Me päädyttiin sormiruokailuun kun kuopus teki lusikkalakon. Alkuun sormiruokailu oli kamalaa. Olin ihan varma, että lapsi tukehtuu. Hiljalleen taito syödä kuitenkin harjaantui ja nykyään kakomista tapahtuu tooodella harvoin tai ei juuri ollenkaan. Kuopus on siinä mielessä ollut konstikas, ettei hän avaa suutaan valmisruoille. Ei edes smoothie pusseissa, vaikka hedelmäsmoothieita rakastaakin. Voi, kuinka nämä lapset ovatkaan erilaisia. Esikoiselle piilotin omatekemää ruokaa pilttipurkkeihin, sillä esikoinen ei paljon meikä mutsin safkoista piitannut. Kakkonen taas elää ennemminkin pyhällä hengellä kuin kaupan safkalla. Nyt on tullut tehtyä pakkanen piukkaan erilaisia nyttösiä ja nöttösiä ja nyt täytyykin alkaa tyhjennellä pakkasta.
Tähän asti lusikka on ollut meillä viihdyke, mutta nyt on annettu kuopukselle mahdollisuus syödä jogurttia lusikalla. Siis sotku on ihan kamalaa, mutta joskus kai se on aloitettava. Huhhuh. Onneksi on koirat vaikka muun siivouksen yhteydessä kyllä ärsyttääkin nuo karvapallot.
Sormiruokailua on nyt siis takana puolisen vuotta. Tämän puolen vuoden aikana olen saanut syödä itsekin aina oman ruokani ja pystynyt siivoamaan jopa keittiön lasten syödessä. Ainoa miinuspuoli on sotkun lisäksi se, että vajaa kolme vee esikoinen on "taantunut" aika usein sormiruokailemaan vaikka on aterimien käytössä jo ihan haka. Jos kolmas lapsi vielä tulee, mennään ehdottomasti sormiruokaillen, mutta toivoisin, että valmissapuskoille olisi paikkansa kiireisinä päivinä tai reissuissa. Onneksi kuopus on hyväksynyt hedelmäsmoothiet ja avocado on ollut meidän vakkari reissusapuska :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti