Ensimmäinen raskauteni: kolmas kolmannes

Raskauden viimeinen kolmannes

Laskettuun aikaan on nyt enää muutama päivä ja elämä on yhtä pojan syntymän odottelua! Uskomatonta, miten yhdeksän kuukauden ajan on malttanut odottaa, mutta nyt nämä muutamat päivät tuntuvat sietämättömiltä.. ;) Jokainen päivä mielessä pyörii, että jokohan tänään?? 

Viimeisen kolmanneksen aikana oloni on ollut pääosin hyvä. Hikoilu ja karvojen kasvu ovat yhä epämukavat vieraani, mutta muuten olo on ollut hyvä. Pientä kipuilua milloin missäkin on ollut, mutta ei mitään todella häiritsevää. Supistuksia on tullut pitkin kolmatta kolmannesta ja vasta nyt ihan viime päivinä supistukset ovat tihentyneet. Supistukset eivät ole vieläkään kivuliaita, lähinnä maha menee kivikovaksi ja tuntuu epämiellyttävältä. Supistukset kuitenkin vielä laantuvat, kun tahtia höllää tai menee lepoasentoon.

Raskauden viimeinen kolmannes on ollut varsinaista pesänrakennusaikaa. Koti on valmiina vauvan tuloon, samoin vauvan huone. Kaikki tarvittava (ja paljon ei tarvittavaakin!) on hommattu ja valmistauduttu pienen miehen saapumiseen. Vaunut, turvakaukalot molempiin autoihin, sitteri, vaatteet, vaipat, kaikki vauvan tarvikkeet, leikkimatot, vakuutukset ym ovat valmiina. Sairaalakassi on ollut pakattuna muutaman viikon, jos lähtö tulee. Vielä ei ole pikkumies ollut tulossa maailmaan, saa nähdä mikä päivä.

Kolmas kolmannes on ollut siitä helpottavaa, että ajatus siitä, jos jotakin sattuisi ja sikiö syntyisi, sikiö todennäköisesti selviäisi hengissä. Erityisen merkityksellinen oli viikko 37, jolloin vauvan katsotaan olevan täysiaikainen ja siten jokseenkin täysin kehittynyt. Kyllä vauvan kasvun alkaa jo itsekin huomata: liikkuminen alkaa olla tukalaa, hengästyn pienemmistäkin ja yöunet ovat välillä jääneet. Olin pahasti flunssainen reilu viikko sitten ja silloin yöunet olivat erityisen vähissä. Onneksi poika antoi minun toipua flunssasta, sillä vaikka antibioottikuuri ei vielä ihan olekaan loppu, on olo ihan erilainen kuin reilu viikko sitten! 

Viimeisen kolmanneksen riesana minulla on ollut jatkuva käsien puutuminen. Välillä puutuminen on ollut todella pahaa, välillä vähän helpompaa. Mieheni on hieronut minua ja se on auttanut puutumiseen. Yöni nukun rannetuet ranteissa ja tuet helpottavat mielestäni puutumista. Puutumisen ja kamalan turvotuksen takia raajani ovat kuitenkin todella pökkelöt ja tuntuu ettei mikään pysy käsissä. Pudottelen ja hajotan jatkuvasti tavaroita, sillä olen käsineni todella kömpelö. Sormukset minulle eivät ole mahtuneet pitkään aikaan ja kengistä jalkoihin on sopinut parin viime kuukauden aikana ainoastaan yksi pari. Ostin hetki sitten aivan ihanat saappaat vanhalla koolla, joten toivon, että mahdun kenkiin vielä jokupäivä synnytyksen jälkeen!

Viimeinen kolmannes toi mukanaan myös äitiysloman. Aluksi ajankuluminen tuntui ongelmalliselta, mutta nykyisin aika kuluu ihan hyvin :) Olen nähnyt äitiyslomalla paljon ystäviäni ja pyrkinyt tekemään asioita, joita en lapsen kanssa voi heti tehdä. Olen shoppaillut, hemmotellut itseäni, käynyt hieronnassa ja elokuvissa, ulkona syömässä ja kahvilla eli todella nauttinut kaikkien ystävieni seurasta.

Viimeisen kolmanneksen aikana synnytys on hiljalleen ollut mielessä yhä enemmän. Myös ajatukset omasta lapsuudesta, omista vanhemmista ja heidän kasvatuksestaan ovat olleet mielessä. Olemme keskustelleet paljon mieheni kanssa lapsuusaikojemme muistoista ja niistä tavoista, joilla lastamme haluamme kasvattaa. Ensimmäisen kerran sitä on tullut kunnolla ajateltua, miten haastavaa lasten kasvatus voikaan olla! On niin paljon periaatteita ja ajatuksia, joita haluaa lapsilleen opettaa, mutta mitä tuokaan arki sitten tullessaan? Toivon, että osaamme kasvattaa lastamme hyvin. Ainakin meillä on toinen toisemme turvana. <3