Keskenmeno

Ei tullut meille vauvaa nyt. Siinä missä raskausaikana konkretisoitui, miksi raskausaikaa nimitetään odotusajaksi, nyt konkretisoitui, mitä keskenmeno tarkoittaa. Kaikki jäi siis kirjaimellisesti kesken. Kehitys, suunnitelmat, odotus, kaikki. Pikkuinen ei pysynyt kyydissä, vaan jäi pieneksi enkeliksi, paikaksi sydämeen. Helppoahan tämä tässä vaiheessa on, mutta kirpaisee silti. Ja itkettää. 

Olenko varma? Kyllä olen. Vuodot alkoivat 22.8. ja jatkuvat edelleen, nyt siis jo kaksi viikkoa mennyt. Raskausoireet loppuivat kuin seinään ja perjantaina puuhastelin ensi kertaa koko viikolla niinkuin aina ennenkin. Koko viikon makasin kuin lahna, mutta perjantaista alkaen on taas virtaa riittänyt. Turvotus, pahoinvointi, väsymys, pissahätä jne ovat taakse jäänyttä. Tunne siitä, ettei mikään saa kiristää tai osua mahaan, on ohi. Niukka verinen vuoto on loppunut ja muuttunut punaiseksi tulvaksi. Kirkkaan punaiseksi. Niin ja ehkä se lahjomattomin merkki: raskaustestissä (liuska ja apteekin oma testi) näkyi kummassakin vain enää haamujen haamu. Meidän pienemme oli ja meni. 

Onneksi keskenmeno tapahtui näin alussa. Kumpa vain kroppa ja mieli toipuisivat pikaisesti, vuoto loppuisi ja kierto normalisoituisi. Maanantaina vielä soitto neuvolaan, että kuinka edetään. :'(