Aluksi ajattelin, etten kirjota tänne blogiin tästä asiasta ollenkaan. Sitten muutin mieleni; tämä on tätä elämää, jota elämme ja haluan sen teidän lukijoiden kanssa jakaa.
Mutta mistä siis on kyse?
Minulla alkoivat kuukautiset 22.8. - tai ainakin luulin niin. Kun vuotoa oli jatkunut 9pv, ajattelin, että hitto, mikä tätä kroppaa riipoo. Koska raskaustestejä löytyi kaapista, ajattelin että teenpä huvikseni testin, josko vastaus löytyisi sieltä. En todellakaan odottanut näkeväni testisaä mitään; monta tyhjää tikkuahan tässä on jo nähty.
Kuinkas kävikään? Ilmestyi haamuviiva. Koska tein testin päivällä, ajattelin, että uusin testin seuraavana päivänä aamuvirtsasta, niinkuin raskaustesti kuuluukin tehdä. Alla kuva haamusta, jota ei siis oikein kuvaan asti edes saanut taltioitua.
Seuraavana aamuna sain toisen haamun. Viiva oli paljon selkeämpi nyt ja taltioitui myös kuvaan.
Koska olin saanut myös esikoisestani haamun ensin, uusin testin tänä aamuna. Ja kas kummaa, haamusta oli tullutkin selkeä viiva tällä herkällä predictor testillä.
Soitin oitis neuvolaan soittoajalla. Vuoto siis jatkuu edelleen ja alkoi kp 26. Vuoto ei ole yhtä runsasta kuin menkkojen aikaan ja vuodon lisäksi on väsymystä, lievää pahoinvointia, jatkuva pissahätä ja jomottelua selässä. Ensimmäiset ajatukseni olivat, että kyseessä on keskenmeno tai kohdunulkoinen raskaus. Neuvolatäti ei sulkenut näitä vaihtoehtoja pois, mutta piti todennäköisempänä kuitenkin valemenkkojen mahdollisuutta, koska vuoto sattuu niin sopivasti menkkojen odotettuun alkamisajankohtaan. Eli siis mitä? Valemenkoissa keho yrittää käynnistää kuukautisia, mutta raskaushormoni estää tämän prosessin.
Mitäs nyt sitten?! Edellisten todellisten kuukautisten mukaan arvioituna minulla on nyt menossa rv 5. Viikolla 7 kannattaa aikaisintaan kuulemma ultrata, jotta sikiö on niin "iso", että voidaan nähdä onko kaikki kunnossa. Niimpä sain neuvolasta ajan raskaudenkestonmääritys ultraan reilun parin viikon päähän. Nyt täytyy elää päivä kerrallaan ja hakeutua heti päivystykseen, jos tilassa tapahtuu muutoksia (esim kovia kipuja).
Nyt siis roikutaan reilu pariviikkoinen löysässä hirressä. Varmuutta ei ole, mutta toisaalta edetään tilanteessa, jossa olen raskaana, kunnes toisin todistetaan. Neuvolan mukaan minun tulee elää nyt niin, että todella olen raskaana (ottaa vitamiinit käyttöön, välttää alkoholia jne), sillä se on todennäköisintä. Näin siis kunnes utrassa todetaan, että kaikki todella on hyvin (tai sitten pahimmassa tapauksessa, että tämä oli hyvä yritys). Todella hämmentävää ja piinallista.
Nyt vain siis toivotaan, että masussa todella asuu joku ja että hänellä on kaikki hyvin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti