Aarteita kotipaikalta

Kotipaikkani vintiltä löytyi tällainen upea, vanha rukki. Rukki on ihka aito ja onpa sillä kehrättykin kotipaikkani rantamaisemissa laiturilla. Uskomattoman hieno, eikö? Ja sopii rappusten yläpäähän kuin nakutettu! Saa nähdä, miten jäbä antaa tämän ihanuuden olla :O

Romanttisinta evö!

Mikä on romanttisin teko, mikä teille on tehty? Tätä minulta kysyttäessä ei minulla ole ollut kauheasti kerrottavaa. Toki kosinta oli hurjan romanttinen, mutta muutenpa romanttisuus on meidän suhteessamme loistanut ainoastaan poissaolollaan. No, okei, kerran - 8 vuotta sitten - oli kynttiläillallinen katettuna valmiiksi, mutta pihvit sai kuitenkin paistaa allekirjoittanut. 

Noh, nyt on kahdeksan vuoden ja varmaan tulevan kahdeksankymmenen vuoden romantiikkavaje täytetty. Kyllä. Siis miten? 

Mies nimittäin kävi tänään ottamassa itselleen kolmannen tatuoinnin. Ihan minun nimeäni hän ei kroppaansa hakkuuttanut, vaan vielä tyylikkäämpää; hän tatuoi käsivarteensa meidän häävalssimme kertosäkeen. Nyt muisto elämän yhdestä tärkeimmistä päivistä -pojan syntymän ohella - kulkee aina mukana. <3

Pretty romantic, eiks jeah?

Puutarhakalusteet ja mattoteline

Saimme rautaiset puutarhakalusteet isältäni sekä metallisen mattotelineen mieheni vanhemmilta. Molemmat vaativat kunnostusta. Niinpä lämpimien kesäpäivien ratoksi hioin huonoimmat maalipinnat ja ruosteet pois sekä käsittelin pinnat. Pohjustin maalipinnan ruosteenesto sprayllä ja maalasin pinnat metallipinnoille tarkoitetulla maalilla. Puutarhakalusteiden maalamisessa apuna minulla oli spraymaali pienimpiin kolkkeroihin. Muuten maalasin pinnat pikkuruisella telalla, jotta maalipinnasta tuli tasainen. 

Kuvia ennen käsittelyä:

Ja jälkeen käsittelyn:

Jonkin verran muuttivat nämä näköänsä :)

Ajattelemisen aihetta

Mietittekö koskaan, miten paljon ajattelemisen aihetta on ympärillämme? Omissa tutuissamme, naapureissamme, työkavereissamme. Jokaisella meillä on joku kivi kannettavanamme, mutta toiset roudaavat mukanaan yhden kiven sijaan kivimuuria. Ympärillämme on todella paljon vaikeaita asioita, mutta myös oikeaa asennetta, rohkeutta ja sitkeyttä. Kerron teille yhden esimerkin, joka pysäytti minut tänään. 

Eräs tuttavani vieraili aamukahveilla meillä. Koska kyseessä on uusi tuttavuus, en ole tuntenut henkilön taustoja juurikaan. Tänään sain kuulla niistä hieman. 

Tuttavani kertoi, kuinka vuosien selittämättömän lapsettomuuden ja lapsettomuushoitojen jälkeen he päättivät miehensä kanssa ryhtyä sijaisperheeksi. He saivatkin pienen vauvan hoitaakseen ja kävivät vuoden verran oikeustaisteluja lapsesta. He saivat myös toisen lapsen sijoitukseen ja nyt nämä kaksi ovat viettäneet perheessä jo yhdeksän vuotta. Perhe on kasvanut vielä kolmannella (sijoitus-)lapsella, kun perheen "esikoiselle" syntyi biologinen veli, joka oli myös huostaanotettava, siis kahdeksan vuotta ensimmäisen lapsen jälkeen. Kaikki nämä lapset ovat vaikeista oloista, mikä näkyy heidän tunne-elämässään, kehityksessään ja niin edelleen. Lasten vanhemmilla on myös milloin tahansa oikeus ottaa lapsensa pois, vaikka esimerkiksi nämä biologiset veljekset eivät ole nähneet vanhempiaan ollenkaan sijoituspäätöksen jälkeen. Lupaa adoptioon biologiset vanhemmat eivät myöskään anna, mikäli nyt siis sattuisivat saamaan joskus oman elämänsä kuntoon ja ottaisivat lapsensa takaisin. Tämän sijoitusperheen elämä lapsiperheenä voi siis päättyä milloin vain. Nämä lapset ovat kokeneet hirveitä asioita, mutta ovat saaneet rakastavan kodin. Turvapaikan, jonka jokainen lapsi ansaitsee. Sylin ja lämmön, joka turvaa kehityksen. Aikaa ja rahaa, mutta ennen kaikkea asennetta. Oikeaa asennetta. 

Vaikka lähtökohdat ovat tällaiset, asenne on siis kohdillaan. Elämä ei ole surkuttelua, vaan eteenpäin menemistä, yhtäältä siis olemassa olevien faktojen tiedostamista, mutta toisaalta silti täysillä tekemistä. Tätä mahtavaa asennetta on paljon ympärillämme. Voisin kertoa teille esimerkkejä endometrioosin leviämisen kanssa kamppailevasta ystävästäni, abortin tekemistä ikuisesti katuvasta läheisestäni, epilepsialääkityksen kanssa tasapainoilevasta elämän tukipilaristani,  kaiken kerran menettäneestä kumppanistani tai lukuisista lapsettomuus- ja lapsellisuustarinoista lähiympäristöstämme... Vaikka ympärillämme tapahtuu kamalia asioita, asenne ratkaisee. Se määrää, jatkuuko elämä ja millaisena se jatkuu. 

Kun vain muistaisi olla kiitollinen. Kiitollinen elämästä, perheestä, ystävistä ja siitä millainen sitä itsekin on. Siis omasta terveydestään, taidoistaan, ulkonäöstään ja mistä nyt ikinä. Eikä rutista turhista, kuten finneistä, säästä ja koirankarvoista. Tätä tämä elämä kuitenkin on, kaikkine koirankarvoineen. Onneksi. 

Sunnuntai-illan fiilistelyt

Ihan vielä en teille paljasta kunnon kuvia meidän rakenteilla olevasta nuotiopaikasta, mutta tämänpäivän fiilistelykuvat on pakko jakaa teille. Tänään siis päästiin paistamaan ekat makkarat nuotiopaikalla, vaikka paikka ei vielä ihan valmis olekaan. Kylläpä makkarat maistuivat luonnonkeskellä ja jätkäkin nautti, kun sai temuta maassa ja tutkia varpuja, kiviä ja lehtiä. Koirat kärkkyivät skarppeina makkaran perään;) 

Huomenna varmaankin saadaan nuotiopaikan penkit reilaan niin laitan teille sitten kuvia jossakin vaiheessa valmiista nuotiopaikasta :)

Ristiäislook

Matkalla ollaan kummitytön ristiäisiin. Tältä näyttää ristiäislook (huom aamun pihatöissä look oli vähän eri:')

Nyt jännitetään enää nimeä :)

Illallinen kahdelle

Pitkästä aikaa tein meille kahden ruokalajin illallisen. Minulla on ollut tapana viikonloppuisin kokata meille paremmin, mutta nyt kesäaikaan kokkailuun on tullut taukoa. Ollaan syöty jotakin helppoa tai grillattu ja siksi gourmee ruoat ovat jääneet sivummalle. 

Tänään nautiskeltiin alkupalaksi jokiravunpyrstöjä ja pääruoaksi siikaa. Ruoan kanssa nautittiin Blue Nun viiniä, joka on lempparini. 

Alkupalana siis jokiravut sinihomejuustolla. Ensin kuullotetaan valkosipuli voissa ja lisätään ravut sekä tilkka viiniä. Annetaan hautua, kunnes viini on haihtunut. Sillä välin valmistetaan sinihomejuusto-voi seos, joka maustetaan mustapippurilla, persiljalla ja sitruunamehulla. Uuninkestävät astiat täytetään ravuilla ja laitetaan juusto-voi seos päälle. Kuorruttetaan hetki 200 asteessa ja nautitaan leivän kera. 

Pääruoaksi valmistin siikaa ja sivussa tarjosin salaattia. Salaattiin frisee salaattia, kirsikkatomaattia, viinirypäleitä, fetaa, kurkkua ja ceasar kastiketta. Siikafileet paistoin pannulla ja maustin suolalla sekä valkopippurilla. Jälkiruoaksi olisi ollut tarjolla kesäkurpitsakakkua (ah, niin taivaallista!), mutta masut olivat jo pinkeinä ;) 

Mukavaa lauantai-illan jatkoa! Täällä nautitaan hetken hiljaisuudesta, kun isi on nukuttamassa poikaa :)