Millainen pieni mies meillä asustaa? Mistä tykkää, mistä ei?
Kuopus on pääosin täysi aurinko. Nälkä ja väsy ovat tämän herran vastuksia, mutta itkuinen hän ei ole. Parasta on isoveljen jutut ja touhut sekä kaikki pesulaput leluissa :) Kuopus myös rakastaa syödä itse ja tämä äiti on kauhuissaan sormiruokailusta. En niinkään sotkusta - senhän saa siivottua - mutta tukehtumisesta. Hienosti jäbä muussaan ruoan kitalakeensa (ei vielä hampaita) ja kakoo palat suun etuosaan sekä sylkee vaikea palat pihalle mutta meikä on kauhusta kankea. Pitäisi vaan luottaa. Mutta perkele, vaakakupissa on toisen henki. Noh, vähän liioteltua ehkä mutta siinä missä kaveri mutustaa ruokaa muina vauvoina, ei äiti pysty tekemään muuta kuin tuijottamaan vauvaa ja miettimään millon se sinertää. Huhhuh, mitä hommaa. Miksi kaikki ruoka ei voi olla kuin maissinaksut?!
6,5kk iässä sankarimme nukkuu kahdet tai kolmet unet riippuen päivän menoista. Siinä missä esikoisella oli tarkat uniajat, kuopus menee muiden mukaan. Nukkuu autossa, vaunuissa tai tissillä, miten nyt milloinkin ohjelmistoon sopii. Nukkumaan yöunille meillä molemmat lapset menevät klo 19, vauveli todellisuudessa oman iltarallinsa jälkeen klo 20. Hän siis pyörii kun väkkärä sängyssä, naureskelee, kikattaa, kiljuu ja muuten vaan hengaa noin tunnin ennen nukahtamista nykyisin.
Nyt olen tsempannut pientä kovasti liikkumaan ja lähellä ollaan. Toivoin, ettei hän ennen muuttoa oppisi ryömimään jotta muuttolaatikot saisivat olla rauhassa, mutta nyt voi hyvin jo liikkua vaikka äidille se tarkoittaakin enemmän töitä. Hienosti noustaa käsien varaan, käännellään kylkeltä toiselle ja pyöritään kellon viisarin tapaan. Taitaa jäbä vähän peruuttaakkin, mutta eteenpäin meno luonnistunee pian myös.
Siinä missä esikoinen nautti kylvystä ja vedestä, ei kuopus ole vielä päättänyt kumpaa kylpy on. Hän on vähän jäykkä veteen mennessä ja tuumailee - ei kilju riemusta esikoisen tapaan - mutta rentoutuu sitten kyllä ja nauttii vedestä.
Kaiken kaikkiaan tämä herra on aikamoinen vekkuli, joka kujeilee ilmeillään ja tummilla, sliipatuilla kulmakarvoillaan sekä suurilla ruskeilla silmillään. Joka ilta, kun tuota pientä nukutan, mietin mielessäni "onneksi saimme sinut". <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti