Liikunta synnytyksen jälkeen

Tänään aloitin lihaskuntoharjoittelun ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Vaunukävelyn aloitin toisella synnytyksen jälkeisellä viikolla ja nyt tuntui sopivalta hetkeltä aloittaa lihaskuntoharjoittelukin. Jälkitarkastus minulla oli viikko sitten keskiviikkona ja tarkastuksessa kaikki oli niinkuin kuuluikin.

Aloitin siis lihaskuntoharjoittelun kaksi kuukautta ja muutama päivä synnytyksestä kotosalla jumpaten. Edellisestä lihaskuntoharjoittelusta olikin vierähtänyt tovi: en nimittäin aktiivisesti treenannut lihaskuntoa raskausaikana. Kävely ja hyötyliikunta - kuten pihanrakennus, puusavotta jne - hoitivat kuntoani raskausaikana. Lisäksi venyttelin silloin tällöin (ihan liian vähän siis). Ennen raskautta olin ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, siis sellainen melko perusjumppaaja. Kuntoni oli hyvä, mutta ei kuitenkaan mitenkään erinomainen.

Nyt, synnytyksen jälkeinen lihaskuntoharjoittelu tuntui todella raskaalta! Entinen fyysinen kunto on romahtanut raskauden ja synnytyksen myötä ja vaatii paljon työtä ja pitkäjänteisyyttä saavuttaa lihaskunto takaisin. Kiire minulla ei ole ja syy miksi aloitin lihaskuntoharjoittelun tässä vaiheessa on puhtaasti se, että haluan helpottaa omaa elämääni ja oloani. Hyvät keskivartalon lihakset (omani todella lörähtivät raskauden ja synnytyksen myötä) tukevat ryhtiä, helpottavat istumista ja sitä kautta omaa oloa ja myös vauvanhoitoa. Esimerkiksi imetys milloin missäkin asennossa yöllä helpottuu, kun "pakka on kasassa". Minulla ei siis ole tarkoituksena ruveta imetyksen aikana miksikään himoliikkujaksi tai karistaa äkisti raskauskilojani - joita muuten on vielä 7kg jäljellä - vaan enemminkin tarkoitukseni on saada keskivartalo tukemaan arkisia askareita sekä parantaa ryhtiä. Uskon, että imettämisen mukanaan tuomat hartiakivut ja huono ryhti korjaantuvat myös tätä kautta. Lisäksi jatkuva huonossa asennossa oleminen (vauvan ylle/viereen kumartuminen milloin missäkin kulmassa) saa tukea hyvistä keskivartalon lihaksista.

Tänään aloitin siis harjoittelun ja tein sen ehdottomasti omaa kehoani kuunnellen. En tehnyt lihaskuntoharjoitteita minkään ohjelman tai tarkan suunnitelman mukaan, ennemminkin tein tutkimusmatkan omaan kehooni. Tuntui, että lattialla ähisi 26-vuotiaan naisen sijaan vanhempikin turilas, niin huima muutos entiseen oli! Lattialla tuskissani pyöriessäni ajattelin niitä naisia, jotka jättävät kuntoilun vähintään tässä vaiheessa: vaatii todella paljon sisua aloittaa nollasta. Oma keho ja vointi kuitekin palkitsevat uurastuksen jossakin vaiheessa, joten kuntoilun jatkaminen turhautumisesta huolimatta on tärkeää (tämä siis lähinnä muistutuksena itselleni!).

Kuva täältä.

Tein tänään seuraavat lihaskuntoharjoitteet:

- vatsat: 3x15 (vasemmat sivuvatsalihakset 3x15, keskelle 3x15, oikeat sivut 3x15)

- punnerrukset 3x10 (naisten tyylillä, valitettavasti.. Miesten punnerruksiin ei vielä ole asiaa!)

- hauiskäännöt Gymstickillä 3x15 

- ojentajat Gymstickillä 3x10

- lankku (1:02:11 oli absoluuttinen maksimi!!)

Lankun jälkeen oli vielä pakko venyttää selkä tähän tapaan jumppapallolla, sen verran rankka tuo minuutin tikistys tällä kunnolla oli:

Lihaskuntoharjoittelua olisi hyvä jatkaa vähintään parikertaa viikossa vaunukävelyn ohella. Nyt kun poika on ruvennut nukkumaan 2 krt/pv päikkärit ulkona kelin niin salliessa, minulla on aamupäivällä aikaa tehdä lihaskuntoa, iltapäiväkävelyn ohella. :)

Minulla oli myös jumppakavereita, joten mikäs minun oli jumpatessa :)

Nyt oikein hyvää ja urheilullista viikonjatkoa teille blogini lukijat!