Pieni herra 8 kk <3

Huomenna on jälleen yksi ikäkuukauden rajapyykki saavutettu meillä, kun jätkä tulee kahdeksan kuukauden ikään. Jäbän kehitystä kuukausitasolla voit seurata täältä: 7kk, 6kk, 5kk, 4kk, 3kk ja 2kk.


Missä nyt siis mennään?

Viimeinen kuukausi on ollut yhtä suhinaa oppimisen puolella. Jätkä tetsaa (eli ryömii) hurrrjaa vauhtia ja tykkää olla liikenteessä koko ajan. Siis ihan koko ajan. Kunhan virikkeitä on ympärillä tarpeeksi, jäbä kyllä viihtyy hyvin. Konttausvaihdetta ei ole vielä löytynyt, mutta konttaus- ja karhukävelyasento ovat jo tuttuja juttuja parin viikon ajalta.

Rutiini on vanha tuttu, siihen ei ole tullut muutoksia. Aamulla noustaan klo 5:30-7 (joskus harvoin 8) ja nukkumaan klo 20 molemmin puolin. Väliin mahtuu kahdet ulkopäikkärit ja paljon touhua ja liikuntaa. Ruokaa uppoaa 5* kiinteät ja joskus parit maidot, vähän riippuen päivästä. Puurot teen maitoon 2*2dl ja loput maidot tulee tuttipullosta, vähän päivästä riippuen 1-4dl yhteensä. Imetysapulaite on jäänyt pois ja tissittely on enää aamuyön juttu, kun äiti ei jaksa vielä herätä ja poju pitää saada unille. Yöt jätkä nukkuu keskessä, mutta reissussa opeteltiin nukkumaan matkasängyssä jopa läpi koko yön. Katsotaan, jatkuuko sama meno kotona.

Oppisessa on tosiaan tapahtunut huima kehitys. Jätkä tykkää seurailla ja tehdä yhdessä kaikkea, joten kaikenlaiset äänivimpaimet ja kirjat ovat nyt pop. Myös yhteisleikki koirien kanssa onnistuu ja se on hurjan hauskaa. :) Samoin uinti- ja kylpyhetket ovat poitsusta elämän parasta antia. Jätkä oppi reissussa myös nousemaan istumaan itse sekä nousemaan seisaalleen matkasängyn reunaa vasten. Kotona on noustu vasta polvilleen, mutta nyt on mielenkiintoista nähdä, jatkuuko ylöskapuaminen matkasängyn pehmeää reunaa pidemmälle. Maailma avartuu pikkuiselle koko ajan enemmän.

Huomiosta meidän pikkumies nauttii hurjasti. Taputukset, kehumiset ja jee-huudot ovat nannaa pienen korville. Hän nauttii olla huomion keskipisteenä ja tarjoaa kehujilleen leveimmät hymynsä. Vierastaminen on ollut todella vähäistä, meillä ainoastaan 4kk iässä ja jos ihan unisena joku tuppaantuu ihan iholle. Muuten jätkä ei hirveämmin vierasta, vaikka uusissa tilanteissa hetken ensin seuraileekin, että mikäs on jutun juoni. Kun jäbä vauhtiin pääsee, niin silloin vauhtia kyllä myös riittää ;) Ja kun virta loppuu, se myös loppuu ;)

Jätkä on niin kiinteä osa meidän elämää, että on miltei mahdotonta kuvitella elämää ilman poikaamme. Haltioituneena seuraamme pienen kehitystä, vaikka mukaan mahtuu myös niitäkin hetkiä, kun tekisi mieli ampua poika raketilla kuuhun. Onneksi nuo hetket on kuitenkin todellakin hetkiä - lyhytkestoisia ja harvinaisia. Pikkumies on niin ihmeellinen, että on mahdotonta vieläkään käsittää tätä elämän kiertokulkua. Tuo pikkuinen on todella meidän tekele, omaa verta ja lihaamme. <3