torstai 15. lokakuuta 2015

Eteisen sisustusbuumi ja muuta hömppää

Kerroinkin teille, että eteisen sisustamisen suhteen iski armoton buumi tiistaina. Haluan uuden eteisen ja nyt heti. 

Niimpä keskiviikkona suuntasin Ikeaan ostamaan tarvittavia romppeita eteiseen. No, ei mennyt reissu kuin elokuvissa; kuvittelemani hylly ei ollut ollenkaan sellainen kuin nettisivuilta surffailin ja haaveilemani naulakko oli loppunut toimitusvaikeuksien takia. Blaah. Ostin kuitenkin hyllykön ja metallikorin sekä halpahallista kuramaton eteistä varten. 

No kuinkas kävikään? Hylly oli aivan liian massiivinen, kori liian iso ja kuramatto liian pitkä tuohon tilaan. Kun vessan hyllykköä vielä siirreltiin, meni kaikessa hötäkässä yksi maljakkokin rikki. 

No, yrittänyttä ei laiteta, vaan pääsipä tänä aamuna kotimme tekninen tila uuteen loistoon. Hyllyyn löysi tilansa maalipurkit, auton puhdistusvälineet ja vaunukopat sun muut, kuramatto mahtui kumppareiden alle ja sankoon sain pinottua pelivermeet; mailat, pallot jne. Siistiä tuli, mutta eteisongelma on edelleen ratkaisematta. No, kyllä minä vielä jotakin keksin, Ikea nyt vain on poissa laskuista. Ainiin ja yläkertaan sain kaapin tänään tilattua. Olen siitä innoissani kuin lapsi:)




Kun aikaisin herää, ehtii kaikenlaista... Vai miten se meni? Sama pätee näköjään myös myöhään heräämiseen, jos pistää touhuvaihteen päälle :) jäbä nimittäin nukkui aamulla ennätyksellisesti puoli ysiin (ja äiti tietty myös), enkä meinannut uskoa silmiäni, kun kelloa aamulla tsekkasin. Puolitoista tuntia - pari tuntia myöhempään kun yleensä!! Herättyä laitettiin kuitenkin töpinäksi ja nyt on tekninen tila järjestelty, talo imuroitu ja lattiat pesty ja porkkanakakku tulossa uunissa. Tunnin päästä meille tulee vieraita, kun pari opiskelukaveriani tulee lapsineen meille kylään näin syysloman kunniaksi. Illalla vielä kokouksen kautta synttäribaardeille;)


Touhukasta torstaita!  

tiistai 13. lokakuuta 2015

Lapsiperheen eteinen

Voi apua. Poika on kohta vasta vuoden vanha ja nyt jo törmään ongelmaan, ettei meidän eteinen toimi. Jotakin on tehtävä. Tässä lähtötilanne:




Näiden lisäksi meillä on tuossa eteisaulasaa kyllä iso liukuovikaappi, mutta ei sinne pienen miehen vaatteita oikein voi laittaa! Varsinkaan niitä kuraisia! Ja istumatilakin olisi kiva, kun ajattelee, että nuo kurarymyvaatteet on jossakin pojan päälle puettava. Ja entä sitten, kun kolmiperhehoito alkaa, minne hoitajan ja kolmen muun lapsen vaatteet laitetaan? Tai kengät? Tässä vähän inspis ideoita, mitä tuolle nykyiselle pikkueteiselle voisi tehdä.


Tässä kuvassa tykkään noista puista naulakoina, kuva täältä.

Tässä kiva on tuo seinästä roikkuva rekki, kuva täältä.

Tässä kenkäongelma on ratkaistu hauskasti ja tilaa riittää, kurkkaa tänne.

Tyylikäs ja yksinkertainen ratkaisu täältä.

Tässä tykkään tästä seinästä, kuva täältä.

Helppo ja halpa idea koreista, kerrottu täällä.

Nyt eikun toteuttamaan :)

Syystouhuja

Ihana syksy on täällä kirpeine pakkasaamuineen ja kauniine auringonnousuineen. Täällä on haravointihommat jo alotettu ja polttopuut ovat vihdoin liiterissä. Ekat maistiaiset hiekkaakin meni pojan suuhun ja nyt äiti tietää, miltä vaatteet näyttävät kuraleikkien jälkeen. Huh!




Tänään myös leivoin pullaa pitkästä aikaa, kun tuntui, ettei pullan teko ollut kesällä se ykkösprioriteetti. Nyt kotona on ihana pullan tuoksu <3


sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Viikonlopun kuulumiset

Koko viikko hurahti niin nopeaan, ettei mitään järkeä. Mukaan mahtui paljon työhommia, ompelua ja nyt viikonvaihteessa kaikkea kivaa puuhaa ja yövieraitakin, kun miehen työkaveri perheineen yöpyi meillä. Istuttiin nuotiopaikalla, syötiin hyvin, leikittiin lasten kanssa ja illalla rentouduttiin porealtaassa. 

Perjantaina posti toi myös ison kasan valokuvia ja niitä olen työstänyt eteenpäin. Lauantaiaamuna saatiin laitettua kuvakollaasiseinälle rappukäytävään lisää kuvia. Myös perinteisen valokuva-albumin täyttöön on tuhraantunut aikaa, kun vahingossa tilasinkin vähän liian isoja kuvia. Niimpä sakset kourassa olen pienennellyt kuvia. 



Saatiin myös vihdoin valettua puuvajaan askelma ja betoni on nyt kuivumassa. Pikkujäbän kumpparin jäljet ikuistettiin askelmaan :) 



Iltaa varten käytiin juuri hakemassa elokuva. Ihana rentoutua ennen uutta viikkoa. Rentoa sunnuntaita ruudun sillekin puolelle :)

maanantai 5. lokakuuta 2015

Nettikirput ja niiden "loistavat" puolet

Olen tehnyt vajaan vuoden kauppaa nettikirpuilla. Niiden loistava puoli on se, ettei tavaraa tarvitse roudata ennen kauppaa mihinkään tai tuotteita hinnoitella hintalapuilla. Kauppa käy parhaassa tapauksessa nopeasti, vaivattomasti ja vielä parempaan hintaan kun perinteisillä kirpuilla. 



Mutta; sitten on se toinen puoli. Nettikirpuilla varataan huvikseen, myöhästytään sovituilta treffeiltä, jätetään saapumatta tai perumatta kokonaan (tai vähintään perutaan ihan viime tipassa), ei vastata yhteydenottoihin, selitellään ja valehdellaan. Käteistä ei ole mukana ja ilmaiset tuotteetkin pitäisi saada kotiintoimitettuina. Pahinta on hupivarailu myyntiin tekemieni tuotteiden kohdalla. Minulta on tilattu pipoja ja vaunuverhoja niitä lunastamatta. Nyt viimeisin oli kuitenkin törkeää. Minulta tilattiin tuotteita mittatilaustyönä 100€:lla ja sen jälkeen valehtelua kesti kolme viikkoa. Luotin siihen, että maksu suoritetaan tilausten valmistuttua, sillä tiedän tämän henkilön tekevän kauppaa paljon useilla sellaisilla nettikirpuilla, joiden jäsen itsekin olen. Olen aika kärsivällinen, joten annoin aikaa. Onneksi elantoni ei ole tästä kiinni. Vihdoin pistin selittelylle pisteen ja kerroin ilmoittavani nettikirppiksen ylläpitoon. Tällaiset ihmiset masentavat minua. Kuinka tällaista voidaan tehdä?! Laittaa joku varta vasten kangaskauppaan (vieläpä maaseudulta ja pienen lapsen kanssa), ompelemaan pikavauhtia toivotut tuotteet ja omassa tapauksessani vielä raahaamaan pakettia lomareissulla jokapäivä mukana ja tarkistamaan päivittäin, joko luvattu maksu näkyy tilillä. Olen mykistynyt. Missä menee raja?! Mitä ihmiset tästä oikein saavat? Eihän tässä ole järjen häivääkään. Suututtaa. 


lauantai 3. lokakuuta 2015

Ruskaloma Rukalla

Meidän ruskaloma Rukalla alkaa olla ohitse, enää on osa ajomatkasta jäljellä. Vaikka ruskaa ei enää juuri ollutkaan, tarjosivat Rukan maisemat silti uskomattomia elämyksiä. Viikko vierähti hurjan nopeaan näissä kauniissa maisemissa! Ehdittiin patikoida n 60km, syödä hyvää ruokaa, nauttia oleilusta mökillä, uida Kuusamon Tropiikissa, pelata frisbeegolffia, shoppailla, saunoa, leikkiä ja nauttia lomasta! Yöelämässäkin ehdittiin pyörähtää, kun pojan kummit jäivät lapsenvahdiksi tultuaan puolesta viikkoa mukaan remmiin.




Patikoimassa käytiin Rukaa ympäri ristiin rastiin, komiat maisemat löytyivät erityisesti Juhannuskallioilta ja varsinkin Valtavaarasta. Kierrettiin myös toista kertaa yhdessä miehen kanssa pieni karhunkierros ja se tarjosi jälleen paljon nähtävää korkeuseroineen, koskineen ja kuohuineen. Koirat olivat aivan naatteja karhunkierroksen jälkeen! Myös frisbeegolf Rukan rinteissä tarjosi upeita maisemia, joskin tällaisen tavan frisbeegolffarin makuun rata oli aivan liian haastava! Meikä tytölle, jolle on haastetta frisbeen heitossa ihan tasaisella maallakin, oli frisbeegolffailu jyrkänteiden seassa iiihan oma lukunsa! Huippuja juttuja silti, ei sitä käy kieltäminen. Ja mies ainakin nautti ;)





Parhaat ruoat saatiin ehdottomasti Riipisen riistaravintolassa. Karhua on tarjolla vain talviaikaan, mutta silti riistaherkut veivät kielen ja sydämen mennessään. Ei tuota ravintolaa syyttä ole arvosteltu Suomen parhaaksi, joten ehdottomasti kannattaa kokeilla. Me saatiin nauttia alkuruoat, pääruoat ja jälkiruoat viineineen tuolla, joten en voi kuin ylistää kaikkia maistelemiani herkkuja! Loistavat ruoat tarjosi myös Pizzeria Ruka, jonka gourmet pizzavalikoimasta olisin voinut syödä minkä tahansa pizzan! Elämäni parhaat pizzat, ei siis yhtään sen vähempää ;) Samanlaista ylistystä en voi antaa ravintola Coloradosta, jossa nautittiin myöskin illallista yhtenä iltana. Ruoka oli kyllä hyvää, muttei mitenkään erityisen mieleenpainuvaa. Palvelussakin olisi hieman petrattavan varaa. Oleskeluravintolana Colorado sen sijaan toimi loistavasti, kun perjantai-iltana pyörähdettiin miehen kanssa Rukan yöelämässä. Tarkoitus oli mennä karaokekarnevaaleille ja ravintola Pisteeseen kuuntelemaan Arttu Wiskaria, mutta tapahtumaan myynnissä olleet karaokerannekkeet (joilla ainoastaan pääsi suurimpiin ravintoloihin sisälle) oli myyty lippupalvelun kautta loppuun! Arttua siis lähdettiin katsomaan, mutta ovella vastaan tulleen ei oon jälkeen suunnattiinkin muutamille Coloradoon, jonne ennen puoltayötä vielä mahtui sisään. Fiilis oli hyvä ja tupa täynnä. Ehdittiin nauttia parit ja rentoutua aviopuolisoina. Nukkumassa oltiin kyllä jo ennen yhtä, kun tiedossa oli, että meidän pikku herätyskello ponkaisee pystyyn kuuden-seiskan maissa. Eikä tosiaan tehnyt poikkeusta lauantaiaamunakaan ;)






Loistavat ruoat syötiin myös mökillä sekä erityisesti avotulella paistettuna patikoinnin lomassa. Nuotiossa paistuivat niin makkarat, lihapiirakat kuin ruispalatkin. Myös jäbän Piltti-ruoat paisteltiin avotulella. Lisäksi jätkä veti välipalana Semperin Smoothieita, jotka ovat ihan superkäteviä, kun jäbä osaa ne jo itse juoda eikä välipalaan tarvita syöttötuoleja, ruokalappuja, lusikoita sun muita. Reissussa siis just huippuja!




Poroja nähtiin myös reissussa ja porot kiinnostivat erityisesti koiria :) Jylhiä otuksia, jotka eivät paljon muusta ympärillä tapahtuvasta perusta. Poroilla tuntui olevan ihan oma meno ja meininki päällä, tulipa vastaan sitten auto tai ihminen. Tai koira :)



Suosikiksi reissussa valikoitui ehdottomasti Rukan jylhä luonto. Kalliot, kosket, sanoinkuvailemattoman upeat maisemat ja kauniit kelopuut saivat jatkuvasti tämän rouvan suun ymmyrkäiseksi ihastuksesta (jotakin yritin teille kuvata, mutta eihän kännykkäkameralla mitään aikaiseksi saa). Jäbä viihtyi hyvin Manducassa pitkilläkin retkillä ja kaikotti kuin mikäkin matkanjohtaja hereillä ollessaan ;) 



Upeat mökit ja huvilat ympärit Rukaa olivat kuin miltäkin loma-asuntomessuilta ja luonto tarjosi jatkuvasti upeita ideoita sisustukseen. Täältä otetaan monta vinkkiä omaan kotiin, suoraan siis luontoäidiltä:)



Paljon viikkoon ehdittiin tehdä, mutta paljon jäi tekemättäkin. Kehuttu Riisitunturi jäi näkemättä, miehillä mönkijäajelut tekemättä, kesäkelkkarata sille suunniteltuna viimeisenä lomapäivänä teknisen vian vuoksi kokeilematta ja paikalliset pikkuputiikit naispoppoolla koluamatta. Myös suurpetokeskuksella oli tarkoitus kotiinpaluumatkalla pysähtyä, jotta poika olisi saanut ihastella karhuja, mutta jäbä veteli siihen malliin hirsiä ja vettäkin satoi, että päätettiin jättää karhukierros seuraavaan kertaan. Miehen kanssa ollaan tuolla piipahdettu, niin jäbäkin saanee pysähdyksestä enemmän irti, kun vielä vähän kasvaa! Viikon sijaan Rukalla pyörähtäisi helposti siis kaksikin. Tänne täytyy tulla taas uudelleen <3






torstai 1. lokakuuta 2015

Pieni herra 11kk <3

Taas on yksi kuukausi takana päin ja samalla myös vika kuukausi vauvavuotta pyörähti käyntiin. Missä merkeissä mennään, mitä osataan, tehdään ja touhutaan? Kurkkaa kehityksestä muuten kuukausitasolla täältä: 10kk9kk8kk7kk6kk5kk4kk3kk ja 2kk.



Kahdennelletoista kuukaudelle käännyttäessä on armoton vain äiti kelpaa -kausi selätetty, eikä meidän poika enää arkaile vaikka joku tuttu koppaisikin syliin tai tulisi ihan lähelle. Selvä ero tuttujen ja tuntemattomien välillä kuitenkin on; tuntemattomien sylissä jätkä ei yhtään viihdy, mutta tuttujen syli kelpaa (ei tietenkään tosi paikan tullen, vaan silloin kelpaa vaan jompi kumpi vanhemmista). Toisaalta ei jätkä enää ala parkaukaan samalla tavoin kuin hetki sitten, jos joku astuu edes puolivahingossa metriä lähemmäksi. Uusissa paikoissa jätkä hetken seurailee ujona ympäristöä ja vasta sitten lähtee tutkiskelemaan uusia juttuja. Kaikki uusi on kuitenkin mielenkiintoista ja muut lapset ovat erityisen kiinnostavia. Mutta hetki on ensin seurailtava sivusta, ennenkuin suuna päänä minnekään sännätään. 






Rytmi on säilynyt meillä ennallaan, tosin nukkumaan mennään jo seiskan - puolikasin maissa, kun jäbä on aivan puhki. Aamupäikkärit ovat edelleen pidemmät; tunnista kolmeen riippuen nukkumisympäristöstä. Yöunille on tovi jo nukahdettu aivan itse ja se helpottaakin kovasti. Päikkäreille sen sijaan täytyy nukuttaa (kuten tähänkin asti) ja vaunupäikkäreille nukutus käy sisäpäikkäreitä sata kertaa helpommin. Ruokailut eivät suju enää entiseen tapaam muitta mutkitta, vaan pikkuherra tykkäisi mieluiten sotkea tai syöttää koiria suoraan pöydästä ja suoraan kädestä. Vähän omaan suuhun ja sitten vähän koirien suuhun. Välillä koirat on laitettava toiseen huoneeseen tai koirien turkit ovat puuroa pullollaan. Äidin ruoat eivät kelpaa jäbälle enää ollenkaan, mutta äiti ei aio antaa purkkiruokafanitukselle periksi. Lisää mausteita kehiin, niin josko se kotiruokakin rupeaisi uppoamaan. 



Uinti ja mersu pitävät pintansa jäbä. ykkösjuttuina. Samoin koirien kiusaaminen. Imuri on kauhean pelottava, koska koiratkin pelkäävät. Kivaa on aukoa laatikoita, sulkea ovia, roikkua wc-pöntössä, raahata kenkiä ja syödä koirien flexiä - eli tehdä kaikkea kiellettyä. Asioiden osoittaminen ja "tuu" sanominen on pop, samoin kaikenlaiset lamput. Kukkuu ja piilosilla oleminen on huippuhauskaa ja villitsee jäbän aivan täysin. Röhönauraminen on huippua, samoin legot ja niillä rakentelu. Yhdessä on mukava touhuilla, mutta myös yksin leikkiminen onnistuu. 



Yhdentoista kuukauden korvilla saunottiin myös ekaa kertaa sekä juotiin tavallista maitoa. Kumpikin oli jäbästä ihan rutiinihommaa eikä hän pitänyt niitä mitenkään ihmeellisinä :) 

Liikkuminen sujuu edelleen tukea vasten, seisominen ilman tukea on lisääntynyt ja seisoskeluajat pidentyneet, mutta askelia otetaan ilman tukea vasta muutama. Äitte taitaa viitata äitiin ja painokas MMM tarkoittaa anna. Sanoja ei siis vielä tule, mutta yritys on kova :) Sormella kuitenkin osoitellaan sinne sun tänne ja haetaan siten nimiä asioille.

Rakkausvaje yllättää jätkän aina välillä ja esimerkiksi iltaisin on tärkeää istua lähekkäin ja puuhailla jotakin yhdessä; rakentaa legoilla, pinota tavaroita tai lukea kirjaa. Iltarutiinit sujuvat muitta mutkitta, kun yhdessä on hetki touhuttu ja rauhoituttu. Ai-ai haleja jäbä antaa oma-aloitteisesti ja sulattaa sydämiä omista vanhemmistaan isovanhempiin. 



Meidän jätkä on iloinen tapaus, joka ei turhaan kiukkua. Väsymys ketuttaa niin maan vietävästi, mutta muut jutut ei tätä herraa paljon hetkauta. :) Ihana pieni mies <3