Mitäpä vaarilasta ei löytyisi?

Eilen oltiin viettämässä päivää vaarilassa. Mukaan lähti iso kasa työkaluja lainaan, joita vaari kiikutti autooni viikonlopun vaatekaapin asennusta varten. Edellisenä viikonloppuna, kun vaari puolisoineen kävi meillä kahvilla, sattumalta mainitsin, että olisi ihanaa kokeilla loimulohta nyt kun nuotiopaikkakin on valmis. No, mitä tekee vaari? Kaivelee kätköistään meille loimuloheen tarvittavat välineet; laudat, piikit ja tukipalkit. "Ei näillä ole täällä käyttöä, viekää vaan". Mitäpä ei vaarilasta löytyisi? <3 

Olen miettinyt paljon sitä, mitä jos vaaria eli minun isääni ei olisikaan. Olen aina pelännyt kuolemaa ja äidin kuolema 14 vuotta sitten ei helpottanut tilannetta yhtään. Äidin kohdalle sydämeen jäi ikuinen aukko, jota ei paikata lopullisesti millään. Vaikka teinityttönä olin sitä mieltä - hävettää edes kirjoittaa tätä -, ettei minulla ole kovinkaan kummoinen isä, niin vanhemmalla iällä olen ymmärtänyt, kuinka hyvä isä minulla on. Hän ei ehkä ollut tukenani silloin, kun teininä sitä eniten tarvitsin, mutta hän kamppaili tuolloin itse suunnattoman surun kanssa, kun 32-vuotinen liitto loppui kuolonkolariin. Mieheni aina sanoo, että minun ei pitäisi miettiä tällaisia. Eikä varmaan pitäisikään. Mutta toisaalta se kertoo siitä, että isäni on minulle rakas! <3

Tämä runo laitettiin vaarin 70-vuotissyntymäpäiväkorttiin keväällä; 

"Vaari oot meille korvaamaton,

Sun kanssas niin hyvä olla on. 

Tuki, turva ja läheisyys,

Ne kuuluvat Vaari sun syleilyys. 

Kiitos kun jaksat huolta kantaa 

Ja kaikki aina lapsilles ja lapsenlapsilles antaa."

Ihana vaari <3