Voi jeesus mikä olo

En todellakaan muistanut, että alkuraskauden pahoinvointi on tällaista. Kyllä sitä esikoisestammekin koin, mutta hyvin luonto hoitaa hommat kun kaikki raskauskivut, kolotukset, jomotukset sun muut unohtuvat - synnytyskivuista nyt puhumattakaan! Olipa kyseessä nyt sitten kohdunulkoinen tai mikä tahansa, raskausoireet voimistuvat päivä päivältä. 

Nyt olen saanut tehdä tuttavuutta jo:

-pääsäryn

-pahoinvoinnin

-väsymyksen

-jatkuvan vessahädän kanssa.

Eilen olin koko päivän farkut jalassa ja voi luoja illalla tuota oloa ja masun arkuutta! Esikoisesta en voinut käyttää tiukkoja housuja kovinkaan pitkään, vaikka ne olisivat mahtuneetkin, sillä masussa tuntui todella pahalta, jos joku kiristi. Samoin kuin esikoisesta, myös kaikki osumat mahaan tuntuvat käsittämättömän pahalta (esimerkiksi poika tai koira könyämässä mahanpäällä). On hauskaa, miten koko tämän ajan kun olemme yrittäneet toista lasta, olen tarkastellut kaikkia "oireita" ja yrittänyt niistä tehdä päätelmiä siitä, olenko raskaana. Kuten esikoisessakin, positiivinen testi tuli ensin, ennekuin tajusin olevani raskaana. Vaikka oli minulle esim poikkeavaa väsymystä jo ennen testiä, mutta sitä niin helposti pistää kaiken huonojen yöunien piikkiin. Suussa myös maistui n viikolla 3 metalli, mutta pistin sen puhtaasti käsittelemäni rautasulfaatin piikkiin!! :') Eli aina oireille löytyi mielessä jokin muu selitys, kun raskaus. 

Veristä vuotoa tulee kuitenkin edelleen, vuoto pv 13. Ei nyt todellakaan kuukautisiin verrattaen, mutta ilman pikkuhousun suojaa ei pärjää. Missään vauvanhuuruisessa kuplassa tässä ei siis olla, vaan edetään päiväkerrallaan. Tuota syyskuun puolivälin ultraa täällä odotetaan kovasti. <3