Viikko vielä

Tänä vuonna joulu tulee meille aikaisin. Isi jää nimittäin lomalle jo viikon päästä. Ja sitten lähdetäänkin Vuokattiin <3 Tänään saatiin myös aikalailla joululahjat ostettua ja niitähän on aikamoinen pino! Toivottavasti tulisi kiireetön joulu, kun nyt kerrankin lahjat jo hankittu:)

Mun kännykkään on alkanut ilmestyä nykyään paljon kuvia ja videoita. Meidän kaksvee tykkää räpsiä :) Väliin mahtuu otoksia, joissa ei ole päätä eikä häntää (välillä kirjaimellisestikin) mutta myös hauskoja otoksia joiden ottamisesta en ole ollut ollenkaan tietoinen :D

Joulukorttikuvat

Vihdoin saatiin täälläkin räpättyä joulukorttikuvat. Minä kun luulin esikoisen kanssa aikanaan, että vauvaa on vaikea kuvata. Pah, taaperon kuvaaminen on ihan eri luokkaa :') Noh, vihdoin kuvat tuli räpättyä. Tilattiin samalla isovanhemmille kuvakalenterit, kun viime vuonna vaari oli pettynyt kun ei tullut kuvakalenteria edellisvuoden tapaan :)

Pienen miehen kuulumiset

Meidän vauva on jo yli seitsemän viikkoa. Hurmurilla on hymykuoppa ja niin suuret ja tummat silmät, että lähipiiri on arvuutellut, mahtaako pojalle tulla äitinsä tapaan ruskeat silmät. Pikkuinen hymyilee leveästi ja seurustelee, mutta ensimmäistä naurua vielä odotellaan. 1kk neuvolan mukaan poika on sosiaalinen tapaus ja kannattelee itseään todella hyvin. Meistäkin poika on todella skarppi ja vahvaniskainen. Aika on mennyt käsittämättömän nopeaan. Isoveli on ollut reipas ja vauva on hänelle todella tärkeä. Välillä toinen meinaa olla vähän raju, mutta ei tarkoituksella. 

Vauva on ihan tyytyväinen tapaus, tosin päällä taitaa olla kuusiviikkoisten hulinat, kun vauva on iltaisin itkuisempi kuin aiemmin. Onneksi kyseessä on vain vaihe :) Kaikkinensa tämä kakkonen on paljon tyytyväisempi tapaus kuin esikoisemme, joka ei mm. viihtynyt yhtään sitterissä. Nyt jäbä költsii tyytyväisenä sitterissä kun muu perhe on saunassa:) Onneksi meillä on näin hienot pojat<3

Ps. Täällä on ihan täystalvi :)

Kaikki maan vaivat

Voi höhlä. Me ollaan oltu kotona. Meidän hyvin alkaneet visiitit sinne sun tänne tyssäsivät nopeaan. Vauva on huomenna 7 viikkoa ja meillä on ollut jo:

- sitkeä flunssa koko sakilla

- minulla kolme rintatulehdusta kera kuumeen

- minulla ilmeisesti ruoan aiheuttama vatsatauti, sillä muihin ei tarttunut

Olemme siis olleet kotona. Ja kotona. Ja vielä vähän kotona. Jospa nyt alkaisi pidempi terve jakso että päästäisiin taas johonkin rytmiin ulkoiluineen. Nyt riittää sisällä olo! 

Kerettiin me onneksi viikonloppuna joulupukkiin törmätä :)

Ristiäiset

Viikonloppuna vietettiin kuopuksemme ristiäisiä. Sankarilla oli karvan verran vajaa 6 viikkoa ikää, siinä missä esikoisella ikää oli pari päivää yli kaksi kuukautta. Valmisteluissa tuntui menevän koko viikonloppu, vaikka kerittiin sitä perinteisesti käydä myös joulukauden avajaisissakin. Vieraita juhlissa oli nelisenkymmentä, vaikka juhlia vietettiinkin perhepiirissä kotona. 

Valmistelut sujuivat vaivatta, vaikka mukaan mahtui sähläystäkin; mm. Täytekakkupohja tuli leivottua pariin kertaan kun 2-wee apukokki sääti uunia ja en huomannut että kakku jäi keskeltä raa'aksi. Myös ostamani kaitaliinat unohtuivat laittaa pöydille ja liitutauluun unohtui kirjoittaa vauvan mitat :') Noh, säätöä tai ei, meidän sankari teki täysillä yhteistyötä ja nukkui hyviä päikkäreitä, jotta äiti ja isi saivat rauhassa valmistella juhlia. Nyt on siis pikkuisella vihdoin nimi<3

Kastemekkona palveli yli 70 vuotta vanha suvun mekko, jossa on kastettu jo neljä sukupolvea. Jos ihmettelette, miksi mekko on vaaleanpunainen, kerron siihen syyn; mekko on isoäitini ompelema ja ommeltu sodanajan Suomessa. Tuohon aikaan kankaat olivat loppuneet ja kankaanpala oli ainoa joka isoäitini kotipaikkakunnalta löytyi. Siihen oli tyytyminen ja kankaanpala vaihtui silavapakettiin kyläkaupan tiskillä. Sattumoisin samana aamuna Kotiliesi lehti julkaisi kastemekon kaavat ja siitä alkoi suvun kastemekon tarina. 

Tissiluottamus

JEEE!! Tänään saatiin neuvolasta lupa lisämaidon purkuun!! Vitsit, kumpa saisin tehostettua maidontuloa niin, että päästäisiin täysimetykselle<3 Nyt kirjaan määrät ylös ja varmaan 3vrk aina yhtä lisämaitomäärää ja siitä asteittain alaspäin. Nyt vain luottamus omiin rintoihin, että ne eivät jätä mua pulaan<3

Tuli vedettyä kilarit.

Ja vielä isänpäivänä. Hävettää ja nolottaa.  Kevyellä hormonimyrskyllä varustettuna. Voi meidän isäparkaa. Ihan säälittää. 

Aina ei elämä siis yhtä pussailua ole ja vauvanhuuruista arkea. Välillä tulee hermostuttua, milloin kellekin. Ei pitäisi, mutta joskus vaan katkeaa pinna. Tänään annoin meidän isille tulla täyslaidallisen kun tultiin pappaa moikkaamasta autolla koko perhe. Vauva itki takapenkillä ja oltiin miehen 4-paikkaisella autolla liikenteessä. Nelihenkisessä perheessä nelipaikkaiseen autoon ei taakse kolmea mahdu. Vauvan itku, johon en etupenkiltä kyennyt vastaamaan tuntui tekevän minut hulluksi. Ja niinpä, kukapa muukaan kunniansa sai kuulla kuin auton omistaja. Oi voi. Nytkin tuo ihana isi on hakemassa minulle esikoisen kanssa ristiäisiin mekkoa, kun me tultiin vauvan kanssa kotiin syömäpuuhiin. Oi voi. Tuota miestä minä rakastan yli kaiken <3 Kumpa sitä osaisi välillä pitää paremmin kielensä kurissa. Onneksi sekin taitaa rakastaa minua ja kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen jo tietää, että välillä kiehuu yli. 

No, onneksi ei vietetty koko isänpäivää kiukutellen, vaan käytiin HopLopissa ja pappaa moikkaamassa. Vaari ei ollut kotoaalla, mutta vaarille pitää soittaa, kunhan esikko kotiutuu. Kohta sitten vielä saunaan rentoutumaan. Jospa ne pahimmat kireydet siinä tulisi hikoiltua pois.