Olo on ollut hyvä ja alun nälkä kyllä väistyi. Poislukien aamut, kun poika kävi sata kertaa yössä rinnalla. Syy, miksi pistin eilen homman jäihin, oli kuitenkin huoli maidon riittävyydestä. Maanantain neuvolassa painoa oli tullut vain 370g/kk kun aiemmin kasaan on saatu nippa nappa se 500g/kk. Kun FitMama Facebook ryhmässä joku avasi keskustelun vauvan painonnotkahduksesta dieetin aikana ja useampi äiti tätä komppasi, oli dieetin jäihin laittaminen helppo päätös. Toki 3-4kk väliin luonnollisestikin saattaa kuulua painonnotkahdus, eli ei dieetti sitä välttämättä selitä. Itsestäkin kuitenkin on tuntunut, että maito on tiukemmassa. Dieetin ohjeissa kehotetaan kuuntelemaan omaa kroppaa ja asettamaan maidon tulo ensisijalle, joten sinällään ei moitittavaa itse dieettiä kohtaan. Tässä kohtaa muutama mahamakkara on kuitenkin pienempi paha kuin imetyksen lopettaminen. Katsellaan mahamakkaroita siis vielä.
Reilu kolme viikkoa dieettiä tuli orjallisesti noudatettua ja vaa'an kanssa kaikki ruoat punnittua. Voin kertoa, että melko katastrofaalista tuo punnitus välillä oli, kun kaikilla oli hirveä nälkä ja kumpikin pojista tarvitsivat äitiä eikä ruokailuväli dieetin aikana saanut venyä. Aikamonet kerrat tuli lounas hotkittua seisaallaan, kun sen sijaan, että ruoan olisi ehtinyt syödä juuri ja juuri rauhassa, ajan käyttikin ruokien punnitsemiseen. Ylipäätään tällainen ehdoton kurinalaisuus on minusta hölmöä; miten selität kaksivuotiaalle, ettei äiti nyt voi ottaa viinirypälettä, jonka lapsi omalta lautaseltaan iltapalalla äidille haluaisi tarjota tai miksei äiti juo nuotiolla kaakaota. Tai ylipäätään sosiaaliset tilanteet, joihin nyt aika usein liittyy se ruoka. Esimerkiksi vapaasyöntiaterian käytin perheen laskiaisrieha tapahtumassa ja söin lautasellisen hernekeittoa ja yhden laskiaispullan. Kyllä kolmen viikon dieetin jälkeen olisi tehnyt ihan jotain muuta kuin hernekeittoa mieli, mutta eihän tuonne nyt voinut kantaa omia eväitä ja kokkia kohtaan olisi minusta muutenkin ollut tyly kieltäytyä.
Oliko tässä siis mitään järkeä?! Ehdottomasti kannatti kokeilla. Ensinnäkin olen ylpeä itsestäni, että pystyi olemana niin kurinalainen vaikka lukuisissa kahvipöydissäkin tuli istuttua ja mieskin taisi hakea Hese-aterian. Toki perfektionisti sisässäni harmittelee, että homma jäi kesken. Lisäksi positiivista oli se, että pääsin toivottavasti eroon siitä pakonomaisesta makean himosta ruoan jälkeen. Tunti lounaasta minun oli pakko saada sokeria; yksi keksi, pulla, pala suklaata tai ihan mitä vaan makeaa. Ja siis ihan oikeasti pakko, olin kehittänyt siitä hyvin vahvan riippuvuuden itselleni. Toiseksi, lautasmalli tuli _ihan_oikeasti käyttöön joka aterialla. Ei mitään tyyliin "vähän salaattia" vaan ainoastaan vartti ateriasta koostui muusta kuin kasviksista. Ja koska kasviksia tuli syötyä niin paljon, ruokavalio monipuolistui. Samalla tuli syrjäytettyä tämän mamman päähänpisto, että kasviksia olisi jotenkin hidasta tai vaikeaa laittaa lisukkeeksi. Höpönlöpö. Lisäksi lisääntynyt liikunta kyllä piristi. Vaikka treeni kesti vain vähän reilut 20min/kerta, tuntui tuota kakskytminuuttista olevan ihan oikeasti välillä vaikea järjestää. Taapero selässä ja vauva tissillä ei lankku vielä tältä mutsilta suju, vaikka kuivat kulumat kyynerpäihini sainkin kolmen viikon lankuttamisesta.
Paljon siis löytyi plussia tästä hommasta. Nyt jatketaan terveellisillä elämäntavoilla ja koitetaan saada maitomäärät taas nousuun :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti