Pieni mies on siis todellakin keksinyt pärryyttämisen! Ei siinä vielä mitään, että räkä lentää ympäriinsä ja että röhönaurua seuraa päälle, mutta pakkoko sitä on pärryyttää AINA kun suu on täynnä ruokaa. Mitä enemmän ruokaa suussa, sitä isompi pärinä, komeampi kaari ja paskasempi nauru päälle. Sana EI on vielä ihan hepreaa.
Ruokailuepisodista ei siis meillä enää selvitä ilman, että paria metriä lähempänä oleskelevien vaatteet menevät pyykkiin ja että koko tienoo pestään syönnin jälkeen. Toistaiseksi siivousvälineeksi riittää rätti, mutta kohta kun puurot alotetaan, niin täytynee kaivella esille taltta. Eilenkin tämä mamma lähti kaupungille tukka parsakaalissa. Not nice.
No, käsittääkseni tämä on vaihe, joka menee ohi. Tuon sotkemisen kanssa taidetaan joutua sen sijaan elämään vähän pidempään... Huoh.
Hyvää viikonloppua teille, kaikista pärinöistä huolimatta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti