Vauvauinti aloitettiin meillä toukokuun alussa, kun poika oli jo 6kk. Tarkoitus oli alunperin aloittaa jo aiemmin, mutta paikkoja ei ollut tuolloin yhtään vapaana. Jälkeen päin ajateltuna tuo oli oikein hyvä ikä, muuten puolen tunnin uintisessio olisi ollut ihan liian rankka. Toukokuusta kesäkuuhun uitiin kerran viikkoon aina perjantai-aamuisin ja heinäkuusta elokuulle oli taukoa. Nyt uintikertoja on ollut elokuulla kaksi ja uinnit on meillä tätä nykyä lauantai-aamuisin klo 8. Tykkäsin arkiaamuista enemmän, sillä silloin ei tarvinnut viikonlopun menojen kannalta vauvauintia miettiä. Meillä uinti tulee kuitenkin ensin ja muut suunnitelmat vasta sitten, jotta uimaan varmasti päästään.
Meillä poika on tykännyt vesielementistä alusta asti ja nauttinut aina uimaan pääsystä. Itkua ei ole uidessa tullut, ei edes ekoilla kerroilla. Jäbä on vedessä kuin kotonaan ja nauttii uusista jutuista. Yleensä hän onkin uintiryhmässä jutun pari muita edellä ja nauttii uusista haasteista, mutta ennen kaikkea vedessä hauskanpidosta. Toki meidän poreallasuinneilla sekä jätkän omalla altaalla on varmasti osansa siinä, että jätkä tuntee veden elementikseen ja on tottunut olemaan paljon vedessä. Poika tykkää uinnista niin paljon, että kotonakin vilahtaa kylpyammeeseen tai ulkoaltaaseen vaatteet päällä istumaan ja odottaa, että vettä laitetaan! Paristi allasta täyttäessäni on pieni uintimaisteri kiihdyttänyt vaatteet päällä altaaseen, kun on niin kiire ollut ettei äitikään ole väliin ehtinyt. Aikamoinen vahdittava siis, kun niin kovasti uinnista tykkää!
No mitä siellä vauvauinnissa sitten tehdään? Mitä ollaan opittu ja mistä aloitettu? Joka uintikerralla on alku- ja loppuleikit sekä laulut, jotka toistuvat samanlaisina ja tuovat jatkuvuutta uintiharrastukseen. Joka kerralla sukellellaan, uidaan vatsaa ja selkää. Uintikerran lopussa on mahdollista mm. tutkia leluja, katsella peilistä, käydä vesisuihkun alla, köllötellä patjalla ja niin edelleen. Uintikerroilla ollaan edetty koko ajan ja tuntuu uskomattomalta, että uusia juttuja vaan tulee koko ajan lisää eikä uinti ainakaan tässä vaiheessa, kun jäbä on ihan just 10kk, ole tuntunut meille tylsältä pakkopullalta.
Aluksi sukellukset aloitettiin kannuttamalla. Aluksi ei siis edes menty pinnan alle, vaan vettä vain kaadettiin kannulla päähän. Kannuttamisessa toistuvat tietyt merkit, joiden kautta lapsi oppii tunnistamaan, milloin hengitystiet on suljettava. Kannuttamalla siirryttiin pinnan alle sukelluksiin, siitä edelleen torpedosukelluksiin, puolikaarisukelluksiin, puolikaareen istualtaan sekä nyt viimeisimpänä sukelluksiin laudalta, jossa lapsi siis itse sukeltaa veteen päästäkseen esim. Äidin luo. Kannutus on jätetty yksilölliseen tahtiin pois, kun vauva on hoksannut että veden alle menness hengitystiet on suljettava (siis ilman kannuttamiseen liittyviä merkkejä). Viimeisimmällä kerralla tuntui todella uskomattomalta, että lapsi todella lähtee laudan päältä sukeltamaan luokse niin pyydettäessä eikä vedä sulketaessaan vettä henkeen tai hätäänny. Meillä oli kummitäti tämän viikon uinnisaa mukana ja poika viihtyi kummin kanssa tosi hyvin (mm alku- ja loppulaulut tekivät yhdessä), mutta eipä sukeltanutkaan laudalta kummin luo pyydettäessä. Sen sijaan äidin luo hän tuli heti. Tämä vahvisti todellakin sen, ettei sukeltamaan lähtö ollut vahinko, vaan tietoinen valinta. Paljon lapset kyllä voivat oppia ja nopeaan tahtiin!! Olen tyytyväinen, että ryhmään lähdettiin ja uintia jatketaan ainakin niin pitkään kun hoitovapaani kestää. Halpaahan lystiä tuo ei ole (68€/kk), mutta joka pennin arvoista!
Meidän ihana vesipeto <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti