Meillä ei enää nukuta.

Katkeamattomat yöunet, öö mitä ne ovat? Pojan yöheräily ei ole häirinnyt meitä vanhempia hirveästi missään vaiheessa - ennen kuin nyt. Muutama kuukausi on menty niin, että nukahtaminen ja nukkuminen ovat ihan mahdottomia. Ja kaiken lisäksi tuntuu, että meno muuttuu hurjemmaksi ilta illalta ja yö yöltä.

Viiden kuukauden ikään asti nukuttaminen oli meillä helppoa kuin heinän teko. Poika meni yöunilleen sänkyyn 19:15 ja nukahti itsekseen sinne mobilea kuunnellen 5-15 min kuluessa, ilman, että vanhemman täytyi olla läsnä. Yöllä tissistä syötiin kerran pari kolme, ilman sen kummempaa heräilyä. Maha täyteen ja unta palloon. Heräiltiin joo, mutta kaikki kävi kivuttomasti, eikä olo ollut aamuisin kuin haudasta nousseella. 

Homma muuttui kesäaikaan siirryttäessä. Ilmeisesti nukkumaanmenoa olisi pitänyt samalla myöhäistää tai huonetta pimentää, mutta eihän me sellaista hoksattu. Poika ei enää nukahtanut itsekseen, vaan vaati vanhempaa lähelleen. Varsinainen "nukuttaminen" astui siis kehiin. Alkuun rumba vei vartin, nyt ennätys taitaa olla 1h 15min. Nyt ei tule kuuloonkaan, että nukkumaanmeno onnistuisi ilman nukuttamista. 

Samalla yöt muuttuivat hurjemmaksi. Poika alkoi heräillä enemmän. Kun tuntui, että levottomasta nukkumisesta johtuen kaikki valvoivat, poikaa ruvettiin nukuttamaan perhepedin sijaan omassa sängyssä. Yöheräilyt muuttuivat hiljalleen yövalvomisiksi. Poika heräilee yöllä tunnin, kahden, kolmen välein ja tarvitsee vanhempaa nukahtamiseen. Hän nousee heti pystyyn, vaikka olisi vielä ihan syvässä unessa. Vanhempi laittaa hänet takaisin makuuasentoon ja pitää siinä hetken, jotta uni tulee. Itse nukahtaminen ilman vanhemman fyysistä kosketusta onnistuu ja avainasemassa onkin tuo fyysinen rauhoittaminen. Jos poikaa ei laita makuuasentoon ja pidä hetkeä siinä, hän ei tunnu nukahtavan vaan päinvastoin piristyy sängyssä liikkuessaan ja reunaa vasten seistessään. Tyypillisesti näitä nukkumaan takaisinlaittamisia on 3-6 kertaa yössä sen ohella, että aamuyöllä noin viiden aikaan poika on sitä mieltä, että nyt on aamu. Viideltä alkaa armoton hilluminen ja uudelleennukahtaminen on vaikeaa. Yleensä uudelleen nukahdetaan n klo 6:30 ja luvassa on vielä puolesta tunnista tuntiin yöunta koko sakille. 

Kaikkein raskainta tässä on tuo aamuyön hilluminen. Nukahtamaan laittaminen ei sinänsä ole ongelma, vaikka tunnin kahden välein nousu välillä ketuttaakin. Pojan sänky siirrettiin kuitenkin nyt sivuvaunuksi (laidat edelleen kiinni), niin pinnojen välistä tyynnyttely saattaa yöllä alkuun riittää - siis jos poika nukkuu normaalisti sängyssään eikä ole pinnasängyn jalkopäässä poikittain. Aamuyöllä pojan tyynnyttely nukkumaan ei kuitenkaan enää riitä, vaan jätkä otetaan keskeen - mikä tarkoittaakin hyvästi kaikkien yöunille. Alkaa konttaus ja pystyyn nousemista rumba, mitä säestää naamaan lätkiminen, nipistely ja repiminen. Viime yönä ajattelin, että en anna periksi ja ota jätkää keskeen vaan tyynnyttelen omaan sänkyyn, mutta tunnin jälkeen otin pojan kainaloon. Kainalossa nukahtaminen onnistuikin, mutta ihan vain hetkeksi ennen hillumisrumbaa. 

Tassuttelua uniassosaatio-ongelmiin - eli siihen, ettei lapsi osaa nukahtaa yksin - on pidetty Suomessa hyvänä menetelmänä. Ylipäätään hyvän artikkelin imeväisten nukahtamisongelmiin löydät täältä. Meillä tassuttelu ei kuitenkaan auta tai sitten se tehdään väärin. Nukuttaminen menee meillä tätä rataa: poika laitetaan iltarutiinien jälkeen sänkyyn klo 19:30-20 päivärutiinista riippuen. Mobile laitetaan päälle ja nukuttajana olen yleensä minä. Toivotan pojalle hyvät yöt ja juttelen samat asiat joka ilta. Kun sanon, että nyt rupeat nukkumaan, poika alkaa jo itkeä. Hän tietää, että silloin olen lähdössä huoneesta pois. Kun olen toivottanut hyvät yöt, poistun viereiseen huoneeseen. Itku alkaa välittömästi, mutta tyyntyy usein melko pian. Itku alkaa uudelleen, mutta tyyntyy. Tätä jatkuu hyvän tovin, kunnes itku muuttuu sellaiseksi, että on mentävä pojan luo. Menen huoneeseen, laitan pojan uudelleen nukkumaan (hän rauhoittuu jo, kun olen ovella) ja hyvää yötä toivottaen poistun. Tätä rumbaa jatketaan yhdestä "kierroksesta" lukuisiin kierroksiin, kunnes tiedän jo ovella, että tämä on nyt "se" kerta; poika rupeaa itse nukkumaan minut ovella nähdessään. Tämä kuitenkin vaatii, että takana on yleensä yksi hysteerinen itkukohtaus ja että kuitenkin käyn pojan näköpiirissä. Fyysistä kontaktia ei siis meillä nukuttamisessa ole muuta kuin nukkumaan laittaessa (poika siirretään pystyasennosta makuuasentoon ja silitetään samalla) eli koko ajan silittelemässä ei tarvitse olla. Kun poika nukahtaa, hän yleensä nukkuu neljästä viiteen tuntiin heräämättä. Yhden kahden aikaan yöllä tuo heräilykierre sitten kuitenkin alkaa. Uskoisin, että nukahtamisessa ei olisi tällaisia ongelmia, jos poika ei kampeaisi pystyyn. Konttausasennossa ollesaan hän osaa yölläkin laittaa käskystä päänsä tyynyyn, mutta jos jätkä on pystyasennossa, tarvitaan vanhempaa avuksi. Hän ei osaa itse ruveta pystyasennosta nukkumaan. Siksi nämä yöt tuntuvatkin nyt niin mahdottomilta, kun poika oppi reissussa nousemaan tukea vasten. Yöllä jäbä nimittäin saattaa olla seisoskellut jo hyvän tovin, ennenkuin itkee ja herättää vanhempansa ja siksi hän onkin aamuyöstä jo aivan hereillä. Siitä hilluminen sitten alkaakin. Yksin pinnasängyssä itkettää ja vieressä jätkä on aivan mahdoton. 

Onneksi mies on ollut nyt lomala, jotta tämä ei aivan kaaottista ole. Itsellä on kuitenkin olo kuin haudasta nousseella, kun yöunet ovat niin huonot ja vähissä juuri nyt. Alamme olla neuvottomia tämän asian kanssa. Pitäisi varmaan yön tai pari vain jaksaa valvoa tuntisotalla ja tyynnytellä poikaa omaan pinnasänkyyn, mutta pinnasängyn vieressä valvominen tuntuu ihan mahdottomalta. Omassa sängyssä valvominen ei tunnu yhtään niin ylitse pääsemättömältä. Tänään meinattiin koittaa, josko oma huone auttaisi ja jätkä nukkuisi siellä paremmin. Huoh.