Reissukuulumiset

Matkattiin siis ensi kertaa perheenä aurinkolomalle Rhodokselle. Lento oli Kuopiosta, mikä tarkoitti meille tunnin siirtymää kentälle. Tämä oli loisto ratkaisu lapsiperheenä. Olin vain iloinen, että lähtö- ja määränpääkentät olivat pieniä molemmat, kun lasten kanssa reissattiin. Rhodoksen kenttä oli meille häämatkalta tuttu, sillä silloin matkustimme Kalymnoksen saarelle ja laskeutuminen tapahtui Rhodokselle. 

Meillä oli all inclusive paketti, joka sekin sopi erinomaisesti lapsiperheelle. Ennen lapsia koin, että all inclusive oli rahanhaaskausta, sillä halusihan sitä nyt nähdä muitakin paikkoja kuin hotellin! Me asuimme isossa hotellissa tai enemminkin hotellikylässä, joten parasta oli ettei tarvinnut metsästää ruokapaikkaa vaan kävellä ainostaan tuttuihin paikkoihin ruoka-aikoihin. Ruoat olivat aivan loistavia  ja buffet pöydissä oli kymmeniä ellei satoja herkullisia ruokalajeja. Majoituimme siis Tuin Agean Blu Family hotellissa ja se oli loistava. Hotelli oli siisti, henkilökunta ystävällistä, ruokapaikkoja useita sekä paljon altaita ja muuta puuhaa. Palettiin kuului myös ilmainen sisäänpääsy viereiseen vesipuistoon. Maksullisena otimme esikoiselle yhden kerran Bamse Clubiin ja poika nautti siitä vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan! Vauvankin olisi saanut jättää, mutta ei nyt sentään vielä ! ;) Yhtenä päivänä käytiin Rhodoksen vanhassa kaupungissa, muuten oltiin hotellilla. Upean näköinen tuo vanha kaupunki! Menimme taksilla - koska mieheni ei julkisiin lähde!! - ja saimmekin pulittaa siitä 40€/ suunta. Bussi olisi maksanut kymmeneksen siitä. Muutenkin hinnat olivat suht kalliita, jopa Suomen hintoja kalliimpia. Shoppailtua ei siis juuri tullut. 

Loma kului rentoutuessa, aurinkoa ottaessa (meille sattui viimeistä päivää lukuunottamatta hellejakso Rhodoksen kevääseen), hyvin syöden ja juoden sekä tietysti uiden. Menomatkan esikoinen hoki Uimaan! Uimaan! Uimaan ! Niin, että korvissa soi. Tullessa taas korvissa soi Kottiin! Kottiin! Kottiin! Oli yllätys, että esikoisella oli niin kova koti-ikävä sekä ikävä koiria niin, että itku tuli. Meno- ja paluumatka menivät yllättävän kivuttomasti, sillä olin pelännyt, että matkustaminen olisi ihan hirveää. Menomatkan kipukohta oli kun kaikkien ruoka tuotiin yhtä aikaa (oltiin Siis pyydetty lämmittämään vauva ruoka varmaan 30min aiemmin!) ja tuntui, etyä kädet, tila ja hermot loppuu. Tullessa taas oltiin kaikki todella väsyneitä ja vielä mahataudin kourissa. Niin, viimeisenä iltana, seitsemän tuntia ennenkuin bussi tuli meitä hakemaan, esikoinen alkoi oksentaa. Siitä kaksi tuntia niin oli miehen vuoro ja neljä tuntia ennen bussin tuloa myös minun vuoro. Vauva oli aloittanut ripuloinnin ja oksentelun edellisenä päivänä. Kun sairastimme koko perhe yhtä aikaa, huoneessa oli vain yksi wc, vessapaperi meinasi loppua ja vesi loppui ja tiesimme, että kotimatka on siinä taudissa ja ilman yöunia edessä, mietimme miehen kanssa, että miten selviämme kotiin. Ei siinä mitään, jos toinen aikuisista olisi vaikka sairastanut, mutta että koko perhe. Se oli kamalaa, mutta lentoa odotellessa tauti laantui onneksi ja jäljellä oli vain heikko olo ja väsymys muulla perheellä vauvaa lukuunottamatta. Kotisuomessa mentiinkin ensimmäisenä ensiapuun tarkistuttamaan vauvan vointi, kun kyseessä oli jo kolmas oksentelu- ja ripulointipäivä. Muut toivuttiin taudista heti, vauvalla tauti kesti 6 päivää. 

Millaista reissaaminen lasten kanssa oli? Reissussa mentiin aika samalla rytmillä kuin kotonakin. Päiväuniaikaan saatiin otettua aurinkoa hotellin terassilla, josta oli suorana käynti myös altaaseen. Monen ruokalajin illalliset menivät hotkimiseksi, kun lapset olivat iltaisin väsyjä eivätkä jakseneet tunteja kestäviä ruokailuja. Esikoisen riemu reissussa olib jotakin sanoinkuvaamatonta. Iso helpotus oli, että esikoinen oppi uimaan kellukkeiden kanssa (2,5v). Helpotti kovasti vahtimista. Päikkäriaikaan ehdottiin miehen kanssa jutella, muuten hän viipotti pitkälti esikoisen perässä altailla ja minä olin vauvan kanssa. Vähän erilaista reissaamista kuin se, mihin ehdittiin 7 vuotta tottua ennen lapsia. Kummallakin hyvät kirjat, hyvää juomaa ja aurinkoa ;) 

Lähdettäisiinkö uudelleen? Joo, kun pojat kasvaa. Viikon reissu näin pienten kanssa on aika rankka ja toisaalta kalliskin. Pienin (7kk) ei ymmärtänyt reissusta mitään ja esikoisesta kaikki lomatekeminen on joka tapauksessa lystiä. Jos voisi teleportata itsensä kohteeseen, niin ehdottomasti! Reissu oli silti ihana, vaikka saikin inhottavan lopun:(