilaa todella riittää!!! Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän ratkaisuun, esittelen sen seuraavassa teille. Kaapin toimitti lopulta Mirror Line Oy. Anteeksi pimeässä räpsityt kuvat, olen todellakin niin malttamaton, etten jaksa odotella kunnon valaistusta kaappikuvien ottamiseen ;)

Eli tässä tämä komeus! Ovet ovat puhdasta valkoista maitolasia, jaettuna kolmeen osaan (ylhäällä ja alhaalla kummassakin 1/4 ja keskellä 2/4). Mietin pitkään olisinko ottanut ylä- ja alaosan valkeana puujäljitelmänä, mutta lopulta päädyin koko oven osalta lasiin. Ja kannatti! Vaikka kaappi leveni 40cm ja syvyyttä tuli 10cm edelliseen kaapistoon verrattuna, tuntuu, että neliöitä olisi tullut lisää. Vaalea ja heijatava pinta lisää avaruuden tunnetta. Kehykset ovat hopeiset ja kaapisto itsessään valkoinen. En tilannut takalevyä, mutta näin jälkeen päin ajateltuna olisi kannattanut. Jos jotakin muuttasin, niin takalevyn siis tilaisin. 

Kaapin sisältö on räätälöity toiveideni mukaisesti. Rekkitilaa on nyt metritolkulla ja koreja yhteensä 15, joista 2 suurta koria. Päädyin koreihin laatikostojen sijaan kustannussyistä. Lisäksi kaappiin tehtiin hyllytilaa ylös sekä taso TV:tä ja pleikkaria varten. Nämähän meillä olivat jo edellisessä kaappiratkaisussa, joten oli selvää, että ne tulevat myös tähän uuteen ratkaisuun. On huippua, että elektroniikka on piilossa ovien takana, eikä esillä kuten edellisessä ratkaisussa. 

Nyt on siis vaatteet järjestyksessä (neuletakitkin hengarissa!!) ja makuuhuoneessa tuoksuu Tolu <3 Väsynyt, mutta onnellinen (ja pari tonnia köyhempi) rouva kuittaa :) Muutama lista vielä paikoilleen niin makkarinon bueno!

Ainiin ja alkuperäisratkaisuhan näytti tältä:

Ja matkalla näytti mm tältä:

Ps. Meikäläisellä aina vähän hirttää tuo touhuaminen päälle ja tulipa kotona tehtyä parin pizzapellillisen lisäksi kunnon siivous pölyjen pyyhintää myöten sekä pari muutakin kaappia siivottua! Niin ja siivottiin myös kahdeksankunta banaanilaatikollista miehen rojua hänen lapsuudenkodistaan, jotka tupsahtivat meille ykskaks yllättäin launtaiaamuna (olin muuten semikiukkuinen keskellä kaappiprojektia) sekä käytiinhän sitä vauvauinnissakin, nuotiopaikalla, poreissa sekä tehtiin miehen koulutehtäviä kaiken muun aktiviteetin ohella:) 

Kuvitellut raskausoireet

Kesällä lupasin itselleni, että tämä toisen lapsen aktiivinen toivominen saa loppua ja elämä jatkua ilman jatkuvasti roskiin heitettyjä raskaustestejä. Homma lähti rullaamaan niin hyvin, etten heti edes tajunnut olevani raskaana, kun meillä vihdoin tärppäsi. Niin monet kerrat olin kuvitellut itselleni kaikki raskausoireet ja niiden tultua lopulta selitin niitä itselleni kaikilla mahdollisilla muilla tavoilla. Pojan hoito oli järjestetty, töihin paluusta vuoden alussa sovittu ja ennenkaikkea minä olin jatkanut elämääni ilman jatkuvia ajatuksia toisesta lapsesta. Aika paradoksaalista. 

Imetyksen lopettamisen jälkeen pikkukakkonen tärppäsikin ekasta kierrosta. Tärppäsi siis ja meni kesken. Vaikka se kestikin vain pienen hetken, minun vauvakuumeeni räjähti taas käsiin. Vaikka koitin olla jalat maassa, niin eihän siitä mitään tullut. Vaikka minäkin toivoin ja uskoin, mies taisi innostua tärppäämisestä vieläkin enemmän. Kerittiin puhua jo mummon syntymäpäivälahjasta, katsella tuplia, suunnitella ja uskoa. 

Nyt ollaan taas siinä tilanteessa, että testejä tippuu roskiin (teen niitä myös ihan liian aikaisin, kun olen niin saakutin malttamaton) ja kuvittelen itselleni kaikki oireet. Siis kaikki ne, mitkä selittyvät esimerkiksi normaalilla kuukautiskierron oireilla ja flunssalla. 

Esimerkiksi:

-palelu

-finnit

-hiusten rasvoittuminen

-aaltoileva paha olo

-kiukunpuuskat

-väsymys

-arka masu

Ja jälleen kerran, olen ihan varma, että nyt tärppäsi. Menossa on kp 25/30? (Kierto ei todellakaan ole vielä vuosi synnytyksen jälkeenkään normalisoitunut ja onhan tässä km alla) ja toiveet on kovat. Ihan liiankin kovat taas. Testissä ei näkynyt mitään, mutta jospa parin päivän päästä?? <3 Ihan hölmöä tällainen, mutta minkäs teet. 

Orkidea aulaan

Minulla on ollut parikin orkideaa, jotka tällä hetkellä sitkuttavat selviytymisen ja kuihtumisen rajamailla. En ole mikään velho kukkien kanssa, vaan olen elämäni aikana saanut todellakin kukat useammin kuolemaan kuin kasvamaan. Kun piipahdin Hong Kongissa ostamassa kuramattoa, en voinut vastustaa kiusausta; orkidea maksoi 3,99€. Olin vannonut, ettei enää orkideakidutusta, mutta taas mentiin. 

Niimpä yläkerran aula sai orkidean koristeekseen. Paikka on sinällään optimaalinen, ettei siihen pääse juuri veto käymään (mitä nyt parvekkeen ovelta, mutta sitäkin käytetään lähinnä petskareiden tuuletukseen) ja valoakin tulee ihan kivasti. Eli jotakin olen oppinut edelliskerroista, kun veto on käynyt suoraan orkideoihin. 

Eikö ole kaunis? :)

Vaatekaapin räjäytys, osa 1

Viikonloppuna meidän vaatekaappi vaihdetaan liukuovi kaapistoon. Olen tuskaillut tuon kaapiston kanssa kaksi vuotta ja se ei vaan toimi. Pahin skenaario on, ettei uusi kaapisto tuo yhtään enempää tilaa. No toivottavasti ei kuitenkaan käy niin huonosti! 

Tänään siis vietin aamupäivää vaatekaappia tyhjennellen. Myytävä löytyi yli jätesäkillinen! Huh, eikä viime tyhjennyskerrastakaan ole kuin vuosi?! 

Viimeinen istutus tälle vuodelle

Nyt on puuvaja valmis, puut liiterissä ja vajan edustakin jossakin kuosissa. Jospa istutushommat jäisivät nyt siis kevääseen, kun eilen sain istutettua auunnittelemani Tuijan sijaan Sypressin vajan sivustalle. Ihan ei tullut siihen kohtaan, kun suunnittelin, mutta vastaan tullut kallio pikkasen muutti suunnitelmia. 

Pihahommat siis tältä vuodelta haravointia vaille valmiit. Jes! Sit voikin keskittyä sisätilojen tuunaukseen ;)

Talk muru!

Murulle murusia :) 

Tänään törmäsin ystävän luona kahviteltaessa Talk Muruun. Talk Muru on muron tapainen ilman lisäaineita ja sokeria oleva pieni (talkkuna-)pallero, joka sopii pieniin suihin maissinaksujen ohella. Turvallisempi kuin riisikakku ja kivaa vaihtelua arjen popsintaan (ilmeisesti nykytutkimustulokset ovat osoittaneet että terveellisempikin, sillä riisikakut sisältävät pienille haitallisia aineita). 

Suosittelen kokeilemaan! Löytyy kauppojen murohyllystä :)

Mitäpä vaarilasta ei löytyisi?

Eilen oltiin viettämässä päivää vaarilassa. Mukaan lähti iso kasa työkaluja lainaan, joita vaari kiikutti autooni viikonlopun vaatekaapin asennusta varten. Edellisenä viikonloppuna, kun vaari puolisoineen kävi meillä kahvilla, sattumalta mainitsin, että olisi ihanaa kokeilla loimulohta nyt kun nuotiopaikkakin on valmis. No, mitä tekee vaari? Kaivelee kätköistään meille loimuloheen tarvittavat välineet; laudat, piikit ja tukipalkit. "Ei näillä ole täällä käyttöä, viekää vaan". Mitäpä ei vaarilasta löytyisi? <3 

Olen miettinyt paljon sitä, mitä jos vaaria eli minun isääni ei olisikaan. Olen aina pelännyt kuolemaa ja äidin kuolema 14 vuotta sitten ei helpottanut tilannetta yhtään. Äidin kohdalle sydämeen jäi ikuinen aukko, jota ei paikata lopullisesti millään. Vaikka teinityttönä olin sitä mieltä - hävettää edes kirjoittaa tätä -, ettei minulla ole kovinkaan kummoinen isä, niin vanhemmalla iällä olen ymmärtänyt, kuinka hyvä isä minulla on. Hän ei ehkä ollut tukenani silloin, kun teininä sitä eniten tarvitsin, mutta hän kamppaili tuolloin itse suunnattoman surun kanssa, kun 32-vuotinen liitto loppui kuolonkolariin. Mieheni aina sanoo, että minun ei pitäisi miettiä tällaisia. Eikä varmaan pitäisikään. Mutta toisaalta se kertoo siitä, että isäni on minulle rakas! <3

Tämä runo laitettiin vaarin 70-vuotissyntymäpäiväkorttiin keväällä; 

"Vaari oot meille korvaamaton,

Sun kanssas niin hyvä olla on. 

Tuki, turva ja läheisyys,

Ne kuuluvat Vaari sun syleilyys. 

Kiitos kun jaksat huolta kantaa 

Ja kaikki aina lapsilles ja lapsenlapsilles antaa."

Ihana vaari <3

Ompelukuulumisia

Tässä uusinta uutta "ompelimosta". Jälki jumppiksissa alkaa hiljalleen olla sitä tasoa, että olen itsekin tyytyväinen. Vielä kokemusta kaipaa hupun kiinnittäminen, muuten aikalailla hyvä. Ja laadukkaat materiaalit takaa hyvän jäljen tietty! 

Tein elämäni ekan hupparinkin. Ihan ok, vaatii vielä harjoitusta;)

Mitä mä googlaan?

Viime aikoina googleen on tullut syötettyä sana eteinen miljoonaan kertaan. Mies sanoo, että olen pakkomielteinen. Miten niin? Tunti eteiskuvia illassa ja jatkuva ramppailu eteisessä, autotallissa sun muissa tiloissa mitta kädessä testailemassa visioita ja hakemassa ideoita ei taida olla vielä pakkomielteistä?! Ja pari kauppaakin jo koluttu.... Mutta ratkaisua ei tunnu löytyvän! Tämän naulakon sain kuitenkin tilattuna Ikeasta, kun Kuopion Ikeasta tämä oli loppu toimitusvaikeuksien takia. Malttanaton kun olen, ärsyttää suunnattomasti, että toimitus on vasta 4.11. Olisi ollut kiva saada eteinen kuntoon ennen pojan yksvuotissynttäreitä. 

Mutta mitä sitten olen googlannut? Eteinen, lapsiperheen eteinen, itse tehty kenkäkaappi, itse tehty kenkähylly, eteinen säilytys, eteinen ratkaisu, eteinen ideoita.... Jne. 

Jospa pikaisesti kuitenkin ratkaisu löytyisi! 

Ps. Vaatekaappi tulee kotiintoimitettuna viikonloppuna! Katsotaan mitä sen kokoamisesta tulee :O

Iki-oma NEVERFULLINI!!

Muistatte varmaan viime keväänä laukkuhaasteeni? Ideana oli kävellä kassi kotiin eli 1km vastasi 1 euroa laukkua varten. No, koko hommahan tyssäsi käärmekammoon, kun kyläläiset varottelivat runsaista käärmemääristä.. Laukku siis jäi haaveeksi.

Kunnes....

Ihana mieheni osti Neverfullin minulle syntymäpäivälahjaksi. Katsokaa kuinka upea! Ja nyt sävysävyyn kukkaron kanssa <3

Myös pieni mies muisti minua aamulla...... Latasi heti herättyään minua juomapullolla silmäkulmaan niin, että nyt on poskipää hellänä ja muistona pikku mustelma. Not so nice :/ Mutta pikkusuukot sen jälkeen ovat kyllä olleet herttaisia ja sydäntä sulattavia <3

Yksvuotissynttäreiden suunnittelua

Niin vaan aika hujahtaa ja kahden viikon päästä meidän vauva on jo taapero. Ei auta ei, vauva-aika alkaa olla takanapäin. Sitä ennen olisi kuitenkin kemut järjestettävänä, joten niitäpä on hieman suunniteltava.

Kemuista tulee väkisin isot, sillä meidän perheet (=pojan serkut, enot ja tädit sekä isovanhemmat) ovat yhteensä reilusti yli kaksikymmenpäinen joukko. Vieraita tulee siis helposti ainakin kolmisen kymmentä, kun muutamat lapsikaverit perheineen kutsutaan vielä pientä miestä juhlistamaan. Tarjottavaa täytyy siis olla riittävästi! Oman haasteensa näiden synttäreiden valmisteluun tuo se, että mieheni lähtee firmansa pikkujouluihin lauantaina puolilta päivin ja juhlia vietetään sunnuntaina, kun oikea päivä sattuu maanantaille. Katsotaan, miten sankari antaa äidin touhuta keittiössä ja missä kunnossa se isi yöllä kotiin raahautuu! (Toivottavasti sankari nukkuu yhtä hyvin, kun kastejuhlan aikaan, kun jätkä veteli 4h päikkäreitä ja nukahti vaunuihin sen kun vain tökkäsi vaunut pihalle!!). Isillä voi olla oloja sunnuntaina, mutta jospa siitä selvitään. Harmi juttu, että sattuvat päällekkäin nämä, oltaisiin siirretty seuraavalle viikonlopulle muuten, mutta isänpäivä sotkee pahasti.

Mutta mitä siis tarjottavaksi? Suolaista ja makeaa tietty, mutta mitä? Valmisteltavat voisivat myös olla suhteellisen helppoja, kun koko vetovastuu synttäreistä jää allekirjoittaneen harteille. Tässä pari kaunista kattausta, simppeliä mutta toimii :)

Tämä näyttää herkulliselta, kuva täältä.

Kaunista tämäkin, kuva täältä.

Suolaisena palana voisi olla voileipäkakku, päätäytteenä kinkku. Voileipäkakut ovat minulle tuttuja ja olenkin tehnyt niitä usein juhliin. Kivaa vaihtelua olisi kalakakku, mutta ei kuulemma sovi miehen mielestä ;) Pitäydytään siis tutussa ja turvallisessa kinkussa. Mitä muuta? Kenties pizzaa?? Itselleenkin tulee varmaan päivän mittaan nälkä, kun vieraita kutsutaan porrastetusti, joten pizzat ja voileipäkakut toimisivat ruokanakin. Lisänä coctail-piirakoita, jotka on helppo vain paistaa ja munavoin voi tehdä edellisenä päivänä. Toisaalta vaihtoehdon pizzalle toisi palttoon napit kalatäytteellä?

Vaihtoehto pizzalle, kuva täältä.

Täydellinen koristelu... Kuva täältä.

