Poika osaa jo paljon asioita! Kehitykselliset harppaukset ovat muuttuneet loikiksi. Silmiin on tullut ymmärrys, kasvoihin sosiaalisuus. Nyrkit ja kaikki mikä niihin sattuu, kulkeutuvat suuhun. Esineisiin osataan tarttua ja joka paikkaan kuolata. Innostuessa kädet ja jalat heiluvat viimeistä päivää. Äidin tai isän nähdessä kasvot venyvät sellaiseen hymyyn, että en tiennyt niin leveää hymyä olevankaan. Meillä osataan ainakin hymyillä, jutella, nauraa, itkeä, loukkaantua, olla innostuneita, seuranhakuisia, hakea kontaktia, olla uteliaita, väsyneitä, viihtyä välillä itsekseen ja lakkaamtta tutkia maailman ihmeitä. Välillä myös yskäistään, jotta joku huomaisi. Kääntyminen on paljon tarkoituksenmukaisempaa kuin kuukausi sitten, vaikka onkin yhä harvinaista herkkua. Muutamat hauskat jutut tai lempparilelut, kuten lintu hoitopöydällä, saavat aikaan riemunkiljahduksia. Kaikki sylitkään eivät ole samanlaisia, vaan paras on äidin tai isän syli. Aamun pitkät unet ovat ilmeisesti historiaa ja pojasta on tullut aamuvirkku, illan torkku.
Imetys sujuu vanhaan tuttuun malliin imetysapulaitteella ja sarviapilan turvin. Välillä on h*lvetin vaikeaa, välillä vaaleanpunaista unelmaa. Ajatukset imetyksen lopettamisesta käyvät ajoittain mielessä, mutta päätöstä tulee siirrettyä: "no, jos vielä tämä viikko koitetaan." Eilen, yhden unettoman yön jälkeen iski pitkästä aikaa valtava epätoivo ja tuntui, ettei minusta ole äitinä mihinkään. Välillä mielessä käy, olisiko elämä helpompaa ilman tätä imetyksen mukanaan tuomaa henkistä painolastia. Tunteiden vuoristorata siis jatkuu, vaikka suurimmat piikit on jo selätetty.
Muuten rytmimme on samanlainen, kuin aiemminkin: kahdet pitkät ulkopäikkärit ja muutamat lyhyet sisätorkut. Kerhossa käydään viikottain, kylvyssä kahdesti viikkoon. Päivisin leikitään, jumpataan, käydään vaunulenkillä, nukutaan, suukotellaan, peilaillaan ja jutellaan. Iltaisin itketään väsyitkua - joskus enemmän, joskus vähemmän. Omaan sänkyyn on helppo nukahtaa, mutta joskus kelpaa vain äidin syli. Vielä ilman äitiä ei ole vietetty kahta yksittäistä tunnin jaksoa pidempään (joulun ruokaostokset ja äidin jälkitarkastus). Pian kokeillaan muutama tunti, miten äiti JA poika pärjäävät toisistaan erillään.
Pojan syntymän myötä kaikki on muuttunut. Parisuhde on asettunut nyt omille, uusille, uomilleen. Kaksi hätääntynyttä, roolihämmennystä ja väsymystä vastaan kamppailevaa ihmistä ovat sisäistäneet uudet roolit äitinä, isänä ja vanhempina. Ennen erillisistä äidistä ja isästä on tullut tiimi, joka tukee toisiaan vanhempina. Myös koirien rakkausvaje on tasoittunut ja aikaa ja huomiota tulee annettua koirille alun hämmennystä enemmän. Rytmin ja rutiinien merkitys elämässä on korostunut entisestään. Kahdenkeskisistä hetkistä, kun poika on päikkäreillä, yöunilla, "kellumassa" maha täynnä jne, ostaan nauttia miehenä ja naisena. Nämä hetket ovat parisuhteen hoitohetkiä, vaikka parisuhteen laatuhetkiä ovatkin nykyään arkiset asiat: kylpyhetket, hymyt aamulla, valmiiksi katettu aamupala, yhteinen hali tai juttutuokio perheenä..
Paljon on opittu asioita, paljon on edessä. Viikon päästä meillä on 3kk neuvola, jossa voidaan keskustella uusista kehitysaskeleista: vauvauinnista, kiinteistä, hyppykiikusta.
Tässä väsynyt sankari aamulta :) Ensikertaa herra simahti heti leikkimatolle päästyään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti