Olemme olleet pienen kanssa kotona nyt kolme yötä. Alku on ollut todellista opettelua, mutta onnellista aikaa! Rakkaus pienokaistamme kohtaan on valtava, tuntuu, että sydän pakahtuu.
Vauva on ollut tyytyväinen, toki mukaan on mahtunut tyytymättömyyttäkin. Vauvan viestien ymmärtäminen on alkuun haastavaa, mutta olemme oppineet jo tässä ajassa paljon! Tänään päästään eka kertaa pojan kanssa kylpyyn, katsotaan miten meiltä kylpyhetki luonnistuu ;)
Huomenna on lisäksi ensimmäinen isänpäivä, josta nautitaan oman pienen perheemme voimin. Muutenkin tämä ja huominen on pyhitetty rauhakseen ololle, sillä muutenpa meillä on käynyt vieraita joka päivä ja eilen käytiin neuvolassa ja tk:ssa. Vauvalla kaikki oli tarkastuksessa hyvin, painonnousun kanssa saadaan olla tarkkana, sillä painoa on noussut minimimäärä. Maidonnousun kanssa on ollut ongelmia ja se on aiheuttanut ylimääräistä huolta. Nyt näyttää kuitenkin paremmalta, joten jospa se tästä.
Myös minä kävin eilen tarkastuksessa, sillä oma vointini on huonontunut. Sain antibiootit, sillä vaikuttaisi siltä, että minulla on tulehdus. Synnytyksessä minulle tehtiin sekä välilihan leikkaus että syntyi synnytyskertomuksen mukaan pitkä ja syvä repeämä. Kun kysyin tikkien määrää, kätilö vastasi, että noh, kyllä niitä pitkälti toistakymmentä jouduttiin laittamaan. Lääkkeitä syön nyt, kun pahempikin addikti: kipulääkkeitä 2X1600mg/pv ja antibiootteja 3X900mg/pv. Nyt on siis pitkä kipeä, mutta kaikki sen arvoista. (Voitte uskoa, että eilen tulehdusarvoja varten tehty reikä sormeen ei tuntunut miltään !! :O)
Joka tapauksessa meillä on sujunut alku hyvin. Unet ovat toki vähissä, mutta hormonit hoitavat tehtäviään eikä univelka vielä tunnu. Mieheni on ollut aivan uskomattoman ihana ja heti alusta asti loistava isä! Hän hoitaa poikaa yhtälailla kanssani, tietysti imetystä lukuunottamatta ;) Isän mukanaolo ja halu hoitaa poikaa ovat merkinneet minulle paljon ja auttavat valtavasti.
Kirjoittelen teille myöhemmin lisää, sillä nyt on ruvettava päiväunille, kun poikakin nukkuu. Minulta meinaa unohtua, että juuri silloin minunkin on levättävä, eikä touhuttava kaikkea...
Katsokaa nyt kuinka herttainen hän on, meidän pienokaisemme <3
Kuulumisiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti