Arki isolla A:lla.

Meidän perheessä alkoi arki maanantaina, kun minä aloitin työt. Poika meni perhepäivähoitoon, kotiryhmään, jossa on kaksi hoitajaa ja yhteensä kahdeksan lasta. 

No, miten on mennyt? Paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Unta en ole juuri pariin yöhön saanut (en saanut nukuttua ennen töiden alkua ja viime yönä poika kävi hoidon tapahtumia läpi vähän väliä itkeksien), mutta poika viihtyy hoidossa. Hoitoon jääminen on raastavaa itkua ja haettaessa tulee lohduton itku, kun pieni tajuaa, ettei äiti olekaan ollut mukana touhuissa koko päivänä. Syliin pääsy sammuttaa välittömästi itkun ja pieni osoittelee ovelle ja vilkuttaa hoitotädille; nyt lähdetään kotiin. Lämmin ruoka ja wc-reissut rauhassa eivät paina vaakakupissani niin paljoa, että poika päiväsaikaan unohtuisi. En minä koko ajan kelloa tuijota, mutta kotiin lähtöä kyllä odotan aamusta asti.  

Maanantaina vein ja hain pojan itse, mutta tänään siirryttiin siihen tavalliseen rytmiin: mies vie ja minä haen pojan. Pyrin tekemään töitä klo 7-15 (herätys 5:30!), jotta olen jo ennen neljää hakemassa poikaa. Hoitoon isi vie hänet puoli kasin kiepeillä. Näillä järjestelyillä pyrimme varmistamaan sen, että yhteistä aikaa olisi tarpeeksi myös arkisin. Aamuisin en ehdi nähdä poikaa ja ne aamun hellyyhetket, joita meillä aina on ollut, jäävät isille ja minun osaltani viikonloppuun. Kahteen aamuun seitsemästä. 

Olin varautunut siihen, että tämä alku on ihan kamalaa. Hoitoon jätettäessä minulla ei tullut itkua - tiesin, että pahinta mitä voin tehdä, on näyttää surulliselta, kun poika jää hoitoon. Toivotin kivaa päivää ja heilutin hymyillen, molempina hoitoaamuina. Ennen hoidon aloitusta kyllä itkin, jos en kuukauden ajan nyt ihan joka ilta, niin ainakin joka toinen. 

Hoitajien mukaan poika on ollut hoidossa superreipas. Syö hyvin ja nukkuu sisäpäikkärit ja on iloinen ja reipas. Kuulemma ison pojan oloinen (14kk!) ja sopeutunut ryhmän uusista lapsista parhaiten. Seuraa isompia lapsia kuin hai laivaa, eikä ole kiinnostunut oman ikäistensä touhuista. Saa nähdä, tuleeko tässä vielä takapakkia. 

Onneksi huomenna on pyhä, niin tulee katkos tähän viikkoon pikkumiehen kannalta. Voi luoja, että tuo pikkuinen on meille tärkeä <3