Pieni mies pääsi siis tosiaan kahdeksan kuukauden ikään ennen kuin ekaa kertaa lähdimme kunnolla reissuun. Ennen tuota oli takana vain yksi mökkiviikonloppu ja yö kummien luona. Melko keltanokkia tässä perhereissailussa siis oltiin, kun matkaan lähdettiin. Reissussa vaihdettiin paikkoja muutamaan otteeseen; ensin yö Helsingissä, sitten kaksi Tallinnassa, kaksi Nuuksiossa ja kaksi vielä Punkaharjulla. Matkaa taitettiin siis sunnuntaista sunnuntaihin.
Reissu sujui pienen kanssa kuitenkin hyvin. Pikkumies on aika optimi iässä reissailulle; ei vielä mennä vinttase itse, mutta istuu kyllä jo syöttötuolissa. Syöttötuolissa ja rattaissa istuskelu helpotti hurjasti reissussa oloa, sillä jätkä pääsi näkemään ja kokemaan kaiken itsekin, ilman että tarvitsi tylsistyneenä selällään pötkötellä tai että vanhempien tarvitsi vielä sydän kurkussa olla vähän väliä erikoisjuoksupyrähdysten takia. Kaupunkireissu toimi myös hyvin, kun kaupungilla ja ostoksilla pörrättiin sillä tavalla, että jätkä sai päikkärinsä aina matkarattaissa tai autossa. Meidän pienimies on vihannut autossa matkustamista, mutta pidemmät ajomatkat sujuivat hyvin, kun äiti napotti koko matkan pojan kanssa takapenkillä. Myös turvakaukalosta turvaistuimeen siirtyminen juuri ennen matkaa saattoi auttaa poikaa viihtymään, kun ikkunasta näki ensi kertaa maisemia! Virikkeet olivat todennäköisesti myös sen verran monipuoliset, että jäbä viihtyi. Tabletin jos olisi pojalle nakannut käsiin, niin varmaan olisi viihtynyt, mutta meidän perheessä tabletin roolia vetää automatkoilla toistaiseksi äiti. Katsotaan asiaa sitten uudelleen, kun poika tuosta kasvaa.
Meidän poika ei ole onneksi mitenkään erityisen herkkä äänille nukkuessaan ja on ääniin uniaikaan aina tottunut. Niimpä ravintolassa syönti ja hotellihuoneessa pojan yöunien aikaan rupattelu ei jätkää häirinnyt. Reissu olisi ollut aika erilainen, jos jätkän unien aikaan olisi täytynyt olla hiirenhiljaista. Toki korkeat ja äkilliset äänet saavat meidänkin pojan uniltaan sätkähtämään, joten onneksi näitä ei reissuun mahtunut - ainakaan kovinkaan monta! Ne parit kerrat otettiinkin sitten itkulla vastaan. Eniten koko reissussa ärsytti ihmiset, jotka eivät välittäneet varjossa nukkuvasta pienokaisesta pätkääkään, vaan tulivat pitämään älämölöä nukkuvan lapsen viereen. Ihan käsittämätöntä.
Reissussa iso plussa oli kiinteiden syönti niin mutkattomasti kuin jätkä noita appeitaan vetelee. Jätkä söi omat ruokansa aina meidän kanssa yhtä aikaa ja nautti hedelmävälipalat lisäksi omaan tahtiinsa. Myös noutopöydistä pystyi pojalle jo apetta antamaan: vesimelonia, kurkkua, tomaattia, riisikakkuja.. Puurohiutaleet kannoin mukana ja ravintolassa aina pyydettiin puuron lämmitystä. Välillä, kun äkkikiukku yllätti, annettiin valmispuuro huoneessa sellaisenaan; nuo valmispuurot ovatkin tosi käteviä! Eniten tuskaa tuotti tuo ruokien jatkuva lämmittelyn pyytäminen ja erityisesti puuron lämmitys tuntui olevan haastava tehtävä monelle tarjoilijalle. Myös jääkaapin puuttuminen Siikarannassa aiheutti päänvaivaa ja jonkun verran ruokaa menikin roskiin, kun säilytysmahdollisuutta ei ollut. Mikron puuttuminen oli silti isompi miinus, varsinkin kun meidän matkakeitin osoittautui reisaussa ihan tusinatavaraksi. Kunnon lämmitin helpottaisi kummasti aamuyön maitoitkua! Matkasängyt eri majoituspaikoissa olivat todellinen helpotus, joten sänky kannattaa ehdottomasti pyytää! Myös riisikakut tms maissilastut kannattaa reissulle hommata mukaan, jotta pikkuinenkin viihtyy ravintolassa, vaikka vähän jo uniaika lähestyisikin.
Tottakai pienen kanssa reissailu vaatii vähän enemmän suunnitelmallisuutta, mutta ei meillä päivärytmi ollut mikään kiveenhakattu. Tietysti kelloa tuli lomallakin ihan eri tavalla seurattua kuin jos olisimme olleet reissussa ihan vain kahdestaan miehen kanssa. Hotellihuoneessa oltiin aina takaisin klo 19-20:30, jotta pikkumies pääsi yöunille. Ilman pikkuista olisimme istuskelleet ravintoloissa muutaman tunnin pidempään, vaikka missään bilepaikoissa emme lomalla tykänneet kahdestaankaan käydä. Kaikenlaista päiviin kuitenkin mahtuu, kun nousee ylös jo klo 7!
Pikkuinen oli myös siinä mielessä hyvässä iässä, että laivojen, ostoskeskusten yms leikkipaikkoihin päästiin purkamaan energiaa, mutta pikkumies ei itse sitä osannut vaatia tai vetänyt järkyttäviä kilareita niistä poislähtiessä. Myös rattaissa istuskelu ja ympäristön seurailu sellaisenaan oli tarpeeksi viihdyttävää, joten päivät sujuivat mutkattomasti. Erityisesti kaupunkiloma sujui hyvin, kun jätkä sai nukkua rattaissa ostosreissulla ja kaupunkikierroksilla.
Ekana iltana Tallinnassa saimme kuitenkin pikku muikkarin siitä, mikä merkitys rutiinilla pojan elämässä on. Mitään onnea ja autuuttahan reissailu ei koko aikaa noin pienen kanssa ole, vaan yliväsymys-nälkä-kilarit koettiin pariinkin otteeseen. Tallinnassa yksi nuoripari kauhistuneena seurasi meidän touhuja (puuron lämmitys meni pieleen kahdesti, väsy ja nälkä oli pojalla järkyttävät, oltiin reissattu koko päivä, mistä johtuen oltiin poikkeuksellisen myöhään ulkona, joten huutokuoron saattelemana hotkittiin vuoronperään ruokaa, joka oli jo kylmennyttä puuro-syönti-sähläyksen vuoksi) ja luulempa, että tuo pariskunta sai parempaa seksuaalivalistusta kuin missään Terveystiedon tunnilla ikinä. Liekö hankkivat lapsia koskaan ;)
Eli kyllä, sitä huutoa, itkua ja potkua riitti meidän reissussakin. Yllättävän hyvin reissu silti meni, kun miettii, miten paljon matkustettiin ja vaihdettiin paikkoja viikkoon (~1100km!). Mutta tuttua huttuahan tämä jo on; kun päikkärit menevät jostakin syystä mönkään tai nälkä yltyy liian suureksi, niin itkuahan siitä seuraa. Erityisesti tuo yliväsymys oli haastavaa, kun välillä poika ei olisi malttanut millään nukahtaa. Tietysti reissussa on niin paljon ihmeellisiä asioita, jotka noin pienelle aiheuttavat väsymystä. Meillä jäbä lisäksi oppi reissussa uusia taitoja (tukea vasten ja istumaan nouseminen), joten rankkaahan tuo pikkuisen elämä välillä oli. Välillä siis reissussa mukana oli pelkokerrointa, extremeä ja realityä enemmän kuin tarpeeksi. Jätkä oli kuitenkin tosi reipas, kun reissussa päästiin yhdessä puuhailemaankin kaikenlaista järvessä uinnista aina liukumäenlaskuun asti.
Entä mitä meillä oli mukana? Kaikkea mahdollista, mutta olennaisiakin asioita puuttui. Ruokaa piti käydä ostamassa pariin kertaan, samoin vaippoja. Vaatteita oli ihan liikaa ja kun keli oli niin lämmin, niin Manducaa ei voinut ajatellakaan käyttävänsä. Ranta-alusta, viltti tms sen sijaan olisi ollut tarpeellinen, mutta sitä ei tullut mukaan otettua :( Kertakäyttöpöytäliina, joka löytyi paikallisesta pikkukaupasta, ajoi saman asian Nuuksion hellepäivinä. Ehdottomat ykköset meidän reissussa olivat jumppikset, helleasut, hellehattu, aurinkolasit ja lelut. Noilla muutamilla jutuilla oltaisiin hyvin pärjätty koko viikko, mutta mukana oli paaaaljoon muutakin :D
Entä lähtisinkö uudelleen? Kyllä lähtisin. Yksin en näin pitkää reissua kaikkine ajomatkoineen pojan kanssa lähtisi edes yrittämään, mutta porukalla homma hoitui hyvin:) Vielä kun koirat olisivat voineet olla matkassa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti