Eemilän kotimuseolla vieraat otetaan vastaan ikäänkuin "kotiin" ja kierroksia tehdään omistajapariskunnan kertoessa esineiden ja rakennusten historiasta. Toiminta on todella kotikutoista ja pienimuotoista, eikä paikan isännän mukaan kotiseutumuseon ole tarkoituskaan olla bisnes, vaan ennemminkin eläkepäivien harrastus. Suuri osa esineistä on isäntäparin suvun esineitä eikä hankkimalla hankittu ole kuin yksittäiskappaleita joitakin kokoelmia täydentämään. Emännän mukaan vieraita käy 300-400 per kesä, ennätyksen ollessa 700 henkilön luokkaa. Yhteensä 20€ maksoi kahden aikuisen lippu maistuvine mansikkakääretorttukahveineen. Kelpo hinta henkilökohtaisesta esittelystä ja kääretorttu oli ihan taivaallista! Tässä teille joitakin kuvamaistiaisia reissusta :) Huom: jos käytte paikanpäällä, varatkaahan käteistä, sillä kortilla maksu ei tuolla onnistu!
Tuntui uskomattomalta nähdä, miten moni asia on ollut todellista käsityötä ja miten lyhyt aika kaikesta onkaan... Nykyinen kulutuskulttuuri (jota itsekin valitettavasti edustan!) on niin jyrkkä vastakohta tuollaiselle vanhan ajan maalaiselämälle. Se, miten pellava esimerkiksi on muuntunut käsinkirjailluiksi ompeleiksi lopulliseen pellavapaitaan, on niin paljon pidempikestoinen prosessi kuin nykypäivän halppisvaatteiden kerskakulutus voi ikinä olla. Tuntuu jopa pelottavalta ajatella, millainen maailma onkaan esimerkiksi 70 vuoden kuluttua, kun viimeiseen 70 vuoteen on tapahtunut niin huima muutos niin monessa asiassa! :O
Pieni mies ei museosta vielä perustanut, mutta pidän tärkeänä sitä, että jälkikasvumme saa edes jonkinlaisen kosketuspinnan entisajan elämään. Aina asiat eivät ole olleet näin, vaan moni asia on matkan varrella muuttunut. En tarkoita, että historiassa täytyisi velloa, mutta jonkinlainen tietämys on paikallaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti