Painoa minulle nousi raskausaikana 19kg. Niistä viimeinen 8kg tuntuu nyt jämähtäneen koko kroppaan. Raskausaikana himoitsin kaikkea makeaa, vaikka normaalisti olen ollut aina vain suolaisen ystävä. Makeanhimo ja raskauden myötä syntynyt rakkaus kakkuihin, leivonnaisiin ja erityisesti suklaaseen aiheuttavat nyt pään vaivaa. Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Kirjaimellisesti siis.
Hukassa on nyt siis treenimotivaatio. Olen kyllä käynyt säännöllisesti vaunukävelyllä ja joka viikko tehnyt lihaskuntoa, mutta se sisäinen palo puuttuu. Siis se tunne, kun tahtotila saa jatkamaan maitohapoista huolimatta. Kun tuntuu, ettei jaksa, mutta jaksaakin: jostakin vain kumpuaa tsemppi jaksamiseen ja joka kerta vielä itsensä ylittämiseenkin. Rakastan sitä tunnetta, mutta täytyy myöntää, että enimmäkseen se on hukassa. Tai sitten tulee flunssa. Miten siis saada itsensä tsempattua? Mistä löytää motivaatio, kun se on täysin hukassa?
Tiedän, että pystyn mihin vain, kun oikein tsemppaan. Olen elämässäni laihduttanut kerran yli 20kg, rakentanut lihaskunnon ihan tyhjästä ja tehnyt täydellisen ruokavalioremontin. Toki, remontti meni silloin ihan överiksi asti, mutta se alun tsemppi, sammumaton palo, liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja kohtaan oli mahtava! Haluaisin sen mielentilan takaisin. Tiedän, että ilman motivaatiota se ei onnistu. Silloin motivaattorina toimi niin voimakas itseinho, ettei haitannut yhtään, vaikka ulkona satoi tai takana oli huonot yöunet. Nyt tuntuu, että tekosyitä pilkistää joka nurkalta ja minähän olen valmis niihin tarttumaan. Ja vieläpä epätoivoisesti. No, kunhan ketutuskäyrä nousee taas tarpeeksi, niin motivaatio löytyy. Toivottavasti ;)
Täällä ruvetaan nyt tekemään lihaskuntoa, kun poika vielä nukkuu. Hyviä treenihetkiä teille blogilaiset! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti