Pieni herra 12kk -siis yksi vuotta!

Meidän pikkuinen ei ole enää ihan pieni, vaan oikeasti aika iso jätkä jo. Missä nyt mennään, mitä osataan? Kurkkaa kehityksestä muuten kuukausitasolla täältä: 11kk, 10kk, 9kk, 8kk, 7kk, 6kk, 5kk, 4kk, 3kk ja 2kk.

Jätkä mennä viipottaa jo kahdella jalalla, mutta tiukan paikan ja kiireen tullen vaihtaa nelivetoon. Askel on vielä horjuvaa ja kädet heiluvat sivuilla kuin nuoralla tanssijalla! Yksivuotispäivän kunniaksi poitsu oppi kapuamaan sohvalle, eikä vielä äidin kauhuksi ymmärrä, ettei alas tulla pää vaan peppu edellä. Koordinaatio on kuitenki tarkentunut hurjasti ja erilaiset lego- ja palikkaleikit onnistuvat. Jäbä hiffaa nopsaan jutun juonen, kun hänelle jotakin näyttää. Keittiössä jäbä on jääkaapinovivastaava eli sulkee aina oven pyydettäessä (välillä ei millään malttaisi!). Myös vaipan kiikuttaminen roskiin on pikkumiehen tehtävä, joten hyvin osallistutaan pikkuaskareisiin. 

Ruokapuolella on hiljalleen siirrytty syömään koko perheen kanssa samaa ruokaa. Aika maltillisesti vielä, kun äiti arkailee suolan kanssa. Leipä ja maito ovat tulleet ruokavalioon. Sormiruokailu on edelleen pop ja lusikoimista omin pikku kätösinkin on vähän treenattu. Aika sottaista puuhaa vielä. Naskaleita on suussa nyt 8. 

Yhdessä touhuilu on parasta. Myös hulluttelu ja jätkän jutuille nauraminen tuntuvat pienestä miehestä hyvältä. Parasta on myös mopoilla ja autoilla ajelu sekä kaikenlainen hilluminen. Uusissa jutuissa aluksi ujostuttaa, mutta pian ujouskin aina unohtuu. Aikamoinen mammanpoika tuo meidän vesseli on, mutta kaipa se siitä joskus tasaantuu. Omaa tahtoa on vaikka muille jakaa ja välillä täytyy topakasti kieltää. Ei pesukoneelle, ei syötetä koiria pöydästä. Jäbä osaa myös tehdä tahallaan ilkeyttä ja olla voitonriemuinen jos ehtii kaataa koirien juomakupin ennen kuin äiti saa kiinni. 

Hoitomäärissä mennään edelleen aika minimissä, mutta hiljalleen työmenojen vuoksi enemmän. Äiti(n) ikävä on kova ja siksi ei tunnu luontevalta, että jäbä jäisi paljoa hoitoon. Symbioosi on kuitenkin sen verran rakoillut, ettei äidin puhelimesta enää löydy sadoittain kuvia jätkästä jokaiselta viikon päivältä. 

Päivärytmi meillä on entisensä, kuuden-seiskan aikaan ylös, ysistä kahteentoista päikkärit ja iltapäivällä kolmen hujakoita pikku-unet uusiks. Seiskalta sitten nukkumaan. Jäbä nukahtaa edelleen itse omaan huoneeseensa ja vaatii kerran pari ylösnousun yössä. Välillä menee koko yö herätyksittä, mutta melko harvoin kuitenkin. 

Kaikki uusi kiinnostaa hulluna ja tuntuu, ettei jäbää voi edes viihdyttää niin hyvin, että koko ajan olisi jotakin mielenkiintoista nähtävillä. Huomio on kuitenkin tärkeää, niimpä meillä puuhaillaan paljon yhdessä. 

Käsittämättömän rakas tuo pikkuTAAPERO on <3