Imetysohjausta, sarviapilaa ja imetysapulaitetta..

.. Niistä on tämä viikonloppu tehty! Toki viikonloppuun mahtui myös ystäviä, hyvää ruokaa, rentoutumista, ulkoilua ja vauvaperheen arkeen tyypilliseen tapaan kotitöitä ;)

Perjantaina kävin tapaamassa terveydenhoitajaksi opiskelevan ystäväni kautta imetysohjaajaa. Ystäväni kertoi minulle hänen tutustaan ja ehdotti, että menisimme yhdessä käymään hänen luonaan. Kun muut vippaskonstit on jo melkein kokeiltu, annoin tapaamiselle mahdollisuuden. 

Imetysohjaajan luona oli helpottavaa kuulla, että olen tehnyt kaiken "oikein". Toisaalta se kuitenkin samalla tarkoitti, ettei hänellä ollut antaa minulle sen enempää vinkkejä, kuin mitä tiesinkin tai noudatinkin jo imetyksessä (näin siis, sillä maidontuotannon niukkuuden kanssa on myös perinnöllisiä yhteyksiä ja saan vauvan kuitenkin aina rauhoittumaan rinnalle hyvään imuotteeseen, kunnes maitoa tulee liian vähän/se hiipuu ja rintaraivarit alkavat vasta sitten, jolloin kyse ei ole muista imetykseen liittyvistä ongelmista). Toisaalta tieto oli kuitenkin myös turhauttavaa, mutta samalla niin lohduttavaa, ettei löytynyt mitään pientä asiaa, joka olisi muuttanut heti kaiken. Imetysohjaaja kuitenkin ihmetteli, miksi meille ei ole tarjottu neuvolassa imetysapulaitetta ja konsultoi asiassa vielä puhelimitse paikallista imetys tuki ry:tä. Yhdessä päätimme, että annan mahdollisuuden vielä imetysapulaitteelle, vaikka 2kk ikäinen vauva on jo aika iso..

Koska lähiseudullamme ei ollut yhtään imetysapulaitetta vapaana, ystäväni haki meille apteekista apua. Tarkoitus oli tehdä nenä-mahaletkusta imetysapulaite, mutta letkuja ei ollut paikallisessa apteekissa saatavilla. Niimpä saimme apteekista mukaan kissan syöttöletkun ja 20ml ruiskun, joista meidän oma imetysapulaitteemme rakentui! ;)

Ajatuksenahan imetysapulaitteessa on, että vauva imee rintaa, mutta saa kuitenkin letkun kautta lisämaitoa, jotta turhautumista ei synny. Näin rinta saa tarpeeksi stimulaatiota ja rupeaa tuottamaan maitoa vauvan tarpeisiin vastaavaksi. Kysynnän ja tarjonnan pitäisi siis näin kohdata. Pullon käytössähän näin ei tietenkään tapahdu, sillä rinta jää jatkuvasti ilman maidontuotantoa lisäävää stimulaatiota. Kotitekoisen imetysapulaitteen käyttö on toistaiseksi ollut melko hankalaa ja ainakin näin aluksi todella sottaista. Rinta on kyllä saanut nyt enemmän stimulaatiota, mutta vielä tulokset eivät tietenkään näy. Viikon kahden kuluessa nähdään, auttaako laite meitä. 

Viimeisenä oljenkortena tilasin lisäksi netistä sarviapilaa (engl. Fenugreek), jonka on kautta aikojen uskottu lisäävän maidontuotantoa (tästä syystä söin viikonloppuna myös currykanaa, sillä curryssä on sarviapilaa). Joidenkin naisten kohdalla sarviapilasta on siis myös tutkimuksellista näyttöä. Katson myös tämän kortin, mitä se tuo tullessaan. Olkoon sitten vaikka plasebovaikutus, kunhan maitoa rupeaisi näillä konsteilla tulemaan! Tilasin sarviapilaa Naturanetin kautta ja toimitus kestää viikosta kahteen viikkoon. Luontaistuotekaupasta en löytänyt tuotetta, jossa olisi ollut yhtä paljon sarviapilaa, kuin tuossa tilaamassani tuotteessa. Kiinnostuneille lisätietoa maidontuotannon lisäämisestä ja sarviapilasta löytyy esimerkiksi täältä. Suomeksi tietoa löytyy mm. täältä ja tietysti imetyksen tuki ry:n sivuilta. 

Miehelleni ja ystävälleni sanoinkin tässä viikonlopun aikana, että voisin kohta perustaa oman imetystukiryhmän, sen verran aiheesta on tullut luettua ja hankittua lisätietoa :D Katsotaan, onko näistä keinoista meille nyt siis apua vai ei ;)

Kymmenen positiivista asiaa imetyksestä

Kuten olen teille blogini lukijat kertonut, meillä on ollut ongelmia imetyksessä. Imetys on näytellyt viime aikoina suurempaa roolia, kuin sen olisi kenties tarkoitus näytellä. Paineet onnistua ovat olleet niin suuret, että olen myös itse keskittynyt liikaa imetykseen. Imetys on asia, jota tuoreelta äidiltä tivataan, olipa kyseessä sitten kastepappi tai naapurin rouva. Imetyksen tuki ry:n sivuilta löytyy hyödyllistä tietoa imetyksestä sekä vertaistukea ilman moralisointia. 

Kuva: Seppo Sarkkinen, Yle Puheen Iltapäivä: imetys - nyt ja aina. 

Tänään tein tietoisen päätöksen, että lakkaan vellomasta tätä imetysasiaa. Rintaraivareiden, lakkoilun ynnä muiden imetysongelmien sijaan pakotan itseni keskittymään niihin positiivisiin asioihin, joita imetykseen liittyy. Kuten Positiivarit toitottavat: asenne ratkaisee - aina! Niinpä pyrin siis kinnittämään huomioni jatkossa entistä enemmän imetyksen positiivisiin seikkoihin niiden negatiivisten sijaan. Tässä alkuun kymmenen positiivista asiaa imetyksestäni:

1. Imetys on ihanaa silloin kun se sujuu
2. Rintaraivareita ei tule joka syötöllä, lakkoilua vielä harvemmin
3. Yöt mennään täysin rintamaidolla (n. klo 23-10 välinen aika, eli puolet päivästä!)
4. Poika kasvaa ja voi hyvin myös osittaisimetyksellä
5. Rintakumi on auttanut imetyksessä
6. Luovuus kasvaa rintaraivareiden myötä (milloin katsellaan valoja, milloin päristellään, laulellaan jne)
7. Rintaraivareiden ansiosta ei tule homehduttua sohvan pohjalla imettämässä, vaan tulee liikuttua (hypittyä jumppapallolla, käveltyä, valssattua, tehtyä kyykkyjä jne)
8. Imetys sujuu koko ajan helpommin, mitä paremmin opin tuntemaan pojan
9. Olen löytänyt paljon keinoja helpottaa imettämistä, kuten, että nostan pojan vielä unisena rinnalle
10. Ongelmat ovat yleisiä ja tuhannet äidit tietävät, miltä tämä tuntuu. Niillä, jotka eivät tiedä, ei ole varaa sanoa suuntaan eikä toiseen.

Yritän toitottaa itselleni, että jokatapauksessa olen antanut kaikkeni koko ajan ja siitä en voi tuntea syyllisyyttä. Tärkeintä on, että poika ja meidän perhe voi hyvin. Nyt on aika jättää taakse tämä aika, jonka olen kuluttanut miettimällä sitä, miten vaikeaa imetys on. Nyt tsempataan ja keskitytään siihen, miten hyvin imetys välillä sujuu täysin ilman ongelmia ja miten voimme pojan kanssa nauttia täysin yöimetyksen ihanuudesta. Vaikein taitaa anyway olla jo takana, joten tästä on hyvä jatkaa!

Tsemppiä kaikille äideille, jotka kamppailevat äityiteen liittyvien haasteiden parissa. Imetys on vain yksi näistä ja luoja paratkoon miten paljon haasteita minulla onkin vielä edessä :D

Liikunta synnytyksen jälkeen

Tänään aloitin lihaskuntoharjoittelun ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Vaunukävelyn aloitin toisella synnytyksen jälkeisellä viikolla ja nyt tuntui sopivalta hetkeltä aloittaa lihaskuntoharjoittelukin. Jälkitarkastus minulla oli viikko sitten keskiviikkona ja tarkastuksessa kaikki oli niinkuin kuuluikin.

Aloitin siis lihaskuntoharjoittelun kaksi kuukautta ja muutama päivä synnytyksestä kotosalla jumpaten. Edellisestä lihaskuntoharjoittelusta olikin vierähtänyt tovi: en nimittäin aktiivisesti treenannut lihaskuntoa raskausaikana. Kävely ja hyötyliikunta - kuten pihanrakennus, puusavotta jne - hoitivat kuntoani raskausaikana. Lisäksi venyttelin silloin tällöin (ihan liian vähän siis). Ennen raskautta olin ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, siis sellainen melko perusjumppaaja. Kuntoni oli hyvä, mutta ei kuitenkaan mitenkään erinomainen.

Nyt, synnytyksen jälkeinen lihaskuntoharjoittelu tuntui todella raskaalta! Entinen fyysinen kunto on romahtanut raskauden ja synnytyksen myötä ja vaatii paljon työtä ja pitkäjänteisyyttä saavuttaa lihaskunto takaisin. Kiire minulla ei ole ja syy miksi aloitin lihaskuntoharjoittelun tässä vaiheessa on puhtaasti se, että haluan helpottaa omaa elämääni ja oloani. Hyvät keskivartalon lihakset (omani todella lörähtivät raskauden ja synnytyksen myötä) tukevat ryhtiä, helpottavat istumista ja sitä kautta omaa oloa ja myös vauvanhoitoa. Esimerkiksi imetys milloin missäkin asennossa yöllä helpottuu, kun "pakka on kasassa". Minulla ei siis ole tarkoituksena ruveta imetyksen aikana miksikään himoliikkujaksi tai karistaa äkisti raskauskilojani - joita muuten on vielä 7kg jäljellä - vaan enemminkin tarkoitukseni on saada keskivartalo tukemaan arkisia askareita sekä parantaa ryhtiä. Uskon, että imettämisen mukanaan tuomat hartiakivut ja huono ryhti korjaantuvat myös tätä kautta. Lisäksi jatkuva huonossa asennossa oleminen (vauvan ylle/viereen kumartuminen milloin missäkin kulmassa) saa tukea hyvistä keskivartalon lihaksista.

Tänään aloitin siis harjoittelun ja tein sen ehdottomasti omaa kehoani kuunnellen. En tehnyt lihaskuntoharjoitteita minkään ohjelman tai tarkan suunnitelman mukaan, ennemminkin tein tutkimusmatkan omaan kehooni. Tuntui, että lattialla ähisi 26-vuotiaan naisen sijaan vanhempikin turilas, niin huima muutos entiseen oli! Lattialla tuskissani pyöriessäni ajattelin niitä naisia, jotka jättävät kuntoilun vähintään tässä vaiheessa: vaatii todella paljon sisua aloittaa nollasta. Oma keho ja vointi kuitekin palkitsevat uurastuksen jossakin vaiheessa, joten kuntoilun jatkaminen turhautumisesta huolimatta on tärkeää (tämä siis lähinnä muistutuksena itselleni!).

Kuva täältä.

Tein tänään seuraavat lihaskuntoharjoitteet:

- vatsat: 3x15 (vasemmat sivuvatsalihakset 3x15, keskelle 3x15, oikeat sivut 3x15)

- punnerrukset 3x10 (naisten tyylillä, valitettavasti.. Miesten punnerruksiin ei vielä ole asiaa!)

- hauiskäännöt Gymstickillä 3x15 

- ojentajat Gymstickillä 3x10

- lankku (1:02:11 oli absoluuttinen maksimi!!)

Lankun jälkeen oli vielä pakko venyttää selkä tähän tapaan jumppapallolla, sen verran rankka tuo minuutin tikistys tällä kunnolla oli:

Lihaskuntoharjoittelua olisi hyvä jatkaa vähintään parikertaa viikossa vaunukävelyn ohella. Nyt kun poika on ruvennut nukkumaan 2 krt/pv päikkärit ulkona kelin niin salliessa, minulla on aamupäivällä aikaa tehdä lihaskuntoa, iltapäiväkävelyn ohella. :)

Minulla oli myös jumppakavereita, joten mikäs minun oli jumpatessa :)

Nyt oikein hyvää ja urheilullista viikonjatkoa teille blogini lukijat! 

Hetki omaa aikaa tekee hyvää suorittajallekin!

Kun olen poitsun kanssa kotona, minulla on tapana touhuta koko ajan jotakin, kun poika nukkuu. Pojan ollessa hereillä, keskitän huomioni sataprosenttisesti häneen, mutta pojan unten aikaan touhuan koko ajan jotakin: pyyhin pöytiä, järjestelen tavaroita, laita pyykkiä jne. Kuulun lisäksi niihin ihmisiin, jotka eivät vain itseään varten laita asioita. 

Joskus kuitenkin on hyvä valita tietoisesti hetki vain itselle. Itse laitoin juuri kahvin tippumaan ihan vain itseäni varten ja nautin kohta kahvin kera eilisten juhlaherkkujen. :) Pysähtyminen hetkeksi tekee hyvää suorittajallekin. 

Kaunis kastetilaisuutemme <3

Upea kastetilaisuus vietettiin kodissamme tänään. Samalla kotimme siunattiin. 

Juhlat menivät todella nappiin, kaikin puolin. Saimme paljon apua juhlien järjestämisessä ja pieni poikammekin teki paljon yhteistyötä: nukkui molempina päivinä 3h päikkärit pihalla sen kun vain tökkäsi vaunut ulos! Juhlien järjestämisessä oli hirveästi hommaa, mutta itse juhlat sujuivat siivillä! En olisi voinut kuvitellakaan ehtiväni keittiöön, joten onneksi meidän suvun naiset, erityisesti toinen naiskummeista, hoiti suurenosan keittiörumbasta aina kahvinkeitosta tiskaukseen. 

Kastetilaisuus oli todella kaunis ja itkuhan se äidiltä pääsi - kaksi kertaa! Ensimmäisen kerran, kun pojan nimi sanottiin ja toisen kerran, kun sisareni kertoi kasteen jälkeen kastemekkomme historiasta sota-ajalta. En olisi ikinä uskonut, että liikuttuisin sillä tavalla. Nyt olemme koko perhe väsyneitä, mutta onnellisia. Tässä teille vielä kuvasaldoa pienen pojan suuresta päivästä. 

Kastepöytä näytti juhlia edeltäneenä iltana tältä:

Pöydät saatiin hyvin olohuoneeseen mahtumaan:

Keittiössäkin alkoi olla valmista juhlien aattona..

Tarjoilut näyttivät tältä:

Muffinsseja, keksejä, kakkua, kääretorttua, kakkua, karjalanpiirakoita, voileipäkakkuja.. 

Liha- ja kalavoileipäkakku näyttivät tältä, nams! 

Lahjapöytä näytti tältä:

.. Ja kukat tilasin kuitenkin kukkakaupasta :)

Pieni herra tänään 2kk <3

Tänään esikoisemme on 2 kuukautta vanha. Ajankululle tapahtui jotakin käsittämätöntä tasan kaksi kuukautta sitten. Sitä on vaikea selittää, mutta pienen ihmisen tulo elämäämme muutti ajankulun täysin. Vaikka olen aina ollut "ripeä" ihminen, nykyisin ehdin päivässä touhuta vähän jotakin aamupäivällä ja iltapäivä kuluukin ulkoillessa. Päivärytmiä rytmittää pienokaisen (uni-)tahti. Yksikään päivä ei silti ole samanlainen ja päivät kuluvat kuin huomaamatta. 

Pojan kehityksessä on näiden kahden kuukauden aikana tapahtunut jo kehityksellisiä harppauksia. Kun poika esimerkiksi ensikertaa laitettiin leikkimatolle lelukaaren alle, ajattelin, ettei poika ikinä yletä lelukaaren leluihin! Tuntui, että lelut olivat niin korkealla, eikä poika vielä juuri liikkunut. Nyt poika viihtyy hyvin leikkimatolla ja matolla käy armoton viuhtominen! Lelut löytävät jo tiensä suuhun ja katse keskittyy mielenkiintoisiin kohteisiin. Eilen "iso" poikamme nukutettiin ekaa kertaa perhepedin sijaan omaan sänkyyn. Tässä isä oli vahvempi, äiti ei olisi moista raaskinut tehdä! Kun poika oli syvässä unessa, äiti sai vihdoin luvan siirtää pienen tuhisevan ihmeen rinnalle, äidin valvovan silmän alle. Poika varmasti nukkuisi hyvin omassaan, äidin unet sen sijaan kärsisivät!! Käsittämätöntä ;)

Vauvan syntymän myötä ajankulun lisäksi ovat monet muutkin asiat muuttuneet ja konkretisoituneet. Omat periaatteet ovat jysähtäneet päin seinää ja kimmonneet itseä kohti irvokkaina itsekkyyden pistoksina. "Ennen" ajattelin mm, että

-vauva nukkuu heti omassa sängyssä

-vauva viedään heti hoitoon, että päästään "baanalle"

-juon alkoholia nopeasti synnytyksen jälkeen ja annan vauvalle korviketta

-miten pieni vauva nyt voisi vaikuttaa esim äidin ruokailuun, suihkussa käyntiin jne. Vauvathan nukkuvat!

-pienten lasten vanhempina yhteisen ajan löytäminen ei voi olla niin haastavaa. 

-päivässä ehtii pienenkin kanssa tehdä ihan samalla tavoin. 

Nyt nukumme vauva keskessä ja poika on ollut 2*1h hoidossa joulun ruokaostosten ja minun jälkitarkastuksen aikana. Alkoholia olen jounut noin yhden  annoksen kerrallaan, että imetys ei kärsi ja en voisi koskaan vaarantaa pienokaisemme turvallisuutta tai "riistää" pojalta mahdollisuutta hakeutua rinnalle alkoholin takia. 

Kylmä ruoka, hotkiminen, seisallaan syönti ja pikasuihku sekä vauvan itkun takia ennenaikasesti loppunut sauna ovat tulleet tutuiksi. Vaikka isi onkin ollut pojan kanssa, että äiti pääsee saunaan, aina isi ei riitä, vaan pojalle tulee äiti-ikävä. Ja vaikka kyse on rytmityksestä, aina rytmi ei osu nappiin. Vaikka poika nukkuisin kuin tukki, kun astelemme suihkuun, tilanne voi muuttua nopeammin, kun minä saan suihkun hanaa auki. Sama on vanhempien yhteisen ajan kanssa. Toki nämä asiat ovat nyt helpottuneet, kun poika on kasvanut, rytmimme on hieman vakiintunut ja olemme yksinkertaisesti oppineet tuntemaan toisiamme jo enemmän. 

Suurin ennakko-odotukseni on kokenut kaikkein kovimman kolauksen. Ajatukseni siitä, että imetys on helppoa, kun vain tökkää tissin suuhun, on ollut naurettava. Jälkitarkastuksen yhteydessä minulle sanottiin, että olen tehnyt kyllä imetyksen onnistumisen eteen kaikkeni. Perfektionistina ajattelen, että aina voisi tehdä paremmin, enemmän jne. Jossain kuitenkin kulkee raja, jota täytyy kunnioittaa, että normaali elämä on mahdollinen. Vaikka esim pesiminen (=vauvan kanssa lähekkäin peiton alla ilman turhia vaatekertoja) voi edesauttaa imetystä, ei koko päivää voi pesiä. Nykyisin lypsän parisen kertaa päivässä, noudatan rutiineja, imetän kävellen, hieron ja haudon lämpimällä rintoja jne, jotta poika saisi mahdollisimman paljon rintamaitoa. Tissejä varjelen myös neuroottisesti rintatulehdukselta. Tänään kokeilin ekaa kertaa rintakumia rintaraivariin. Rintakumia meille ei ole suositeltu enkä ole sitä osannut kokeilla, kun pojan imuote on ollut hyvä koko ajan. Rintakumin kanssa tissi kuitenkin kävikin herralle ilman sen kummempia temppuja (esim imetyksen aikana kävelyä, kyykkyjä, jumppapalloa jne)! Ajatukseni siitä, että poika on silikonitissimiehiä, vain vahvistuu. 

Näiden kahden kuukauden aikana olemme oppineet tuntemaan toisiamme perheenä paremmin. Pojan rytmi ja tietyt luonteenpiirteet ovat alkaneet tulla esille. Tiedämme esimerkiksi sen, että poikamme on aamuihminen. Aamulla herra tarjoilee leveimmät hymyt ja jaksaa seurustella pisimpään. Tissillä vietetyn (=pärjätyn) yön jälkeen se on äidille hyvin palkitsevaa. 

Meillä on nyt perheenä takana kahden kuukauden opintomatka. Toivon, ettei se pääty koskaan, sillä jokainen päivä on niin täynnä elämää ja kaikkea uutta. Elämä "ennen" tuntuu vieraalta verrattuna siihen, mitä se on nyt. 

Hyvää perjantaita kaikille teille! Me lähdetään nyt poitsun kanssa rientämään, sillä meillä on paljon hommia ennen pojan sunnuntaista kastejuhlaa :)

Hyvää uutta vuotta!

Uusi vuosi vaihtui tänä vuonna ensi kertaa pienen pojan vanhempina. 

Paukut (niin viinakset kuin ilotulitteetkin) jäivät tänä vuonna väliin ja nukkumassa oltiin jo puolilta öin. Alkuillasta käytiin kävelemässä, ihanan tunnelmallisella laavulla, saunottiin ja syötiin itsesavustettua kalaa ja uuden vuoden perinneherkkuja, nakkeja ja salaatteja. Joulun ylijäämä juustojakin maisteltiin. 

Vuoden ensimmäinen päivä on kulunut kotosalla, meillä kävi ihania vieraitakin tänään. Mummun eli minun äitini kuolemasta on tänään tasan neljätoista vuotta ja ajatukset ovat harhailleet hieman siellä tummemmalla puolella elämää. Onneksi meillä on ihana perhe, ihanat ystävät ja läheiset. Siinä on hyvät lähtökohdat uudelle vuodelle. Toivottavasti saamme pitää nämä asiat osana elämäämme myös tänä vuonna. 

Kaikkea hyvää teille blogilaiset tulevaan vuoteen. Olkoon vuosi armollinen, ilman suuria suruja, pettymyksiä ja epäonnea. Tuokoon vuosi rakkautta, onnenpotkuja ja sitä tavallista, ihanaa arkista elämää :) <3