Halusin kyllä kovasti raskaaksi, mutta nyt kyllä jo riittäisi!! Tänään käännyttiin siis 42. viikolle. Pikkuinen antaa odotuttaa itseään toden teolla :( Eilen ja toissapäivänä latasin kunnon paineet kroppaan ja olo oli sen mukainen. Itketti, väsytti ja sattui ihan helvetisti joka paikkaan. Tuntui, etten jaksa ja että pakko saada helpotusta tähän oloon. Toissapäivän rääkki (päivä jaloillaan & illalla 50min lenkki) aiheutti kivuliaat aaltomaiset supparit, jotka kovasti muistuttivat synnytyssuppareita. 4h supistelun jälkeen ne kuitenkin hiipuivat. Eilen oli rankempi päivä ja 1h hikilenkki ja seurauksena ainoastaan jäätävät liitos- ja selkäkivut eikä supistuksista tietoakaan. Päälle päin persettä nukuttu yö ja olin aamulla aika palasina. Päivänmittaan olo on korjaantunut ja 2h päikkärit tekivät mielelle ihmeitä. Tänään jäi lenkki väliin, mutta kevyesti tuli tehtyä puutöitä. Kropassa vaan ei tunnu synnytyksen merkkejä, ei yhtään.
Pelko ja huoli on hiipinyt ajatuksiin ja yöllä, kun hormonit valvottavat, tulee mietittyä kaikkia kauhukuvia. Vaikka ei ole enää pitkä aika siihen, että raskaus päättyy, pelkään nyt enemmän kuin koskaan, että vauvalle käy jotain. Näistä viimeisistä päivistä tulisi nauttia, mutta nyt päällimmäisenä ovat huoli, pelko ja kivut. Kunpa saisimme terveen vauvan pian <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti