Mitä jos vauva olisi syntynyt jo ajat sitten?

Olen viime päivät pohtinut paljon omaa äitiyttäni kummityttömme syntymän myötä. Millainen äiti minä olen? Millaisia vanhempia me olemme? Miten muistamme olla myös puolisoita toisillemme äitiyden ja isyyden lisäksi? Olen pyöritellyt paljon näitä kysymyksiä mielessäni ja pohtinut missä olen hyvä, missä taas olisi parantamisen varaa. 

Millainen äiti minä olen omasta mielestäni? Mielestäni leijonaemo kuvaa parhaiten minua; olisin valmis hyökkäämään jokaisen kimppuun, joka edes yrittäisi satuttaa pientämme. Koitan antaa pojan touhuta ja kokea, mutta välillä kannan niskasta takaisin turvallisemmille apajille. Pieni mies on silmäteräni, kaikkeni ja pidän huolen siitä, että yhteistä aikaa ja tekemistä löytyy. Mies on kanssani samoilla linjoilla, joskin on ehdottomasti parempi rajojen asettamisessa. Kun hän sanoo ei, poika uskoo kerta heitolla. Hän myös hulluttelee pojan kanssa minua enemmän; heittelee ilmaan, nostelee jaloista, ajelee pojan kanssa hurjaa kyytiä Porchella jne. Minä olen edelleen äly ja mies väläys ;)

Miten sitten parisuhderoolit? Täytyy sanoa, että ekat kuukaudet pojan syntymän jälkeen olin ihan paska vaimo. Rakastuin poikaan niin, että välillä minusta tuntui, että isi ei kuulunut "meidän joukkueeseemme". Alkuhuumasta olen palannut äidin lisäksi vaimoksi ja olen kiitollinen siitä, että mies katseli tällaista akkaa silloinkin. Peitot meillä ovat makkarissa aina viuhuneet, olipa vauvaa tai ei, mutta noin niinkun muuten olin kyllä aikamoinen akka. Kirjaimellisesti sietämätön. Nyt olen sitä enää onneksi vain kerran kuussa ;)

Noiden kysymysten lisäksi olen miettinyt paljon sitä, mitä olisi käynyt, jos vauva olisi syntynyt aiemmin, kun olimme nuorempia. Olen kiitollinen siitä päätöksestä, jonka tein jo ajat sitten; vauvoja vasta kun koulut on käyty ja asutaan omakotitalossa. En tarkoita, etteikö vauva voisi syntyä vaikka yksiöön, vaan ennemminkin sitä, mitä ainakin meidän parisuhteelle tapahtui omakotitaloon muuttamisen jälkeen. Valta ja vastuu asettuivat balanssiin ja yhteinen vastuu asioista konkretisoitui. Molemmat puolisot tietävät "paikkansa" ja askareita löytyy molemmille. Vastuuta täytyy kantaa yhteisestä kodista eritavoin kuin ennen, sillä molempia käsiä tarvitaan, jotta kokonaisuus pelaa. Meidän parisuhteessa se on tehnyt hyvää ja helpottanut vauvan tuloa. Vauva ei ole hajottanuta parisuhdettamme, vaan vahvistanut sitä. Ymmärrämme, ettei äiti ole isä tai toisinpäin, vaan molempia tarvitaan. 

Olemme olleet yhdessä reilut kahdeksan vuotta. Mieheni kärsi armottomasta vauvakuumeesta suhteemme alkuaikoina. Entä, jos vauva olisi silloin syntynyt, entä jos olisin näyttänyt vihreää valoa? En usko, että olisimme selvinneet siitä. Yksilöinä ja vanhempina kyllä, mutta puolisoina tuskin. Sillä onhan tänä rankkaa. Helvetin rankkaa, mutta samalla ihan parasta mitä kuvitella saattaa. Välillä vituttaa niin ettei ole tosikaan ja välillä itkettää, kun olen niin onnellinen. Joka päivä vain onnellisempi. Mutta muutama vuosi sitten olisin ollut väsynyt, palanut loppuun, ollut itsekäs, katkera, tuntenut menettäneeni oman nuoruuteni jne. Nyt teen kaiken täysillä, koska tätä me olemme halunneet jo pitkään. En sano, että jokaisessa parisuhteessa nämä asiat menisivät näin, mutta uskon, että meidän suhteen kannalta on hyvä juuri näin. Nuorempina kävimme todella paljon mieheni kanssa baarissa, rilluttelimme, hulluttelimme, matkustelimme ja elimme vapaina kuin taivaanlinnut. Jos ei huvittanut nousta koko päivänä sängystä, emme nousseet. Nyt kiitän noita päiviä, sillä olemme eläneet myös tuon vaiheen suhteessamme. Olemme tapelleet, rakastaneet ja taas tapelleet. Nyt tapella ei tarvitse; olemme astuneet askel askeleelta eteenpäin, kun olemme olleet valmiita. Tottakai edelleen nahistellaan, mutta tappelut on taakse jäänyttä nuoruutta. 

Olen kiitollinen siitä, ettei vauva syntynyt aiemmin. En usko, että olisimme osanneet antaa kaikkeamme silloin. Nyt olen kiitollinen tuosta tuhisevasta pienokaisesta, joka on tehnyt meistä jotakin ainutlaatuista. Ja olen kiitollinen siitä, että hän tuli, kun oli sen aika <3

Ystäviä, perhettä, mansikoita...

Niistä on viime päivät tehty!! Paljon on taas kahvivieraita saatu yllätysvisiiteille, paljon on tullut touhuiltua ja herkuteltua ;) Menkatkin alkoivat, joten herkutteluun on ollut hyvä syykin ;) 

Puuvaja alkaa olla maalattu ja mansikat on vihdoin pakastettu! Olen odottanut kuin kuuta nousevaa, että saan tehdä mansikkakääretortun tuoreista marjoista ja tänään vihdoin onnasi ;) Nams, miten hyvää :)

Viikossa parasta on ollut treffit rakkaiden kamujen kanssa. Vaikka tämä viikko on pitänyt sisällään paljon huolia ja murheita ystävien suunnalta, tunnen suunnatonta kiitollisuutta noista ihanista Naisista, jotka ovat iso osa elämääni. Vastamäessä ja myötämäessä <3

Myös ompelukone ja saumuri ovat surranneet. Mieli lepää, kun saa ommella :) Kummitytölle tein tumput ja parit jumppikset myöskin on tullut työstettyä :) Ah, noita kankaita ja mitä ihanuuksia vielä kaapissa koskemattomana odottaakaan!!

Tällä viikkoa varattiin myös ruskaloma Rukalle. Olemme olleet vuonna 2011 Rukalla ruska-aikaan ja siellä oli ihan uskattoman kaunista!! Odotan todella kovasti tuota reissua oman perheen kanssa <3

Kolmiperhepäivähoito

Oletteko kuulleet kolmiperhepäivähoidosta? Meille se on tullut vasta nyt tutummaksi, kun on tullut aika pohtia hoitokuvioita vuoden 2016 alusta alkaen. Äitiyslomani loppuu elokuussa ja jatkan siitä hoitovapaalle vuoden loppuun saakka. Tuntuu, että niin moni asia on kesken, ettei olisi oikein laittaa poikaa vielä hoitoon. Niimpä otin yhteyttä kaupunkimme päivähoitoon ja meille tarjottiin kolmiperhepäivähoitoa. Kysyin heti, että siis mitä? :O

Kolmiperhepäivähoito on kodinomainen hoitomuoto, jossa 2-4 lasta hoitaa perhepäivähoitaja lasten kotona sovitun järjestelmän mukaisesti. Joissakin paikoissa hoitopaikka vaihtuu viikoittain ja  joissakin taas ollaan yhden perheen kotona koko ajan, riippuen siis yhteisestä sopimuksesta. "Isäntäperhe" hankkii ja (esi) valmistelee ruoat eli aamupalan, lounaan ja välipalan. Parhaimmillaan tässä hoitomuodossa lapset siis voi jättää omaan kotiin nukkumaan töihin lähtiessä, kun hoitaja saapuu omaan kotiin. Kurkkaa lisää esim täältä. 

No, kuullostaako liian hyvältä? Mikä on siis jutun juoni? Siis:

+perheet sopivat keskenään järjestelmästä

+hoito on kodinomaista

+kustannuksista saa vakiokorvauksen

-ruoan valmistelu ja ostaminen kunkin perheen omalla vuorolla

-jatkuvasti vaihtuvat hoitovuorot/paikat

-kodin kuluminen?

Meille on hoidon järjestämisessä tärkeää kodinomaisuus ja pienet ryhmäkoot, kun poika on vielä niin pieni. Ehdottomasti päiväkodit ovat tässä vaiheessa siis vielä ei kiitos -osastolla. Mielestämme kolmiperhepäivähoito kuullostaa hyvälle hoitomuodolle, mutta vielä epäselvää on:

-entä jos paljon allergisia lapsia?

-entä kodin lemmikkieläimet?

-entä jos omalla vuorolla sairastetaan, reissataan jne, minne muut lapset silloin?

-entä jos hoitopäivä venyy jonkun lapsen osalta omalla kotivuorolla?

-entä jos hoitoa ei haluakaan jatkaa itse tai entä jos lapset vaihtuvat paljon?

-voiko hoitajan "valita"/ ainakin tutustua ensin?

-vahingon sattuessa; kuka korvaa?

-mitä pitää järjestää kotiin hoitoa varten? Lelut, piha-alueet?

-entä jos porukka ei toimi?

Näihin kysymyksiin ainakin me haluamme lisäselvyyttä ennen lopullista päätöstä! Kokemuksia kolmiperhepäivähoidosta saa jakaa mielellään! :)

Kummityttöä katsomassa

Eilen klo 15:17 poikamme sai yhdennentoista serkkunsa ja me ihanan kummitytön. Kaunis pikkuprinsessa oli hurmaava ja niin pieni, että tuntui käsittämättömältä, miten pieniä vastasyntyneet voivat ollakaan! Tänään päästiin vihdoin pienokaiseen siis tutustumaan - ja kyllä, hän vei osan sydämestämme tuhistessaan tyytyväisenä vastasyntyneen unta <3 Meidän oma "vauvamme" näytti niin jättiläiseltä!! 

Meidän pienimies ei vauvasta vielä hirveästi perustanut, synnärin lelut sen sijaan olivat kiinnostavia ;) Voi, kun pian päästäisiin itsekin tuonne vieraita vastaanottamaan. :) Meillä nyt "yritystä" 5kk takana. Imetyksen lopetin vasta hetki sitten, joten tuntuu imetys toimivan minulla ehkäisykeinona. Muutenkin kroppa on ollut synnytyksen jälkeen sekaisin; menkkoja on ollut vasta kolmet ja kierron pituus on vaihdellut 43-34 päivään. Nyt kp 32 ja kovasti odotellaan, että menkat joko tulisivat säännöllisinä tai vielä parempi vaihtoehto olisi, ettei niitä taas näkyisi puoleentoista vuoteen :D 

Vauvantuoksuista sunnuntaita, täällä ollaan vielä vauvahuumassa XD

Tyttöjen ilta

Eilen vietettiin pitkästä aikaa sovittua tyttöjen iltaa hyvän ystäväni kanssa. Edellisestä kerrasta olikin kulunut aikaa jo yli puolitoista vuotta! Myöskään baareja ei ollut tullut koluttua puoleentoista vuoteen,  mikäli nyt tuota yhtä piipahdusta ei lasketa.

No miten ilta meni? Hyvin! Oli kiva laittautua (ihana oli laittaa hiukset auki, pikkuinen käsilaukku, korkkarit ja paljon koruja, jotka ei pojan kanssa liikkuessa vaan yksinkertaisesti toimi!!), lähteä ulos hyvän ystävän kanssa, lisäksi sää oli mitä parhain ja aika riensi nopeaan. Fiilis oli totaalisen eri kuin viimeksi. Suurimmat syyt johtunevat siitä, että isi oli pojan kanssa kotona - pystyin siis luottamaan 110%:sti, että poika on hyvissä käsissä -, liikkeelle lähdettiin vasta, kun pieni mies oli unten mailla, lisäksi tiesin, että yöherätyksiä ei sillä tavoin enää tule poissaoloni aikaan ja imetyskin jätettiin taakse pariviikkoinen sitten. Kun nämä peruspalikat tosiaan olivat kunnossa, pystyin levollisin mielin keskittymään iltaan ystäväni seurassa. Meillä oli todella hauskaa, naurettiin ja vähän itkettiinkin ystäväni elämäntilanteen takia. Tuo yhteinen irtiotto tuli todella hyvään saumaan! <3

No, mitä me oikein puuhattiin? Ilta aloitettiin autoilemalla Kuopion keskustaan ja jätettiin auto säilöön. Siitä suunnattiin kävellen Kuopion satamaa kohti ja samalla naukkailtiin matkajuomista. Olo oli kuin teinitytöillä! ;)

Kuva täältä. 

Tarkoituksena oli mennä Cafe Satamaan syömään, mutta paikka oli puoli yhdeksän aikoihin illalla niin tupaten täynnä, että tyydyttiin kävelemään ainoastaan ravintolan lävitse. Cafe Sataman sijaan suunnattiinkin sitten Sataman Helmeen pizzalle. Helmessä pizzat ovat todella hyvät, vaikka ovatkin valmispohjaan tehtyjä.  Nams! Helmessä päästiin myös nauttimaan elävästä musiikista, mikä oli todella jees. 

Kun masut oli saatu vihdoin täyteen, käytiin piipahtamassa veljeni veneellä satamassa. Siinä nautittiin yhdet siiderit ja tavattiin uusia ihmisiä. Veneeltä suunnattiin ravintola Maljan terassille nauttimaan viilenevästä kesäillasta. Terassilämmittimet ovat kyllä loistojuttu! Maljaan pääsyä olin odottanut kuin kuuta nousevaa, sillä tuossa ravintolassa on loistotunnelma! Moni muukin kuopiolainen ajattelee niin, sillä ravintola on useimmiten täynnä. Maljasta lähdettiin vielä takaisin satamaan, ravintola Albatrossiiin, jonne Kuopion väki kesäöisin kokoontuu. Monenmoista käännettä iltaan siis mahtui, mutta kotona olin kuitenkin jo yhden aikoihin :)

Kuva täältä. 

Kiva oli lähteä käymään, mutta ah, kotiintulo oli vielä parempaa <3 En muistanutkaan tuota tupakankäryä, mikä terasseilla on :( Ihmisiä oli eilisen sään takia paljon liikenteessä ja olikin kiva moikata tuttuja! Aika moni totesi, että sinua ei ole täällä paljon näkynyt ;) Ei ole ei, eikä tule taas ihan heti näkymäänkään ;)

Ennen vai jälkeen - sisustusjuttuja ja muuta

Koko viikko on vietetty netin aallonharjalla surffaillen, pää tokkurassa miettien; mitä uutta meille ja mistä. Pakko saada. Kun ostomania iskee, se iskee niin ettei paluuta ole. Ihan hävettää. Rahaa kuluu, mutta tuleeko tästä nyt sen kummemmaksi? Tässä tämän päivän saldoa:

Kuva napattu täältä. 

Mukaan mahtuu siis paljon kaikenlaista. Kuten kuvasta huomasittekin posti toi ihanan Ticket to Heaven mustan talvihaalarin pojalle (kirpparilta 35€!), kirppikseltä Guess sandaalit itselle, verhot ystävältä, kassillisen kamaa kaupasta ja kaikkea kivaa sisustukseen Jyskistä. Tässä teille kuvat ennen muutosta ja sitten perään muutosten jälkeen. Uutena olohuoneeseen tulivat siis muutamat sohvatyynyt ja verhot. Ruokailutila sai myös uuden, olohuoneen kanssa samanlaisen, verhokapan ja makkariin tiensä löysivät uuden päiväpeitteen lisäksi uudet koristetyynyt. Nauttikaa kuvista, kommenttejakin saa antaa :)

Olohuoneen yleisilme ennen:

.. Ja jälkeen:

Koristetyynyt sohvalla ennen:

.. Ja jälkeen:

Uutta myös keittiöön, kuva ennen:

.. Ja jälkeen:

Makuuhuonekin sai päivitystä, kuva ennen:

.. Ja jälkeen:

 

Tänään sain - täytenä yllätyksenä - mieheltäni ihastuttavan kimpun neljävuotiskihlapäivän kunniaksi! Neljä vuotta sitten Riikassa, rakkauden puistossa sanoin Kyllä! Tahdon! tuolle ihanalle miehelleni <3

Alkuviikon kuulumiset

Niin vaan hujahti kolme viikkoa ja mies lähti takaisin töiden pariin. Mitäs me ollaan pojun kanssa touhuiltu? 

Alunperin meillä ei ollut mitään suunnitelmia tälle viikkoa, mutta yllättäviä muutoksia on tullut eteen. Ollaan saatu nauttia ihanien ystävien ja sukulaisten visiiteistä kaikkina kolmena päivänä ja saatiinpa vieraita aina Espoosta asti kera kukkasten ja kahviherkkujen :)

Alkuviikkoon on mahtunut myös neuvola, katkeamattomat 8h yöunet (siis KYLLÄ!!!), lisää ihania kankaita kangaskaupasta (niistä myöhemmin), suursiivousta ja lisäksi huoltomiehet ovat ravanneet katsomassa poreallasta, kun siinä on ollut alusta asti pikkuvikoja. Loppuviikkoon olen mahduttanut lisää kahvitteluja ja puuvajaa pitäisi ruveta maalaamaan. Saan myös tänään tai huomenna saumurin huollosta, joten saas nähdä, miten maaluuhommat etenee ;)

Mukavaa viikonjatkoa teille! 

Ps. Tällaisista kotikonnuista saamme nauttia päivittäin! :)

Sisustuskuumetta

Asuntomessujen aikaan sisustuskuume saa aina ihan uuden nosteen. Tänä vuonna emme lähteneet messuille, kun vasta reissattiin pääkaupunkiseudulle, mutta kyllä messut silti aina herättävät kiinnostusta! Pesänrakennusblogin Miia esittelee kattavasti tämän vuoden messujen ihanuuksia ja kummallisuuksia. Käyhän kurkkaamassa Asuntomessujen omien sivujen lisäksi siis ehdottomasti Pesänrakennusblogi, jos et messuille päässyt tai saanut sieltä vielä tarpeeksesi ;)

Sisustuskuumeen ollessa korkealla mielessä pyöriikin, että mitä uutta nyt siis meille? Viime vuonna loma-asuntomessuilla Kalajoella bongasin eräästä makuuhuoneesta ihastuttavan seinäpaneelin ja ajatus seinän paneloinnista on muhinut siitä asti mielessä. Nyt mieheni ehdotti, että olohuoneen seinälle tehtäisiin jotain. Miten siis olisi panelointi? Silmääni miellyttää erityisesti tällaiset ratkaisut:

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Myös saunamme kaipaisi jotakin uudistusta. Nythän meillä saunassa on paljon puupintaa sellaisenaan, mutta musta-valkoisuus tuntuisi houkuttelevammalta. Nykyisessä saunassamme lauteet ovat jo mustat, joten siitä syystä nämä saunat ovat mielestäni ihastuttavia!

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kaipaisin olohuoneeseen paneloinnin ohella jotakin muutakin uutta. Pientä freesausta saisi tekstiileillä. Tässä piensisustusta minun makuuni :)

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Meillähän talo on valmistunut vuonna 2013, joten todellista tarvetta muutoksille ei oikeasti ole. Itsestä vain tuntuu, että kotia ja sen pihapiiriä on kiva uudistaa koko ajan. Asuinviihtyvyys on ehdottomasti asia, johon me mieheni kanssa panostamme!  Uudet tuulet ovatkin aina tervetulleita ja kiinnostus sisustamista kohtaan herää aina aika ajoin  - erityisesti, kun katselee näitä ihania kuvia! (vaikkakin osa on jo muutaman vuoden takaisilta asuntomessuilta, miellyttävät ratkaisut edelleenkin tämän rouvan silmää!)

Joko sisustuskärpänen puraisi teitäkin? ;)

Tämmöstä tänään

Tänään saatiin vihdoin meidän puuvajaprojektia eteenpäin. Alunperin ajateltiin, ettei vajaa varten osteta mitään, vaan käytetään ainoastaan meidän omia "tähteitä", jotka ovat jääneet edellisistä rakennusprojekteista sekä myös isältäni saatuja rakennusmateriaaleja. Eilen käytiin peräkärrin kanssa hakemassa iso kasa tavaraa kotipaikaltani aina työkaluista liuskekiviin ja puutarhakalusteisiin asti. Kuvailen niitä teille, kunhan saadaan taas uusia projekteja eteenpäin.

Tältä näyttää vajan rakennusprosessi sekä viimeisimpänä vajan tilanne juuri nyt! Hommat jäivät taas kesken, kun nyt on kuitenkin lähdettävä rautakauppaan hakemaan oikeanlaista puutavaraa lisää, jotta vaja kestää talvella lumen painon. 

Kun poitsu heräsi päikkäreiltä, vihittiin myös ekaa kertaa jäbän uima-allas käyttöön, kun kerrankin ulkona lämpöä piisaasi! 

Viimeksi, kun oli lämmintä, olimme nimittäin reissussa eikä allasta päästy silloin kokeilemaan. Noh, lystiä tänään oli ja illalla hyvin uni maittoi isin nukutuksen jälkeen! :) Unet ovat meillä muuten sujuneet todella hyvin; välillä eka herätys on ollut vasta 5:40!! Omaan huoneeseen siirto siis todella kannatti :)

Eemilän kotimuseossa

Tänään käytiin koko poppoolla Kuopion ja Leppävirran rajalla sijaitsevassa Eemilän kotimuseossa. Pieni ja tunnelmallinen museo sopi hyvin torstaipäivän ajanvietteeksi. Meidän oli tarkoitus mennä Riuttalan talomuseolle, mutta se onkin auki vain viikonloppuisin! Niimpä suuntasimme kotimuseolle.

Eemilän kotimuseolla vieraat otetaan vastaan ikäänkuin "kotiin" ja kierroksia tehdään omistajapariskunnan kertoessa esineiden ja rakennusten historiasta. Toiminta on todella kotikutoista ja pienimuotoista, eikä paikan isännän mukaan kotiseutumuseon ole tarkoituskaan olla bisnes, vaan ennemminkin eläkepäivien harrastus. Suuri osa esineistä on isäntäparin suvun esineitä eikä hankkimalla hankittu ole kuin yksittäiskappaleita joitakin kokoelmia täydentämään. Emännän mukaan vieraita käy 300-400 per kesä, ennätyksen ollessa 700 henkilön luokkaa. Yhteensä 20€ maksoi kahden aikuisen lippu maistuvine mansikkakääretorttukahveineen. Kelpo hinta henkilökohtaisesta esittelystä ja  kääretorttu oli ihan taivaallista! Tässä teille joitakin kuvamaistiaisia reissusta :) Huom: jos käytte paikanpäällä, varatkaahan käteistä, sillä kortilla maksu ei tuolla onnistu!

Tuntui uskomattomalta nähdä, miten moni asia on ollut todellista käsityötä ja miten lyhyt aika kaikesta onkaan... Nykyinen kulutuskulttuuri (jota itsekin valitettavasti edustan!) on niin jyrkkä vastakohta tuollaiselle vanhan ajan maalaiselämälle. Se, miten pellava esimerkiksi on muuntunut käsinkirjailluiksi ompeleiksi lopulliseen pellavapaitaan, on niin paljon pidempikestoinen prosessi kuin nykypäivän halppisvaatteiden kerskakulutus voi ikinä olla. Tuntuu jopa pelottavalta ajatella, millainen maailma onkaan esimerkiksi 70 vuoden kuluttua, kun viimeiseen 70 vuoteen on tapahtunut niin huima muutos niin monessa asiassa! :O 

Pieni mies ei museosta vielä perustanut, mutta pidän tärkeänä sitä, että jälkikasvumme saa edes jonkinlaisen kosketuspinnan entisajan elämään. Aina asiat eivät ole olleet näin, vaan moni asia on matkan varrella muuttunut. En tarkoita, että historiassa täytyisi velloa, mutta jonkinlainen tietämys on paikallaan :)