Täällä eletään rv 14+2. Pahoinvointi alkaa helpottaa, mutta muistoksi pahoinvointiajoilta on jäänyt jatkuva syöminen. Alkuraskaus on tuonut mukanaan taas hiilarihiiren, joka etsii ja koluaa kaapeista koko ajan jotakin herkkuja. Töissä keksit kuluvat keittiöstä ohi mennessä ja kotona milloin mitkäkin herkut. Tänään vedin jäätelöä strösseleillä ja ööh, viime kerrasta onkin varmaan 20 vuotta aikaa!
Kaunis ja hehkuva olo on myös jotakin utopiaa. Tilalla on finnejä siellä ja finnejä täällä. Ilmavaivoja, kaasuja, ummetusta ja karvankasvua siellä missä ei pitäisi. Jonkinasteista narkolepsiaa olen sairastanut viimeiset 100 päivää - eli kaikki ne päivät, kun olen ollut raskaana. Nukahtamiselle en vaan voi mitään, vaikka kuinka yritän. Vintti pimenee ihan kesken kaiken ja nukkumatti kutsuu.
Ja ne hormonit. Huhhuh. Ja tietäisittepä vain mitä mieheni ajattelee ;D Hermoromahdus siellä ja hermoromahdus täällä tai hillitön itku. Eilen meinasin itkeä neuvolassa, kun kuumeisen pojan kanssa olin liikenteessä ja neuvolan täti sanoi painokkaasti minulle, että vaunut pitää jättää ulkoeteiseen - EI SISÄETEISEEN. Ihan kamalaa.
Että se siitä onnellisesta ja hehkuvasta odotusajasta;) Kai joillakin odotusaika voi olla hehkuvaa aikaakin, mutta ei ainakaan täällä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti