Kun ei mene putkeen niin ei mene.

Täällä oltiin viime yö kotosalla kaksistaan kuumeisen pojan kanssa. Klo 3:40 asti kaikki meni hyvin, mutta siihen loppuivat meidän yöunet. Poika vaikeroi kuumeisena eikä sopivaa asentoa löytynyt. Koitettiin nukkua vaikka millaisessa asennossa, milloin pinnasängyssä molemmat ja milloin meidän vanhempien sängyssä. Kuuden aikaan poika simahti tunniksi ja nukahdin siinä itsekin. Aika vähiin jäi siis unet. 

Tänään pienelle miehelle ei ole maistunut ruoka yhtään. Olen kokeillut kaikkia lemppareita ja iltapalallakin tarjosin 5:ttä eri lajia (normaalisti meillä syödään vain puuro). Kun mikään ei auttanut, pakotin pojan sylissäni syömään edes vähän. No, siitä seurasi oksennus ja kamala sotku. Samaan aikaan mies istuu päivystyksessä todennäköisesti murtuneen peukalon takia. Aamupäivällä hän kaatui, otti tukea kädellään kaatuessaan ja lopputulos selviää, kun hän joskus pääsee päivystysjonossa oman vuoronsa kohdalle. 

Huhhuh mikä päivä. Mielessä on käynyt väkisinkin, että tästä ei puutu kuin keskenmeno. Toivottavasti pieni mies toipuisi pian ja isikin pääsisi kotiin (ja tuo toinen pikkuinen ymmärtäisi pysyä sisuksissa). Huoli on meidän pikkuisesta kuumepotilaasta kova, kun toinen on niin voimaton. Voisipa sitä tehdä enemmän.