Tänään käytiinkin sitten tutustumassa perhepäivähoitoon tai itse asiassa perhepäivähoidon kotiryhmään. Siinä siis kaksi hoitajaa yhdistyy ja meidän ryhmään tulee yhteensä 8 lasta. Tänään käytiin ilta-aikaan tutustumassa siis hoitajiin.
No, mitkä fiilikset? Sekaiset. Itkukin pääsi kotimatkalla. Tutustuminen ei mennyt yhtään nappiin, tutustumassa oli ennen meitä perhe, jolle oli varattu oma aika ja tarkoitus oli, että he lähtevät kun saavumme. No, perhe tai perheen äiti ei ollut lähdössä mihinhään ja meidän suuri osa tutustumisajasta meni sen odotteluun, että olisi meidän vuoro kuulla asioista. Kun perhe vihdoin poistui, istuimme hetkeksi molempien hoitajien kanssa alas ja melkeimpä heti toinen hoitajista ilmoitti, että hänen täytyy lähteä. Minä olin kihistä kiukusta! Hoitoon jättäminen on todella ISO asia minulle ja tämä toinen hoitaja suhtautui koko asiaan todella ylimalkaisesti. Ylipäätään näkemyksemme erosivat useissa kohtaa. Minun on jotenkin vaikea luottaa tämän tapaamisen jälkeen tuohon toiseen hoitajaan.
Toinen hoitajista taas oli perhepäivähoitajan ruumiillistuma. Nainen, joka on tehnyt perhepäivähoitajan töitä pienen ikänsä, nainen jolla on omia ja sijoituslapsia ja kasa lapsenlapsia. Kotiruokaa ja kerran viikkoon lettuja tai pannareita. Joululauluja ja pihaleikkejä. Toisesta hoitajasta jäi todella hyvä mieli ja poikammekin otti hoitajan ihan omakseen; ei vierastanut, vaan vei hänelle leluja, oli heti hoitajan sylissä ja otti muutenkin kontaktia. Samoin hoitaja otti poikaamme koko ajan kontaktia. Kun toinen perhe ja toinen hoitaja olivat poistuneet, saimme keskustella toisen hoitajan kanssa rauhassa ja asiat hivenen selkenivät. Ensi tiistaina menemme vielä yhdessä tutustumaan pojan kanssa. Silloin vain tuo toinen - ei niin perhepäivähoitajatyyppi - ei ole paikalla, sillä kotiryhmä alkaa vasta tammikuussa. Häneen en pääse siis etukäteen juuri tutustumaan, mikä askarruttaa mieltä.
Tuntuu todella haikealta ajatella hoidon alun alkamista. Varsinkin, kun ennakkokäsitykseni toisesta hoitajasta on mitä on. Onneksi poika kuitenkin viihtyi ja otti toisen hoitajista omakseen <3
Ehkä sen toisen hoitajan piti jo lähteä hakemaan oma lapsi hoidosta tai ehkä oli kiire kampaajalle, eikä aikaa enää olisi voinut peruuttaa ilmaiseksi.
VastaaPoistaEhkei hän tiennyt, että se toinen perhe jäisi sinne roikkumaan.
Ehkä hänkin olisi halunnut tutustua teihin, mutta aina ei vaan aika anna periksi.
Älä siis tee heti noin jyrkkiä mielipiteitä ko. henkilöstä vaikka harmittaisikin.
Muillakin on elämä kuin äideillä :) (tai ehkä hän on äiti).
Kiitos kommentistasi! Meille oli kuitenkin varattu ainoastaan hetki aikaa tutustua ja se meni mönkään. Nyt minun pitäisi jättää lapseni tälle hoitajalle tuntematta häntä ollenkaan. Hoitaja on lapseni kanssa saman verran kuin minä voin olla. Minusta tuntuu vain käsittämättömältä, että tämä systeemi menee näin; lapsi vain jätetään ihmiselle, jota ei tunneta. Minusta nämä ovat liian isoja asioita sellaiseen ja siksi omatkin tunteet ovat pettyneet ja hätääntyneet :(
Poista