Viimeiset kymmenen - viisitoista vuotta olen seurannut, kun alkoholi on hiipinyt läheiseni elämään. Vuosi vuodelta se on ottanut tiukemman otteen ja mutkistanut lähimmäiseni elämää. Viimeinen vuosi on ollut kamala. Olen toiminut tukihenkilönä ja jahdannut humalaista ympäriinsä, repinyt väkisin sängystä katkaisuun. Itkenyt ja huutanut, pyytänyt ja rukoillut. Takapakki toisensa jälkeen läheiseni on kuitenkin päässyt kuiville. Taas muutamaksi viikoksi.
Nyt huoli vaivaa kovasti. Läheiseni on talvilomareissulla ja yleensä näillä reissuilla on hyvin jatkunut selvä putki katkennut. Kun puhutaan jopa viikon rajuista ryyppyputkista, on aiheellista olla huolissaan siitä, miten terveys kestää. Kumpa tällä kertaa kävisi toisin. Ja kumpa saisin puhelun silloin, kun viina houkuttaa enkä läheisiltä silloin, kun pahin on jo tapahtunut. Syvällä suossa ollaan, mutta kumpa täältä olisi onnellinen ulospääsy.
Raskas asia :( Minä taas seurasin alkoholismia läheltä koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Ei alkoholistia voi puhua ympäri, eikä pakottaa lopettamaan. Se ainut tapa on, että hän itse haluaa lopettaa ja etsii apua. Toivotaan parasta sinne!
VastaaPoistaKurja kuulla kokemuksistasi! :'( Meillä kaikilla suomalaisilla taitaa olla enemmän tai vähemmän kokemuksia tästä asiasta :( On todella inhottavaa seurata läheltä, kun läheinen leikkii hengellään, perhesuhteillaan ja työpaikallaan. Kaikki avaimet olisi onneen, eikä mitään olisi vielä menetetty. Mutta muutosta ei lopulta saa kukaan muu aikaan niinkuin sanoit. Toivottavasti ei tarvitse käydä pohjalla ymmärtääkseen, miten hyvin kaikki asiat ovat.
Poista