Makean puolella täytyy ehdottomasti olla täytekakku. Melkein tekisi mieli tilata kakku jostakin.... Inhoan nimittäin täytekakun tekoa yli kaiken!! Kakkuasiaa tulee vielä vähän pohtia. Jos löydän kaupasta jonkun kiva koristeen, voisin harkita kakun tekoa itsekin. Sinistä väriainettakin kakkuun löytyisi kastejuhlan tiimoilta. Kakun lisäksi tarjolla voisi olla pikkunaposteltavaa, jota sankarikin saa syödä. Marjoja ei enää tuoreena löydy, mutta viinirypäleitä ainakin.

Tässä huippuidea, jota voisi soveltaa, jotta sankarikin saa syödä! Kuva täältä.

Mutta mitä muuta? Ostin jo pakkaseen Fazerin pieniä vadelmamunkkeja, jotka vain paistetaan uunissa. Kenties muffineita? Porkkanakakkua? Omenaruutuja? Näihin minulla löytyy omasta reseptikirjastani (kyllä, minulla on reseptikirja, johon olen omin pikkukätösin kerännyt reseptejä eri lähteistä jo kymmenen vuoden ajalta!) loistavat reseptit. Kaikki kolme ovat vielä suhteellisen helppoja leipoa ja ylijäämät voisi sitten nakata pakkaseen. Kaikki kolme voisi leipoa myös edellisenä päivänä, joten sunnuntain muuhun hässäkkään ei jäisi sitten niin paljoa puuhaa. Koristelut voisin hoitaa rauhassa lauantai-iltana, kun jätkä nukahtaa yöunille ja mies on omilla riennoillaan pikkujouluissa.

Menu voisi siis olla

Täytekakku
Pieniä naposteltavia (viinirypäleitä, mitä muuta??) 
Munkkeja
Muffineita
Omenaruutuja
Porkkanakakku tai kenties keksejä ainoastaan
Voileipäkakku
Pikkupizzoja tai palttoon nappeja kalatäytteellä

Taitaa kuullostaa suunnitelmalle? :)

Synttärihulinaa

Viikonloppuna meillä kävi paljon kahvittelijoita ja oikeastaan jo torstaina otettiin varaslähtö synttärihulinoihin, kun vietettiin kimppasynttäreitä veljeni ja kahden sisareni lapsen kanssa. Meillä on suvussa hirveä synttäriruuhka näin lokakuussa, joten ollaan useampana vuotena päätetty järkätä kimppasynttärit.  Minulla virallinen synttäripäivä on tiistai, mutta vietettiin yhteisjuhlat jo torstaina ja nyt viikonloppuna kahviteltiin lisää. 

Viikonloppuna saatiin myös pihahommia tehtyä sekä laitettua paikkoja talviteloille. Poreallaskin tyhjennettin ja kultainen mieheni pesi sen, kun minä köllöttelin pojan seurana sisällä! Vihon viimeinen kivikasakin saatiin tontin reunalta siirreltyä kivi kerrallaan paikoilleen; nyt on kaksi vuotta kestänyt kiviprojekti (ennen pihojen tekoa keräiltiin siis sadoittain kiviä tontilta talteen muutamaan kohtaan myöhempää käyttöä varten talteen) ja projekti on siis VIHDOIN pulkassa! Nyt talvi voikin tulla (tai oikeastaan voisin istuttaa vielä yhden tuijan ennen lumen tuloa). Ostettiin myös lehtipuhallin, mikä onkin tosi kätsy kun on isot pihat haravoitavana! Nyt urakka helpottuu ihan jonkun verran :) 

Launtai-iltaa vietettiin miehen kanssa kaksin nuotiopaikalla tulen loimussa rentoutuen. Suunniteltiin, naurettiin ja ennen kaikkea juteltiin. Ei kännyköitä, ei tv:tä, vaan 100% läsnäolo molemmilta. Keskusteltiin elämästä, haaveista, suunnitelmista. Eikä todellakaan puhuttu lapsista koko aikaa!!! Harvinaista, mutta ihan huippua. Paras ilta pitkään aikaan <3

Mukavaa sunnuntaita ruudun sille puolelle :)